torstai 19. tammikuuta 2017

Kotona ja työmatkalla





Jo melkoisen tutuksi tullut työmatkan majapaikka Inarissa, Hotelli Kultahovi. Muut kuvat kotoa.

(Vapaailta Inarissa)

Yhdeksäs työreissu vuoden sisällä. Nyt alkaa tuntua, että kotona on kyllä aika kiva olla. Ja tuntuu myös ihanalta ajatukselta, että kun täältä kotiutuu, ei tarvitse olla uudelleen lähdössä pariin kuukauteen. 

Jonkin aikaa siinä meni, että yksin lähteminen, lentolaukun pakkaaminen ja erilaisiin hotelleihin ja paikkoihin tutustuminen oli lähinnä ihanaa vaihtelua lapsiperheen arjelle. Nyt voisin kyllä olla kotonakin. Toisaalta viimein (tällä reissulla) on löytynyt kunnollinen työrytmi reissussa ollessa. Hotellihuoneen työpiste on ollut ahkerassa käytössä ja keskittyminen huippuluokkaa. Ehkä ainakin tämä yksi paikka on tullut niin tutuksi, että malttaa keskittyä töihin vielä iltaisinkin ja käyttää kaiken ajan hyödyksi.

Työreissujen etapit vuoden ajalta: Kööpenhamina ja Helsingør Tanskassa, Inari (aika monta kertaa), Enontekiö, Kautokeino,  Utsjoki, Tampere, Rovaniemi, Turku ja Helsinki. Muutama hotelli on siis tullut tutuksi. (kuvia Instagramissa: @seepramaria)

Mutta kylläpä vain kodista on myös nauttinut jotenkin erityisen paljon. Mitään projekteja ei ole nyt ollut meneillään, joten ehkä meilläkin on tavoitettu semmoista tavallisempaa arkea. Hoitopäivät, työpäivät, koulupäivät, jokunen reissu lasten harrastuksiin ja aikuisten lenkilläkäynnit. Loppuaika illoista pyörii ruokapöydän ja sohvan ympärillä: yhteiset ruokailut, tiskit, koululaisten läksyt, esikoisen kepparikäsityöt, esikoululaisen viulun viritys(yritykset). Joku soittaa pianoa mennen tullen ja kuopus yhä enemmän keskittyy leikkeihinsä, joskus jopa ilman siskoa. On ollut jännä seurailla miten tämä äänekäs perheen keskipiste keskittyy yhä enemmän omiin puuhiinsa ja siskon kanssa leikkimiseen. Päiväkotiarkikaan ei näytä väsyttävän enää. Syksyllä vaivannut kiukku ja pieni vastustus on hävinnyt ainakin tällä erää. Joulukuu oli jo parempi, tammikuu melkeinpä huippuhyvä. 

Olen ennen ajatellut että kamalaa, jos lapset eivät saa kunnon lomia päiväkodista. Onhan ne naperoiden työpäivät helposti paljon pidempiä kuin aikuisten päivät. Mutta nyt ei ollut joulukuussa lomia meillä kuin 4 päivää ja tuli nähtyä myös sitä rauhallisempaa päiväkotiarkea joulun molemmin puolin. Se taisi olla aika virkistävää "pienille" (toinen vaja 5-v, toinen tällä viikolla 7-v). Saivat tehdä erilaisia juttuja pienemmällä porukalla, olla eri paikoissa päiväkodissa ja myös joskus samassakin ryhmässä toistensa kanssa. Joinakin päivinä lähteminen oli jopa niin mieluisaa, että kuopus toivoi, että herättäisiin aamulla aikaisemmin. Onkin olennainen kysymys millä tavalla päiväkodin aikuiset onnistuvat luomaan noin houkuttelevan ilmapiirin.

Koululaiset ONNEKSI saivat olla lomalla pitkään. Ja heidän toiveesta vielä mahdollisimman paljon lomasta kotona. Esikoiselle näytti ainakin tulevan jokainen päivä tarpeeseen. Jonkin verran myrtsi haamu tallusteli vastaan ja murahteli vielä loppuolomastakin. Lepo oli paikallaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti