perjantai 22. toukokuuta 2015

Mies, normi-ilta ja näkemysero



Tulen kotiin ja alan pikapikaa valmistella ruokaa. Puolessa tunnissa pitäisi olla menossa 5-vuotiaan kanssa viulutunnille. Mies onneksi tulee jatkamaan muonituksen loppuun. Iltakahvi odottaa palatessa ja pieni ylläri yläkerrassa. Mies on sillä välin järjestänyt ja siivonnut esikoisen huoneen ja vaihtanut kaikkien huonekalujen paikkaa. Esikoinen oli moittinut ettei ole mitään tekemistä. Nyt tyttö järjesteli tyytyväisenä lehtipinojaan valmiissa huoneessa. Hörpin kahvit ja suuntaan seuraavaksi kuopuksen kanssa kauppaan. Näpyttelen jumppavarauksen käynnykällä. Taas kotipaussi 30 min. Puoliso lähtee pikkuviulistin kanssa seuravaksi 7 km juoksulenkille. Tyttö pyöräilee mukana hymy korvissa alusta loppuun. 

Ennätän kotiin ensimmäisenä ja saan purettua ostokset kaappeihin ja vaihdettua jumppavaatteet. Enkä sitten kyllä mitään muuta! Pitää hypätä autoon taas. Mies tulee lenkiltä suoraan lasten iltatoimia hoitamaan. Palasin kotiin lähellä puolta kymmentä. Lapset nukkuu ja mies on ollut kääntämässä pientä peltotilkkua ja tekemässä muita lapiohommia. Suihkuun mennessä purkaa pukuhuoneen tukkeutuneen lavuaarin putket atomeiksi ja meillä on hetki jos toinenkin ei niin joka päiväisiä siivoushommia. Viimein iltapalla yhdentoista kieppeillä. Sillä aikaa kun minä saan teeveden lämpenemään, mies sulattaa yhden pakastimen. Puoli kaksitoista kaatuisin sänkyyn, mutta vielä pitää suunnitella piharemontin kriittisiä käänteitä makuuhuoneen ikkunasta.

Olo on jotenkin lentävä, en saanut mistään kotona oikein mitään otetta illan aikana. Puhtaan pyykin kasa on taas aivan luvattoman suuri. Ja elämä on näitä valintoja, jumpassa käynnin aikana olisin ehkä saanut pyykkikasan ainakin voitonpuolelle, jos en ihan selätettyä. Tai sitten olisin itsekin päätynyt lapioimaan ulos (ehtii jutella ja suunnitella sitä pihaa ja siinäpä se liikuntakin tulisi samalla). Mutta en kyllä ole huolissani, tällä kertaa tuli käytyä jumpassa ja kaupassa. Joskus on tällaisia iltoja, joskus taas niitä, että on kiinni niissä pyykeissä, lasten läksyissä, ruokahommissa tai lapiossa ja kottikärryissä, eikä irtoa minnekään muualle.

Mutta sitten se näkemysero! Minä puhallan, että huh huh kun oli aika säpäkkää, kun piti kokoajan täysiä tehdä ja täysiä lähteä ja tulla ja mennä. Huomaan, että aika kierroksilla on kokoajan. Tuntuu, että pitäis istahtaa ja juoda vettä jatkuvasti ja jotenkin rauhoittua. Puolison mielestä tämä taas oli (the) lepoilta (of the week): Ei tehty mitään! Oli yksi ilta taukoa kotiprojekteista eikä kumpikaan tehny töitäkään. Levon ulkopuolella oli kuulemma vain se viemärin putsaus.