tiistai 9. syyskuuta 2014

Etätyöpäiviä ja kotiäitipäivän muisto parin vuoden takaa

 




Erilaisia kotipäiviä. 12 tuntiä töitä kotikoneella, ei keskeytyksiä. Mies lähti pienten kanssa mummolaan. Isoilla on omat puuhat ja menot. Halailen niitä näköjään mennen tullen, kun ei ole nyt pikkuisia sylissä kieppumassa.

Löysin sähköpostista kesällä 2012 miehelle lähetetyn raportin päivästä (jälkikäteen muokattu nimet pois ja julkaistu blogissa). Oli se vaan niin rentoa kun kotiäitinä sattoi "kaikessa rauhassa" hoitaa kauppa- ja neuvolareissuja kun ei tarvinnut ennättää töihin... eikä lapsillakaan ole mitään hätää eikä kiirettä kun voi äidin kanssa olla päivät.. =D

HYVÄÄ PÄIVÄÄ JA JOSKUS VÄHÄN HUONOMPAA 16.5.2012

Tämäkin päivä alkoi pissapedin siivouksella (nyt on tullu taaperolla ekat vahingot). Pyykit pyörii siis. Yläkerrassa tein kierrosta, mutta keittiössä hommat odottais ja puhtaita pyykkejä on kaikkialla. Kuitenkin pitäis keskittyä asioille lähtemiseen ja päiväkirjan kirjoittaminenkin tuntuu tärkeältä just nyt. (Haluan muistaa näistä jotain.) Vauvalla on neuvola. Joka päivälle siis on riittänyt tk-reissu tällä viikolla. Pakettia postiin, kirjaston asiat jne. No jos ei ois hommaa niin vois tulla aika reporanka päivä, koska eilen lennettiin melkoisesti.

11:00
Huutava lähtö. Vauveli on kiukkuinen kun juuri on herännyt ja köytetään kaukaloon. 6-vee viihdyttää taaperoa hippaleikillä takan ympäri ja kaikki ohjeet menee kuuroille korville. Yritän ajatella (tarttis Pelttorit, en jaksa enää komentaa). Moni juttu vaatii keskittymistä: Postipaketti, kelan kirje, kirjaston lainat ja yhden cd:n metsästys. Kun auto lähtee, vauva rauhoittuu. Postiin täytyy ottaa kaikki mukaan. Nyt ei ole kellään semmoinen vireystila että autoon jääminen onnistuisi. Sitten neuvolaan. Ollaan sentään hyvissä ajoin. Meidän yleensä niin aurinkoisella 6-vuotiaalla ei kulje nyt ollenkaan. Sakki nahistelee, tönii ja möksöttää alusta loppuun. Ovat vähällä survaista neuvolantädin hoitopöydän ja tuolin väliin, mutta ennätän väliin ajoissa. Kolmasosan neuvola-ajasta 6-vee rimpuilee, kun yritän pitää sitä aloillaan ja lopettaa pienemmän tönimisen. Huh ja näiden kanssa pitäis vielä selvitä kirjastosta ja kauppareissusta. Kumpaakaan ei voi siirtää myöhemmäksi, kun ruuhkat vain pahenee huomisen pyhän vuoksi. Että ei se auta. Ulkona on helle. 6-vee tuumaa että ois kyllä ollu aika hyvä jäätelöpäivä. Minä tuumaan takaisin että no niinpä oiskin OLLU, harmi että tais se mahis kyllä nyt mennä noilla tempuilla. Kirjastossa pyörähdys menee kivasti, lukuun ottamatta sitä, että joudun mennen tullen ärähtää tyttöjen parkout-yrityksistä lasinsirujen keskellä. 
Kiiruhdetaan kauppaan. Karsin mielessä kauppalistaa minimiin. 6-vee on tehnyt ryhtiliikkeen. Taitaa ajatella niitä jäätelöitä kuitenkin. Bataatit on tarjouksessa – päivän eka kiva juttu. 6-vee änkeää 2-veen viereen yksipaikkaiseen autokärryyn ja 2-vee tunkee päänsä ulos ”etuikkunasta” ja alkaa laulaa ” VEELÄ TILAA ON, VEELÄ TILAA ON..” Kukaan ei kiukuttele, vaikka on ahdasta. Kärryissä alkaa olla jotain muutakin kuin perunat, maito ja leipä. Mikä näiden kanssa taas pääsee autolle asti! Vauva hereillä – edelleen! Mieleen hiipii ajatus rauhallisesta kahvihetkestä, sehän näyttääkin nyt erittäin mahdolliselta (JEE JEE). Ei se voi kauaa enää valvoa. Jätskit vielä mukaan (äiti ainakin saa tänään jätskin ku on ollu niin reipas!).  Juostaan kassoja kohti. Vauva availee jo ääntä, että voi aloittaa konsertin kassajonossa. Ostoksia hihnalle. Ja nyt se alkaa! Onneksi vain yksi huutaa.
Huh kaikki autossa ja matkalla kotiin. Hiljaista. Kaikilla lapsukaisilla silmät sulkeutuu. Tämähän vaikuttaa hyvältä!! Saan kuin saankin sen rauhallisen kahvihetken palkkioksi tästä reippailusta ja sakin psyykkauksesta – siltä ainakin näyttää.
10 minuuttia myöhemmin. 
Vauva jatkaa konserttia eteisessä. Kannan ostoksia sisään. Pyykkiteline on vastassa eteisessä, mutta koululaista ei näy missään. 6-vee kyselee, vauva itkee ja 2-vee täytyy hakea autosta potalle, kun muistan että se on viimeksi aamulla käynyt. Unet ei sillä jatku enää sohvalla. Yksi huutava lisää. Vauva onneksi hiljenee kuuntelemaan mekkalaa silmät pyöreinä. Hirmuinen itkurääkyraivari jatkuu ja jatkuu. Mukissa on väärä juoma. Ei halua leipää. Haluaa leipää. Koululaiselle soitetaan, ovat jo metsäretkellä (oletan, vaikken oikeasti kyllä kuule mitään huudon keskellä). 6-veelle eväsleivät mukaan ja menoksi. "Jos et löydä paikkaa niin tuu takasi! Älä eksy!" Kiireisimmät ostokset kylmään. Katse osuu puurolautasiin ja lounasastioihin. Voih. Antaapa olla.
Tunti kotiutumisen jälkeen:

Ostokset kaapeissa, muut kamppeet vielä levällään. Taapero on rauhoittunut, syönyt leipänsä ja innostuu ajatuksesta että saa tehdä oman eväsretken jälleen työhuoneen pöydän alle. Tehdään maja ja eväät. Vauveli valvoo edelleen, mutta laitan silti kahvin tippumaan. Onhan se jo AIKA suuri todennäköisyys että kohta nukahtaa. Kuinka vähillä unilla 2 kk:n ikäinen paketti voi muka pärjätä!?!? Istun koneelle, otan kahvin, nukutan ja syötän vauvelia vuorotellen. Yksi opiskelija pyytää ohjeita ja linkkejä ja liitetiedostoja, jotta pääsee eteenpäin. Nyt ei kyllä pysty. Saa odottaa. Onneksi on suklaata kaapissa. Nyt sitä tarvitaan, vaikkei tämä ole kyllä se haaveiltu rauhallinen kahvihetki! Pikku-prinsessa sentään viihtyy. Kuiskii välillä majasta ”Telve äiti” ja laulaa ”ISÄT JA POJAT JA PY-HÄN HEN-KEN NIIIMEEEN! AAMEEEEN!”(Tämä värssy on ollut kovin suosittu poika-vauvan syntymän jälkeen.. "isäT ja pojaT")
Muistan märät pyykit koneessa. Valitettavasti nyt ei tuu mitään tästä hommasta! Poika ei nuku. Rokotteesta voi kuulemma tulla mahaitkuja, mutta ei kait näin nopeesti. Eikun pukemaan ja vauva vaunuihin. Ihana hiljaisuus laskeutuu kun vaunut lähtee liikkeelle. Ihana lämpö. Hetken kuluttua hiki. Palataan takaisin kävelyltä. Matkalla muistan iltaruuan! Kello on vaikka ja mitä ja kohta pitäis olla perheelle ruoka pöydässä.
16:58

Lohi sujahti uuniin kokonaisena. 2-vee pääsi alkuun takapihan leikeissään. Nyt ois se hetki kun vois tarttua tähän kaaokseen, mutta olo on aika puhkinainen. Edelleen kokoajan varuillaan: kohta joku itkee. Voisin aloittaa niistä märistä pyykeistä siellä koneessa, mutta se ei vielä näkyis missään.

3 min myöhemmin
Ja enpäs ehtinyt kuin hetken miettiä mistä päästä aloittaisin. Tuolla yhdellä on nyt jo tylsää ulkona. Jee. Täytyy keksiä jotain.

Viimein tartun tiskeihin. Isäntä on näemmä kotiutunu - pihalle. Jutteleekohan se taaperolle, vai jollekin handsfreen välityksellä. Alan metsästää kevyempää vaatetta neideille. Jälleen takaisin tiskeihin. Mies tulee ja sujauttaa hetkessä puhtaat astiat kaappiin ja likaiset koneeseen samalla kun ”vaihtaa” kuulumisia. Minä en ole oikein juttutuulella.

Kiva kun tuli apua tiskeihin ja pyykkeihin ja ruokahommaan! Kestää tämä päivästä palautuminen silti. 

Päivän paras hetki taitaa olla kun lapset leikkii hetken naapurin hiekkalaatikolla, vauva nukkuu vaunuissa keittiön ikkunan alla ja saan kalan jämät perattua kylmään. Taas iso merkitys sillä, että tiskit onkin joku käyny laittamassa. Muuten ei pääsis alkua pidemmälle vieläkään. Lasten ulkoilu oli kokonaisuudessaan melko sähellystä ja jouduin hypätä sisälle ja ulos, kun liikennettä ja tapahtumia oli vähän liikaa. Jos ois joku sauma ollu, niin oisin mieluusti kirjoittanu jollekin kaikesta tästä tai edes jostakin. Tai vaihtanut muutaman sanan jonku kanssa, mutta joka päivä se ei ole mahdollista. 
Tämän raportin sai mies sähköpostiin päivän päätteeksi =)
(Muistan etten ollut oikein juttutuulella, oli helpompi kirjottaa. Selittäminen olisi kuulostanut valittamiselta ja sitä puolison on usein vaikea neutraalisti kuunnella. Kirjoitin siis.)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

SYKSY ETENEE: Omat selviytymisvinkit (syksyisiä puutarhakuvia)





Lähestulkoon kauhistuttavan (mutta innostavan) syksyn selviytymisvinkit (kirjoitettu elokuun alussa, paikkailtu syyskuussa):

1 Oikeaa hetkeä, sopivaa saumaa sen enempää kuin täydellistä fiilistäkään ei kannata jäädä odottelemaan.

2 PERHEPALAVERI. Every now and then. Voisiko se vähentää kaikkea motkotusta ja muistuttelua.

3 MITÄ NE LAPSET OSASIVATKAAN
Tehdään lista. Saa valita (kiitos S tästä vinkistä).

4 TARTU HETKEEN
Lapsukaisen pissavahingon sattuessa, moppaa samalla koko alakerta! (Tuskin tarvitsee mainitakaan että pissaisten housujen kunniaksi pyöritetään kone jos toinenkin pyykkiä. Pyykkikorit tyhjänä voi hetken kuvitella hoitaneensa kodin pyykkisavotan lopullisesti.)

5 ARKI-ILLOISSA ON AIKAA YKSI TUNTI
Miten sen taas muistaisi kesän jälkeen. Kotiin tulon, ruuan, keittiön siivouksen ja kahvikupillisen jälkeen on noin tunti aikaa tehdä jotain. Jos se on jumppa tai lapsen harrastuskuskaus, niin se ilta oli siinä. Jos unohduit iltaruualta tietokoneelle tai kännykän ääreen (lasten häipyessä ulos), niin siinäkin se ilta saattoi vain hujahtaa. Kohta saa keräillä poppoota takaisin sisälle, tarkistella läksyjä ja huomisen kamoja ja miettiä iltapalaa. Ja siivota samalla taas keittiön sotkuja. Ja huomata siitä hyvästä homman karanneen lapasesta. Yksi häipyi naapuriin ("ai, emmä tienny että oli jo ilta"), kaksi aloitti leikit ja yksi unohtui akuankkojen pariin sohvan nurkkaan. Eikö voitaisi vain sopia, että iltapalalta mennään laput silmillä iltapesulle ja omiin sänkyihin, vaikka äiti olisi unohtunut täyttämään tiskikoneetta. Suunnittelen laittavani mokomat akuankat takan sytykkeiksi.

6 JOSTAKIN LISÄÄ TUNTEJA ARKI-ILTOIHIN!
Kaksi aikuista. Jaetaan porukkaa, jaetaan hommia. Suunnitellaan, hommat, lenkit, harrastusviennit ja muut menot. Jos lasten kuskaamisia saisi viimeistään viiden nurkille, ei tuntuisi että menee koko ilta. Kaikki hyvät temput kokeiltiinkin jo viime vuonna. Yritetäänpä palautella niitä mieliin. Voi kun kaikki menot saisi buukattua samoille illoille (mennään sitten vaikka kahdella autolla) eikä ripotellen pitkin viikkoa. Lasten harrastukset syövätkin helposti aikuisten lenkkiajan, hupsista. Juuri kun liikunta oli saatu lupaavasti kuvioihin vauvavuosien jälkeen.

7 MITÄ HILJAISELLA AJALLA TEKEE  
Ni-in nyt ei ole sitten klo 21-00 itkevää vauvelia - eikä töitäkään illan rauhallisiin hetkiin (ennen lokakuuta). Miten sen ajan oikein käyttää. Jälleen vaihtoehtoja on niin paljon, eikä tahtoisi minuuttien hupenevan siihen, ettei osa  päättään. Jospa alkaisin taas tietoisesti tavoitella yhtä omaa vapaata iltahetkeä, yhdestä yhtä elokuva(tms.)iltaa ja loput voi sitten olla sitä meille perinteistä: laitetaan yhdessä keittiötä, syödään iltapaa ja muistetaan koneessa odottavat pyykit ja pari muuta kesken jäänyttä juttua (nyt ne on usein syksyn satoon tai puutarhaan liittyviä). (Ja sitten mietin että kuinka monessa perheessä mies livistää heti tilanteen tullet ottamaan oman vapaan hetkensä ja vaimo hoitaa loppuun akiken mikä sinä päivänä on vielä kesken.) Päätän alkaa taas suunnitella. Meidän uudessa vastuunjakorytmissä (mies kotona) on jotenkin kotiasiat päässeet vain soljumaan eteenpäin, ilman että saan niistä kunnolla otetta. Kaikki hoituu, vaikken tekisi mitään. Todella erikoista :)

Oravanpyörä, osa 4: Koti työpäivän jälkeen

 















Kuvat kevään ja kesän uusista nikkaroinneista kotona.

KOTI TUNTUU ERILAISELTA TYÖPÄIVÄN JÄLKEEN (kevät 2014)

Jos miehellä välillä onkin enemmän töitä, huokaisen helpotuksesta. Kotiprojektit ovat sen myötä minimissä, eikä niihin tarvitse omiakaan ajatuksia liiemmin irrottaa. Osataan me silti suunnitella ja haaveilla. Iltakahvista ei ole luovuttu. Ja iltakahvi tietää aina uusia ideoita! Miehen kahvikupit unohtuvat edelleen ainakin kodinhoitohuoneen ja autotallin työtasoille ja istutusaltaiden kivimuureille..

Koti pysyy hallinnassa, joka ilta yrittää himpun verran enemmän ja joku toinen siitä päivällä jatkaa.

Mutta kyllä tuo puhtaalta pöydältä aloittaminen vaikuttaa myös valtavasti. Työpäivän jälkeen on muun muassa innostuttu tekemään suursiivouksia lastenhuoneissa ja vaihtamaan järjestyksiä kun lapset sitä tuntuivat odottavan. Normaalin kotipäivän jälkeen taas tuollaiset ehdotukset saivat aikaan raskaita huokaisuja. Hallitseva tunne oli lähes jokaisen kotipäivän päätteeksi, että kaikki on kesken ja levällään, eikä mitään uutta projektia voi samaan syssyyn aloittaa.  

KOTIPÄIVÄT (kevät 2014)


Kotipäivät ovat mukavaa vaihtelua. Enimmäkseen ne myös osaa ottaa levon kannalta. Kotipäivää edeltävä työpäivän jälkeinen ilta on parasta. Kotipäivissä sinänsä on myös tuttuja tuskastuttavia piirteitä. Jatkuva kaiken toiminnan pirstaleisuus, keskeytysten määrä ja 24 h valmiustilassa olo. Itkut, kiukut, kaikkien asioiden loputon kuuntelu ja oma hermojen menetys siinä kohden, kun et enää kykene kuulemaan kaikkien asioita yhtä aikaa. Omat vaatimukset tietysti vaikuttavat paljon. 

Uutta aikaisempaan kotonatyöskentelyarkeen: 
Olen alkanut kokea ahdistaviksi kotiin tulevat työvelvoitteet. Jos ennen ajattelin että "huh, tässä on tyhjä päivä aikaa valmistautua ennen seuraavaa juttua", niin nyt koko ajatuskin on ankea, melkein pelottava. Halu saada työt kokonaan pois lasten näkyviltä ja vapaa-ajan takaisin itselle ja perheelle voimistuu näköjään kokoajan. Jos kuopus näkee äidin istahtavan koneelle, tulee välittömästi nykimään hihasta ja vinkumaan. Suunta oikea. Enää ei tarvitse kuin saada työmäärä mahtumaan työpäivien sisälle.

KOTI JA TYÖPÄIVÄT SYKSYLLÄ 2014

Töihinlähtöskenaarioita onkin saatu kokeilla monipuolisesti. Nyt on ollut vuorossa asetelma, jossa minä olen töissä suunnilleen täyttä viikkoa ja mies on kotona. Tätä jatkuu vielä jokunen viikko. Mielenkiintoista vaihtelua. Kotiin tullessa ruoka on jo valmiina, koti siisti. Jos olen vähän myöhässä, muut ovat jo suuntaamassa ulos hommiin. Ja olen usein ollut alku iltaa aivan yksin sisällä. Olen huomannut usein pyöriväni vain edestakjaisin levottomasti, napsin jotain suuhuni, enkä tiedä mihin tarttua. Yritän tehdä jotain järkevää, tuntuu että ulkona olevat odottavat että saisin sisällä jotain aikaan, mutten jaksa edes ajatella. Yleensä on puhdasta pyykkiä jota viedä paikoilleen. 

Jos tulen kotiin vähän aikaisemmin pääsen kiinni kotiarjen rytmiin ruuanlaiton ja leipomisen kautta. En siltikään jaksaisi tarttua projekteihin. Loppusyksystä ei sitten enää varmaan tarvitsekaan. Lokakuun alusta ollaan kumpikin kiinni töissä ja vedetään kaikki kotijutut minimillä. 

Mikään visuaalinen (paitsi ruska) ei ole nyt jaksanut innostaa. Kevät ja kesäkin meni ohi ilman perinteistä innostusta mm. väreihin. Kotiin tulee suhtauduttua hirveän käytännöllisesti. Olohuoneen pääfunktioksi on muodostunut lasten musiikkiharrastukset, kirjaston kirjojen säilytys (ja luku) ja kuopuksen traktorileikit. Rakennetaan ratkaisuja, jotka näitä tarkoituksia palvelevat. Muistan kyllä kotiäitivuosiltakin ajat, kun mikään muu ei oikein kiinnostanut kotona, kuin huoneiden vallotus lasten leikeille. Tässä on jotain samaa.

torstai 4. syyskuuta 2014

Työskentelytauko vapaa-ajasta :P

Mutta jotta ei liiallinen stressitila pääsisi valtaamaan, niin hyvä välillä vilkaista rauhallisempia maisemina - ainakin kuvina. Ihanaa arkista aherrusta kaikille! Täällä voipi olla aika hiljaista tänä syksynä. Jokunen postaus on vielä rästissä, mutta heti kohta niiden jälkeen saa blogi (ja muukin vapaa-aika) jäädä kolmen kuukauden lomalle :D