keskiviikko 20. elokuuta 2014

Elokuinen kotipäivä



Kotipäivä - yksi viikossa. Herään seitsemältä puuron keittoon, niin kuin muinakin arkiaamuina. Aina on joku lähtijä. Kahvitermari pöytään, puurolautaset esiin. Handbook of Peer Interactions, Relationships and Groups. Olen taas harkinnut mihin on järkevää tällä hetkellä koukuttautua kahvikupillisen avulla. (Toimii ainakin tällä kofeiiniriippuvaisella jo ties kuinka monetta vuotta. Kun jonkun homman vetovoimaa on kasvatettava, kannattaa puuha ajoittaa siihen saumaan, kun kofeiini vaikuttaa. Joskus se on ollut sisustuslehti, joskus blogi, joskus tenttipino ja varsin usein tenttikirja.) 

Kolistelen tiskit koneeseen ja täytän pyykkikoneen. Mies työskentelee nykyisin kotona ja on vallannut työpisteen. Kimpsut ja kampsut on jääneet illalla levälleen. Paikataan tilannetta nyt. Puen lenkkivaatteet ja saan pienet houkuteltua pyörälenkille kauppaan. Perillä hymyilyttää, kun huomaan monta äiti-ihmistä, jotka ovat päättäneet yhdistää lasten aamupäiväulkoilun, juoksulenkin ja kauppareissun. Miten sitä itsekin aina päätyi hetken mielijohteesta vastaaviin ratkaisuihin, vaikka tilanne kotiin palatessa ei aina ollut kovin kaksinen. 

Kilometrien ylämäki, pyörän peräkärry lapsineen ja ostokset takaavat kunnon poltteen reissiin paluumatkalla. Saa kelvata tämän päivän lenkiksi. Kuopus nukahtaa kärryyn. Hups. Päiväuniaika kuluukin ostoksia purkaessa ja ruokaa laittaessa. Olin suunnitellut jotain muuta.

Sipulikeittopäivä tänään. Onneksi pienet ei valita mistään. Huiput leikit alkaa ruuan jälkeen. Siivoan jälkiä, laitan pyykkiä, keitän kahvit. Kahvia odotellessa korjaan yhden neuletakin ja seuraan pienten leikkejä. Onpa reipas ja "läsnäoleva" päivä, soisi tällaisen osuvan kohdalle useamminkin. Yhteinen kahvihetki puolison kanssa. Olohuoneen leikkien käänteet ja roolivaatevarustukset saavat meidät hihittämään kahvikuppeihimme. 

Rakennetaanpa pitkästä aikaa kunnolliset kotileikit yläkertaan. Jää alakertaan parempi työrauha. Imuroin yläkerran ohimennen ja alan suuntautua iltaruokaa kohti. Voi ihmetys, tällaisia päiviä moni kotiäiti varmaan viettää. Ei keittiöstä kovin kauas pääse. Näin kunnollisesti ja tunnollisesti kykenee itse toimimaan vain harvoin.  Ilman tietokonetta, projekteja ja töitä ja mahdollisimman vähällä puhelimen vilkuilulla pysyy kaikki aamusta iltaan hallinnassa, mutta olen kuitenkin jatkuvasti hivenen jäljessä. Valmiit pyykit odottaa koneessa. Koululaisia ei saa soitettua kotiin ajoissa. Aina jollakin on nälkä ja kiukku ennen ruokaa. 

Varsinainen tilanteen leviäminen tapahtuu kuitenkin vasta sitten, kun koululaiset saapuvat omine asioineen ja läksyineen. klo 16:30 - 20 menee vain ja ainoastaan läksyjen ja soittohommien kanssa. Kokoajan jompi kumpi aikuinen keskittyy joko tsemppaukseen, auttamiseen tai työrauhan ylläpitoon. Pienet pyörittävät sirkusta ympärillä täysillä panoksilla. Yllättäen kuitenkin klo 20:30 kaikki iltatoimet saatu päätökseen. Klo 21:30 huomaan, että viimeinenkin on nukahtanut.

Puoliso valmistautuu seuraavaan päivään. Ajattelin olla tukena, mutta ensin pakko purkaa omat mietteet ja olla hetki yksin. Olen nauttinut noista lapsista aivan valtavasti koko kesän. Yhä enemmän kykenen vain siirtämään työhuolet tai omat jutut sivuun ja "unohdun" istumaan lattialle, höpöttämään, silittämään, jututtamaan, kuuntelemaan ja pitämään sylissä. Ihania pysähdyksiä. Työssä tapahtuneet muutokset varmasti paljon vaikuttavat. Edelleen on arjessa monta haastetta, mutta listaan niitä joku toinen päivä.

perjantai 15. elokuuta 2014

Rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen..


Syksy on startannut ja se vetää sanattomaksi jo lähtökuopissaan. 

Sitten, kuin tilauksesta, ystävän julkaisu facessa kolahti:
"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne..." (fil. 4:6)

lauantai 9. elokuuta 2014

Kesälomakuvat 2014


Tässäpä jokunen kuva kesäelämästä talon ulkopuolella, pihalla ja reissussa. Kesän sisäprojektit yms. sitten omana pompsinaan vaikka jonakin tunnelmallisena sadepäivänä. Monta pientä juttua on tapahtunut sisällä ja ulkona, mutta kameran kanssa olen liikkunut niukasti. Erityisesti tuli huomattua, että ruokakuvia ei enää enempää juurikaan tule. Niin paljon samat toistuu, että kaikki peruskattaukset ja ruuat onkin ylläri ylläri jo kuvattu. Ideapankki on kuitenkin aika kiva. Jos mielikuvitus loppuu, voi palautella sieltä mieliin, mitä viime kesänä grilliin tulikaan nakattua.


Mökillä ruoka valmistuu muurikalla. Tässä reissu venähti ja kauppareissu unohtui ja piti keksiä jotain iltapalaa kaapin sisällöstä. Naanleipä muurikalla siis. Hyvää oli, yrittimausteilla saisi vielä erilaisia muunnelmia.



Mökiltä kotiin. Pyykit, mansikat (kolme laatikkoa) pakkaseen, asuntovaunun haku, siivous ja pakkaus. Päälle vielä juoksulenkki ja illan tullen matkaan taas. Tällä kertaa auton keula kohti pohjoista.
Testissä yöpyminen IKEAn pihalla. Brunssi näytti kivalta, mutta jäi meillä tällä kertaa välistä. Tästä jatketaan vielä matkaa.
Tällaisissa maisemissa taistellaan jokunen yö hyttysten kanssa. Aika ihanaa kuitenkin, kun niihinkin kanssaeläjiin tottui. Nähdään tuttuja, istutaan iltaa vaunujen väleissä ja naapurivaunussa. Nukutusrumba helteessä vaatii hermoja. Tässä pääsin itse lepuuttamaan omiani kameran kanssa. Poppoo untenmailla klo 23 jotain.
Pyykkäyspysähdys kotona ja vieraita! Kuva parvekkeelta pyykkitelineen äärestä. Pukuhuone, parveke ja iltayönaurinko kuuluu jokaiseen koti-iltaan. Kamat kasaan taas ja menoksi taas.
Palanen mökkielämää jokaiseen mahdolliseen saumaan
 
Yötä myöten kotiin jälleen. Pohjoisessa ihastelin maitohorsmaniittyjä. Löytyyhän ihasteltavaa tosiaan etelämpääkin, vaikka viljeltyjä aukioita onkin suhteessa enemmän. Välillä on kiva katsella ympäristöä ikään kuin ulkomaalaisen silmin. Metsät ja ojien "rikkaruohot" näyttävät huikeilta...
Aika tehdä kotonakin välillä jotain. Pientä pihaprojektia käyntiin.
Pihatalkoissa on kyllä aina mukava taukoilla. Helteisenä kesänä takapihan taukopaikka on ollut ahkerassa käytössä. Terassin paahde kun ei ketään meistä oikein houkuttele.
Päiväkahvit






Loppukesä meneekin satoa korjatessa. Vadelmia tänä vuonna valtavasti.



Syksy on startannut. Tosin melkoisen perhmeällä laskulla. Taas yksi erilainen lukuvuosi edessä. Moni asia hirvittää sekä omassa että muiden perheenjäsenten arjessa, mutta olen päättänyt mennä eteenpäin luottavaisena päivä kerrallaan. Kunhan kaikki pyörähtää kunnolla käyntiin, ei oikeastaan murehtimiselle jää aikaakaan. Kesä jatkuu vielä kolmen tai neljän reissun merkeissä. Mukavaa syksyn alkua!