perjantai 21. maaliskuuta 2014

Lumipyry







Ei ollenkaan hullumpaa viettää kotipäivää, kun lunta tulee vaakatasossa. Siivousten lomassa järjesteltiin pienille yläkertaan "maatila" kotileikkeineen ja traktoreineen. Eilisen kotipäivän juttu oli taistella koululaisten "peliriippuvuutta" vastaan: Maalausta ruokapöydän kokoiselle paperille, pöytäteatteriaskarteluja, nukketeatteriesityksiä, taustamusiikkeja ja niiden videointia ja eväsretki ulos, vaikka sormia vähän paleli. Taistelun jälkeen olin aivan puhki.



torstai 20. maaliskuuta 2014

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Maaliskuuta













Eipä tässä ennätetty kuin talvea odotella ja hiihtokauden starttaamista suunnitella, niin onkin jo kevät. Kevättalvi näköjään skipattiin tänä vuonna kokonaan. Kumpa tuo kääpiöalppiruusu tajuaisi kuitenkin vielä odotella kukintansa kanssa.

Talviloma lopuillaan, mulla meni vähän puolikuntoisena tai sairaana, mutta kaiketi lasten lomatoiveet on kutakuinkin saatu toteutettua. Esikoisen yökyläily tädille, isojen kaupunkipäivä isin kanssa, ekaluokkalaisen shoppailureissu äidin kanssa, kylpyläreissu ja yksi illanvietto mökillä, kahdenkeskinen pankki- ja kirppisreissu puolison kanssa. Ehkä täkeimpänä kuitenkin traktorin ja metsätöiden näyttäminen kuopukselle, jotta leikit saisivat taas uutta virikettä.

Reissujen, kekkereiden ja muiden menojen ohessa on ollut riittävästi aikaa olla väsynyt ja näköjään sairaskin. Vaikka kaikkien tylsistyminen vuoronperään ja yhtäaikaa meinaakin ajoittain käydä aikuisten hermoille, niin jotenkin jaksan uskoa että tätäkin tarvitaan, siis tylsistymistä, jotta arki taas kohta sujuisi.

Motivaatio on vielä nollassa, mutta tässä on yli vuorokausi aikaa sitä herätellä. Toistaiseksi tuntuu ylivoimaiselta urakalta saada huusholli, lapset ja itsensä siihen kuntoon, että hoitopäivät, koulupäivät ja työpäivät voivat taas alkaa. Mies on pessyt tänään 4 koneellista pyykkiä ja aikoo pestä vielä kaksi. Minä saan miettiä mihin tuo kaikki ripustetaan kuivumaan. Ja kenellä olisi virtaa sunnuntai-iltana toimittaa tuo kaikki puhdas pyykki omille paikoilleen.

TYÖPÄIVÄKIRJAAN...
Kirjataanpa vielä muistiin, että nyt oli vakaa aikomus pitää kerrankin ajatusvapaata töistä loman ajan. Kun niin usein tulee murehdittua kotona (lomalla, viikonloppuna tai arki-iltana), että kuinka pitkään voi vielä olla muissa askareissa ja milloin pitää suunnittelu ja valmistelu aloittaa, jotta on valmista töiden taas jatkuessa.  Ei kyllä ollut oikeastaan mitään työvelvotteita tälle viikolle. Kirjoitin viimeisinä työpäivinä listan ennen lomaa hoidettavista asioista. Siis mitä piti hoitaa HETI, kun kotiin pääsee viimeisenä työpäivänä ja ennen kuin vajoaa lomafiilikseen. Mutta eihän sitä tietenkään malttanut. Ensimmäisen illan tunnelma oli huikea ja otettiin siitä kyllä puolison kanssa kaikki irti, ei edes mitään "äkkiä vielä viikkosiivoukset niin voi aloittaa viikonlopun" -meininkiä. Ja tietäähän sen miten siinä sitten käy. Perhe-elämä vie tehokkaasti mennessään ja tietokoneen ääreen palaaminen vain käy kokoajan vaikeammaksi. Nyt olisi se sauma vilkaista sitä laatimaani muistilistaa, mutten enää uskalla! Muistan että siinä oli huutomerkkejä ja alleviivauksia punaisella tussilla ja jotain kirjoitettu kymmenen kertaa isommalla tekstillä, mutta varsinaiset asiat ovat pyyhkiytyneet tehokkaasti mielestä. 

Btw. Tämä on se ikä (tai elämänvaihe?) kun et enää millään pärjää neljävuotiaalle muistipelissä, vaikka tosissaan yrittäisit, ja vaikka olet mielestäsi raivannut kaikki muut asiat ajatuksista pois. Olen hämmentynyt.