perjantai 31. tammikuuta 2014

Liian suuret saappaat






Liian suuret saappaat. Voihan niitä olla hauska kokeilla. Kuvittelen neljävuotiaan tirskumassa. Niillä pääsee auttavasti liikkeelle, mutta meno ei kyllä ole kovin tasaista. Ja aika pian se käy oikeastaan mahdottomaksi. 

Näitä päiviä taas. Jos ei pakertaisi oman pienen maailman tärkeimpien asioiden parissa, jos ei laittaisi itseään likoon ihan niin kokonaan, ei olisi ehkä kritiikillekään niin herkkä. Eikä pienet epäonnistumiset ja epäonnistumisen tunteet tuntuisi niin murskaavilta. Olisiko se niin?

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Äärirajoilla: Vinkkejä montun selätykseen






Loppuvuodesta oli dead line töihinlähtöskenaarioiden jälkipunnille. Se saa edelleen odotella itseään. Työarkea olen kuitenkin pohtinut koko ajan aktiivisesti, niin kuin nyt viimeaikaisista teksteistä  voi hyvin päätelläkin.

Mutta nyt, nyt on ollut käsillä taas semmoinen mahdoton monttu, jota ei viime kesäkuun jälkeen ole näkynytkään. Jotenkin voimaannuttavaa pahimmilla hetkillä miettiä selviytymiskeinoja, konkreettisia vinkkejä mitä voi tehdä. Pohdin näitä parina päivänä töistä kotiin ajellessa, mutta julkaisu taas jäi.
  1. Mene ajoissa nukkumaan.
  2. Älä jätä mitään viimetippaan ja ole ajoissa kaikkialla. Vältä kiirettä, vaikka normaalisti siitä nauttisitkin!!
  3. Jos monessa tilanteessa pitää paikkansa, että "suihku auttaa aina ja liikuntakin yleensä", niin pahassa montussa niidenkin vaikutus jää vähäiseksi ja lyhytkestoiseksi. Tai sitten niillä ei ole minkäänlaista vaikutusta. (Montussa ei myöskään päde itselle tyypillinen rytmi, että joka toinen päivä on parempi kuin joka toinen, ja joka toinen viikko parempi kuin joka toinen. Tai että jos tänään meni jutut mönkään, niin huominen varmaan onnistuu.) 
  4. Joskus voi vain odottaa. Joskus on vain annettava ajan kulua.
  5. Väsyneenä ja puolikuntoisena tai (sairastavien lasten kanssa tai vauvan kanssa valvoessa) kaikki vain näyttää synkältä, eikä mikään välttämättä omassa fiiliksessä muutu, jos ei vallitseva tilannekin muuttuu.
  6. Tarkastele mikä omissa kokemuksessa on totta tai todennäköistä, mikä omaa tunnetta, jota esim. vireystila värittää.
  7. Jos kylmyys ulkona ahdistaa, ihaile maisemia ja pukeudu lämpimästi ja mukavasti (sama missä liikut).
  8. Jos pimeys ahdistaa, polta kynttilöitä ja nauti siitä että villakoirat näkyvät huonommin.
  9. Tapaa ystäviä, vaikka sitten viimeisillä voimilla.
  10. Hyvä ruoka ja perheen seura!
  11. Tarpeen mukaan siirrä ajatukset jonnekin tulevaisuuteen ja keksi itsellesi palkinto.
  12. Heti kun vointi sallii, lähde lenkille. Kyllä se siitä. Ja jos ei, niin jatka lepovaihetta äläkä vaadi MITÄÄN ylimääräistä.
Edelleen on todettava, että väsyneen työpäivän jälkeen lasten seura innostaa. Silloin tietokoneet häiriötekijöineen haluaa karkottaa kauimmaiseen nurkkaan. Puhelimen piippauksiakaan ei tahtoisi kuulla. Haluaa olla läsnä ja vastata kutsuun heti, kun jollakin on jotain... Lapset antavat muuta ajateltavaa. Tunnistan että kyse on myös siitä, että hallinnan tunnetta joutuu varjella tarkemmin kun voimia on vähän. Niitä aivan samoja fiiliksiä, kuin vauvan kanssa laitokselta kotiutuessa. Ennakoi, ottaa poikkeuksellisen rauhallisesti ja tekee mahdollisimman vähän muuta kuin välttämätöntä, jotta missään ei räjähtäisi. Kukaan ei räjähtäisi.

Liikunnan puute näkyy kyllä mielialassa nopeasti. Mutta jospa tää nyt tästä taas lähtis silläkin saralla. Työpäivät kuitenkin pakottavat laittautumaan ja lähtemään. Se on hyvä. Ja työpäivien ja hoitopäivien rytmi saa aikaan taas sen aiemmista hoitaja kotona -vuosista tutun tilanteen, että huushollissa on kokoajan keskimääräistä parempi siivo. 

Kodista nauttii ja saa myös virtaa. Vaikka puolison ylityöputken myötä päivittäinen takkatuli nyt puuttuukin. Enpäs muistanut sitä tänäänkään. Kaksi juttua mitä en koskaan saa aikaan: postin hakeminen laatikosta ja takan sytytys =D Viime vuonna hain pari kertaa polttopuita. Olihan se kuvan ja blogipäivityksen paikka.

Hei mutta nyt on montusta noustu. Jo monta hyvää päivää takana. Pakkaset tällä erää hellittäneet. Viikko vaikuttaa kivalta, työmäärä hallitulta ja edessä olevat haasteet mielekkäiltä.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Uusi luukki blogin otsikolle

Jaksoin kuin jaksoinkin melko pitkään jo katsella sitä vanhaa otsikkokuvaa. Voisihan olla vain pelkkä otsikko, mutta näitä on niin kiva tehdä =D

Tässä suurin osa suunilleen uusimmasta vanhimpaan, niitä on jo aika monta. Pari vanhinta puuttuu ajalta ennen blogin julkista kautta. Muissa omissa blogeissa olen suosinut mallia otsikko ja yksi pääkuva joka tekstissä. 












torstai 23. tammikuuta 2014

Vanha palapeli, uusi palapeli





Alkuvuoden ruokatreeni: kaikkea juureksista. Tässä punajuurilaatikko. Lapsille ei vielä maistunu, aikuisille kyllä. Noin niin kuin muuten keittiössä on pyöritty nyt minimaalisen vähän.

Väsynyt päivä tammikuun puolessa välissä (alla). Kirjoitin ja se auttoi, mutta en jaksanut julkaista =D Nyt on hyvä mieli muutaman haastavan ja puolikuntoisen viikon jälkeen, uutta virtaa ja uusia ideoita. Kaksi yh-viikkoa ja painiskelua työhaasteiden kanssa. Kaikkeaa analysoitavaa ja kirjoitettavaakin on rästissä.. mutta saapa nähä...

Vanhan palapelin tarkastelua:

Kun kaikki loksahtaa paikoilleen, kaikki pienet ja suuret palaset, joita vuosikaudet olet pyöritellyt: Ne, joita sinnikkäästi yritit survoa aina jotenkin päin paikoilleen. Ne, joiden kohdalla vilkaisit ja luovutit. Ne, joita varmuuden vuoksi pidit mukana, aina käden ulottuvilla. Ne, jotka olit sivuuttanut ja unohtanut. Nekin, joiden jatkuvasti epäilit, kenties toivoit, kuuluvan johonkin muuhun palapeliin. Ja nekin, joita pelkäsit ja siirsit tuonnemmaksi, vaikka ne käsissä hieman polttelivatkin. Paikkansa löysivät yllättäen myös ne palaset, joita olit usein katsellut etäältä ja luullut niiden olevan osia jostakin toisesta palapelista. Sekä ne, jotka näyttivät niin kiinnostavilta, että vedit ne lähemmäs, vaikka epäilitkin kokoajan, etteivät se tähän palapeliin kuulu. 

Yhtäkkiä kaikki ovat siisteissä kiemurtelevissa riveissä, vieri vieressä, toisiinsa liittyneinä.

On vain yksi ongelma. Kun palaset ovat löytäneet paikkansa, miten tuotosta voi liikuttaa ilman, että se menee rikki. Kovin pitkäksi aikaa ei voi jäädä ihmettelemään. Se pölyttyy."


Aiemmin julkaistua:

"Välitilinpäätös. Kaikki pienet ja suuret palaset polun varrelta pitäisi kirjata ylös. Kohta osa unohtuu, osa lakkaa olemasta, osa kääntyy uuteen valoon ja loppuihin vain tottuu. Kohta edessä on taas koko joukko uusia palasia, joiden osaa tai osattomuutta kokonaisuudessa et ymmärrä, et sitten millään."
***


"Kotipäivä. On tämä kyllä niin tarpeellinen. Uudet palapelin palaset on levautettu eteen. Ne valmiina olleet palaset ei tahdo kaikkina päivinä oikein sopia näiden uusien kanssa samaan joukkoon. Ehkä ne on jostain eri palapelistä..."

torstai 2. tammikuuta 2014

Puutarhavuosi 2013

Tartuin haasteeseen kuvata puutarhan 12 kohokohtaa. Aivan kahdellatoista kuvalla en kylläkään tästä selvinnyt =D (Kattavammat pihaprojektin vaiheet ja kuvaukset löytyvät täältä.)

Puutarhavuosi 2013

1. Runsasluminen ja pitkä talvi. Missä on kaikki kuvat tuosta lumisesta kaudesta? Hiihtokelit jatkuivat viimeiseen asti. 




 2. Sitten lämpenikin vauhdilla. Kesä- ja pihainspiraatiota hakemaan Espanjaan. Isäkuukausi aloitettiin lomailemalla. Kotona kun odotti taas monenmoista työsarkaa.



3 Paras osa pihanrakennusta edessä tänä kesänä: pinnat ja viimeistelyt. Ne kaikkein näkyvimmät ja palvitsevimmat hommat siis. Kiviä siirtelemällä tulee heti näkyvää. Kevään ensimmäisiä hommia oli myös polttopuiden teko.




4. Sitten odotellaan että alkaa vihertää



5. Uusia kasveja vauhdittamaan kesäfiilistä.



6. Hakkeet viimeistelevät kulkuväylät. Äidiltä mansikantaimia. Anopilta ruohosipuli. Kaupasta yrttejä ja monta pussia siemeniä. 



7. Pikkuhiljaa VIHERTÄÄ JA KUKKII. Ja kaikki näyttää vielä hauskemmalta kameran läpi:







 8. Pihan sisustusvaiheeseen: Jämäpuista "kalusteita"

 


Ja jämäkivistä myöskin.. 




9. Ne kahvitauot..





10. Aloitteleva puutarhuri on vielä jokseenkin hämmästynyt, että siemenistä tosiaankin tulee yhtä sun toista. Tämä kesä oli liian kuiva pinaatille. Olen huono huolehtimaan kastelusta. Nyt menestyivät eri jutut kuin edellisen kesän pienimuotoisissa kokeiluissa.













11. Loppukesässä painottuu vahvasti pihasta nauttiminen, sato ja ruuanlaitto. On niin ihanaa kipaista hakemassa kaikkea pientä puutarhasta.















11. Loppukesän pimeät illat vaihtuvat äkkiä lumipeitteeseen. Iloitsen siitä, että lumi peittää välillä kaiken. Ei tarvitse miettiä kitkemistä, kastelua tai tuholaisia. Lumen sulamista odottaa taas keväällä sitten uudella innolla. Puutarha talviunille.






12. Talviunet tosin etenevät suurelta osin vetisissä ja jäisissä tunnelmissa..





Nyt onkin kelkka jo kääntynyt ja päivät alkaneet pidentyä. Kesää kohti mennään, vaikka kunnon talvea vasta odotellaan vuoden vaihtuessa. Uusia ideoita ja suunnitelmia uudelle vuodelle??