tiistai 17. syyskuuta 2013

PUUTARHAPROJEKTI osa 4: Valmista ja keskeneräistä




 













1 EPÄVARMUUSTEKIJÄT JA ONGELMAT

- Jännitti tehdä asiat jotenkin poikkeavalla tavalla. (Valmiin näköistä tulisi niin nopeasti, jos vain kylväisi nurmikon kaikkialle.) Toisaalta epävarmuusjännitys-ajatuspolku oli tuttu koko rakennusajalta.

- Päätösten tekeminen muutenkin olisi voinut koitua esteeksi, mutta ulkoistin sen jo hyvissä ajoin puolisolle. Minä suunnittelen ja ideoin, sitten mies johtaa päätöksentekoa ja urakointia, minä vain avustan ja sitten saan lopuksi hoitaa viimeistelyt.

-Suurin ongelma taitaa lopulta olla se, että viherpeukaloa ei ole kummassakaan kädessä. En saa edes kesäkukkia menestymään. Opiskeluaikana yritin siirtää omaan pihaan heinäkasveja. Mutta vaikka ne kasvoivat kaikkialla muualla, niin ei meidän pihassa. Tiedän kyllä nyt missä mättää. Kun ei osaa tehdä mitään säännöllisesti, niin kuin tässä tapauksessa vaikkapa kastelua, niin mitä muuta voi odottaakaan. Heinätkään eivät oikein välittäneet mun urakkaluontoisista hoitamisyrityksistä...

- Onneksi tietoa kuitenkin monista asioista löytyy netistä. Mutta oikeasti, kun jotain pitäisi selvittää, niin löytyvä tiedonmäärä ei ole alkuunkaan riittävä. Jos ei ole itse nähnyt joitakin juttuja tehtävän, niin on pitkä matka siihen, että saa mututuntuman kehiteltyä. (Minä kun tarvitsisin mututuntuman kaikkeen, ohjeiden noudattaminen vaatii liikaa sinnikkyyttä.) Pitäisi jaksaa lukea kanankakkapussin kyljestä annostusmäärät, arvioida neilömäärät ja sitä rataa. Onneksi tässä vasta aloitellaan ja uusien asioiden oppimista voi taas jatkaa ensi keväänä.

2 VIELÄ EDESSÄ

Piha ei suinkaan ole valmis vielä. Varastoa pitäisi suunnitella, piirustuksista ja rakennusluvasta lähtien, ja koko pihan länsisivu on vielä keskeneräinen. 

Moni valmiskin alue joutuu ensi keväänä pienten muutosten kouriin. Lisäksi on kaikkea pientä keskeneräisiä, joita on suosiolla siirretty seuraavaan kesään. Ja se tuttu ongelma, kun jotain tekee, niin uusia ideoita syntyy siinä tekemisen lomassa. Lähivuosiksi pitäisi riittää puuhaa varaston ja sitä ympäröivien alueiden kanssa. Myös tontin takaraja ja kaupungin oja odottaa vähitellen itsekseen etenevää maisemointia.

Vielä kauemmas tulevaisuuteen olen siirtänyt ajatukset nurmialueen pienentämisestä. Sitten kun pelikentäsn tarve vähenee, tilalle voisi tulla uusia kukka- ja kivialueita. Hyötykasvitkin tarvitsisvat tilaa jonnekin. Järjesteltävää siis riittä.

Tässä vaiheessa vuotta olen kuitenkin aika tyytyväinen, että lumi peittää välillä KAIKEN. Keväällä voi taas uudella innolla suunnitella ja alkaa hommiin. Jospa ensi kesänä olisi viimein vuorossa myös jonkinlainen terassin "kalustaminen". Jo kolmas koti terasseineen, eikä vielä yhtäkään terassipöytää, jonka ääressä syödä. Tuoleina palvelevat mummon ja papan ihmeen kestävät vanhat tuolit 70-80-luvun taitteesta(?). 

***

LOPPUHUOMAUTUKSENA täytyy vielä todeta, että vaikka monessa kohden raportin eri osissa lukee "tehtiin" tai "päätettiin", niin kyllä se on yleensä tuo puoliso joka tekee ja päättä :D :D Minä laitoin ruokaa, keitin kahvia, syötin vauvaa. Hyssyttelin vauvaa - turvakaukalossa, vaunuissa, sylissä. Kuuntelin lasten asiat, ramppasin moneen turhautumiseen asti sisällä "pyyhkimässä", etsimässä milloin pipoja ja hanskoja, milloin aurinkorasvaa ja vesipulloja. Yritin kyllä kuunnella, osallistua päätöksentekoon, ottaa mitan tai lankun päästä kiinni tai tarttua lapioon, mutta valitettavan usein se jäi vain yritykseksi. Ja tein siis lopulta aika vähän. Mutta semmoistahan se on; lapsiperheen tavallista yhdessä tekemistä. Käytettävissä olevat aikaresurssit miehellä: Yksi kesäkuinen lomaviikko ja arki-iltoja ja lauantaipäiviä ennen sitä ja sen jälkeen.

Ja loppuhuomautuksen loppuhuomautuksena vielä, että lapset sisänsä viihtyivät aika kivasti (paitsi ehkä tuo vauveli, joka kaiken kaikkiaan ei ole edelleenkään mikään "viihtyjätyyppi"). Lapset pääsivät välillä työkoneen kyytiin, kantoivat kiviä ja laattoja ja leikkivät omia leikkejään, menivät kavereiden mukana ja osallistuivat tietysti kahvitaukoihin terassilla omien jäätelötikkujensa kanssa.

Uusia projekteja odotellessa... :)

PUUTARHAPROJEKTI osa 3: TOTEUTUS

1 TOTEUTUKSEN MAANSIIRTOVAIHE oli tietysti alkanut jo kauan ennen pihaprojektia. Se eteni aina vähän sen mukaan, mikä rakentamisen vaihe milloinkin oli meneillään. Jos tontille tuli sepeliä, niin piti miettiä, mihin muualle sitä tarvitaan, ja pitääkö jotain muuta siirtää alta pois. Mies kottikärryjen kanssa on ollut tuttu näky. Me päädyttiin vekslaamaan tontin maa-aineksia siten, että mitään ei tarvinnut kuskata pois. Mullat multa-paikkoihin täytöksi, hiekat ja epämääräiset kiviainekset kivialueiden täytöksi. Tontin alkuperäinen multa hyödynnettiin erityisesti siellä, missä tulisi myöhemminkin kasvamaan happamanmaan kasveja. (Sama juttu, mutta vain pienemmässä mittakaavassa, toteutettiin myös rivitaloasunnon pihan kanssa. Siis käytännössä niin, että puunkuopan ja hiekkalaatikon maa-ainekset vain vaihtavat paikkaa. Puu tarvitsee tietysti yleensä lisäksi vielä vähän ravinteikkaampaa uutta multaa. Niin tässäkin tapauksessa.)


2 KIVET, KIVEYKSET, MAA-AINESTEN RAJAUKSET. Tässä vaiheessa alkoi tulla näkyvää, kun pohjustavaa työtä oli tehty etukäteen. Ja pihan laatoitustöitäkin oli jo tehty niiltä osin kuin se oli mahdollista.

Monet mielessä risteilleet kysymykset olivat jo saaneet vastauksia. Yksi vastaus oli kivituhka. Istutusalueita rajaavat kivet aseteltiin paikoilleen kivituhkan avulla. Nurmialueen rajaamiseen käytettiin puuta. Ja pintasepeliksi tuli sellainen laatu, joka on tukeva jalan alla, kun on kyse kulkuväylistä eikä istutusalueen katteesta. 

Sepelin väri askarrutti vuositolkulla, mistä saisi harmaata sitten kun se on ajankohtaista, kun aina punertaa tai sinertää. Tämä taisi mennä vähän tuurilla sitten riitävästi kohdilleen. (Valittiin "vaalean harmaa", eikä se punertanut kovin pahasti, toinen vaihtoehto olisi ollut tummanharmaa, värin puolesta turvallisempi valinta, tietää mitä saa. Vaaleammassa vaihtoehdossa kun värin määrää se, millaisista kiviaineksista milloinkin sepeliä on murskattu. Näin joku selitti. Taas on lähdeviittaukset kohdillaan ;))

Tätä sepelin väriasiaa varmistelin vielä silläkin tavalla, että sepeliin upotettaviksi kiviksi valittiin punertavat tai muuten värikkäät, jotta sepeli näyttäisi harmaammalta. Tämä toimi ihan kivasti. Ainakaan koko väriasiaan ei ole jälkeenpäin enää kiinnittänyt huomiota.

Tontin rajalle koottiin kivistä ja kivituhkasta muodostelma pitämään maa-ainekset paikoillaan (näkyy myös alimmaisessa kuvassa oikeassa reunassa). 


Mullat on jo paikoillaan, mutta pintasepeli levitetään tässä kohdassa viimeisenä, jotta se ei sotkeutuisi mullan kuskauksen aikana. Työjärjestys piti miettiä joka kohdassa erikseen.
Nurmikkomullan tasoitus meneillään. Siinäkin edettiin järjestyksessä nurmialueen päästä päähän - samalla maankorkoja ja kaatoja mittaillen.

3 PINTAMAIDEN LEVITYS JA TASAUS
Tässä kohdassa oli puuhaa molemmille. (Kun siis monessa aiemmassa vaiheessa mun tehtävät on olleet enemmän siellä ruokahuolto- ja lastenhoitosektorilla ja mies on saanut pärjäillä yksin.) Mulle niitä kevyempiä viimeistelyhommia ja miehelle vaativampia ja raskaampia juttuja.  

Työ eteni järjestyksessä talon ympäri niin, että valmiiden alueiden päältä ei tarvinnut enää koneella ajaa. Paljon pohdittavaa oli työvaiheiden järjestyksessä, mitä on hyvä saada tehtyä koneella, mitä jää "kottikärryhommiksi". Tai milloin mitäkin maa-aineksia tilataan, jotta mullat eivät sotke kiveyksiä tai sepelialueita jne. Lisäksi multaakin oli montaa eri sorttia; kasvimaalle (1), nurmikolle(2) ja havuryhmille(3) omansa ja oliko vielä joku neljäskin... Ja sitten vielä näiden kaikkien oikean määrän arvioiminen ja lastin tullessa ympäristön suojaaminen. 

Koko pihaprojektin ajan jatkoin myös tontin kivien lajittelua värin mukaan. Punaiset koottiin sivupihalle ja kaikki kirjavat muualle. Takapihan sepelialueelle valikoitiin erivärisiä ja muotoisia istumakiviä.

Tämä kuva vuotta myöhemmin (eli kesältä 2013), kun viimeistelyhommaa oli silleen mukavasti ja sopivasti vielä jäljellä. Siementen istustusta kasvimaalle ja pintahakkeita kulkuväylille.

4 VIIMEISTELYN IKUISUUSVAIHE
Tätähän riittää. Ensimmäisenä kesänä haettiin valtaosa taimista, istutettiin pinaattia ja perunaa ja jotain muuta (joka ei enää siinä vaiheessa kesää kylläkään oikein kunnolla kasvuvauhtiin päässyt). Nurmikko tuli vaihdillla ja ilman rikkaruohoja! Kiitos laadukkaan mullan. Tämä kannatti siis: maa-ainesten siirtely ja hyödyntäminen omalla tontilla (poiskuskauksen sijaan) ja korkealaatuisiin pintamultiin panostaminen. Nurmikko saikin kehuja ekana kesänä. Mutta tuon ekan kesän jälkeen tämänkin osa-alue kyllä siirtyy "projektista" siihen "viherpeukalosarjaan": lannoitukset, leikkuut, kastelut hellejaksoina, rikkaruohojen kitkeminen (sitten kun niitä jossain vaiheessa alkaa ilmaantua). Kääks. Mitenköhän me siitä selvitään...

PUUTARHAPROJEKTI osa 2: Suunnittelun vaiheita


 
Eräs luonnos matkan varrelta. Se viimeisin versio muovitaskuineen on kait ollut niin monessa mukana, ettei enää edes löytynyt..
Pari ideakuvaa vuosien takaa... Enempää niitä ei lehdistä ollutkaan löytynyt. Vika tosin oli varmaankin etsijän aikaresursseissa, ei lehtitarjonnassa ;)



Se haastavin piirros. Tarkat maanpinnan korkeudet ja tässä vaiheessa viimein pitää päättä, minkä sorttista multaa mihinkin tulee.

SUUNNITTELUN VAIHEITA

1 Asemaakaavapiirros käsissä. MINNE NURMIKKO? Minkä kokoinen, minkä mallinen? Mitottiin mummolareissuilla valmiita nurmikenttiä, mikä on sopiva pelikentän koko. Muistan riemastuksen, kun todettiin, että meidänkin pikkuruiselle tontile mahtuu aivan kelvollinen pelikenttä. Päädyttiin neliskanttiseen muotoon, vaikka joissain piirroksissa hahmoteltiin myös pihan jakamista sektorin muotoisiin alueisiin: Nurmisektori, yksi havuja ja kangasmetsän kasvillisuutta, yksi kiviä, heiniä, niittykasveja, kukkia tms. Kasvimaat ja marjapensaat vain eivät oikein löytäneet paikkaansa.. Suorakaide on hyvä.

2 Sitten suunnittelemaan REUNA-ALUEITA. Minne kasvimaa, minne "jotain katseltavaa". Minne lasten leikit? Mitä tarvitaan? mitä mahtuu? Millä täytetään muut kohdat? Mitä voi jättää vielä auki/ kesken, ilman että se häiritsee suuresti työskentelyä tai näkymää? Entä mitä alueita voi työstää lisää seuraavina vuosina, jotta tekeminen ei loppuisi? Millaista lisäpotenttiaalia ja jatkoideoita missäkin?

3 ISTUTUSALUEIDEN JA PUIDEN PAIKAT määräytyivät pitkälti ikkunoiden mukaan. Tutkin viivottimen kanssa pohjapiirrosta: mistä näkyy minnekin. Mitä näkökenttään pitäisi siis laittaa.

4 SUUNNITELMIEN LOPPUVAIHE. Toteutusvaiheessa vielä arvioitiin suunnitelmia, suunniteltiin uudelleen ja ideoitiin uutta. Asumisen myötä tulee lisää informaatiota mm. kulkureiteistä. Ja tässä vaiheessa oli ehditty asua talossa jo kaksi vuotta. Toteutuksen aikana lopulta kaikki jutut ratkaistiin. Osittain siitä syystä, ettei tämä "suunnittelija" osaa tehdä päätöksiä etukäteen. Ja meidän kummankin ajatus juoksee lopulta paremmin, kun saa tehdä jotain samalla. Sekä sisällä että ulkona meillä on tapana jättää ratkaisematta sellaiset kohdat, jotka ei heti loksahda paikoilleen. Toisaalta taas esimerkiksi pihatöiden aikana löytyneet kivet ja muut työskentelyn vaiheet synnyttivät tarpeen arvioida suunnitelmia ja keksiä uusia ideoita. Se hyöty kun tekee itse, että aikataulu joustaa. Voi välillä keittää kahvit ja miettiä kupposten ääressä. Sitten sujuu taas.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ulkotulet

 










Ensimmäiset ulkotulet pihatakassa. Mukavaa uutta viikkoa!

tiistai 10. syyskuuta 2013

SYYSKUUN AURINKO

Sunnuntaiaamun rauhaa. Minä, aamukahvi ja pienet. Muut nukkuu. On hitusen harmillista, että väsyttää niin paljon, vaikka aamut on vielä aurinkoisia. Miten sitä sitten jaksaa, kun aamulla on heräätävä pimeään ja kylmään. (Oiskohan se sitten kynttilät ja takkatuli?)






Ilta-aurinko

Syyskuun kymmenes. Taas on herätty auringonpaisteeseen. Aamuisin lämmintä alle kymmenen, koululaiset laittavat sormikkaat. Mutta iltapäivisin terassilla on vieläkin ollut paahteista. Eilenkin yritin lukea auringossa, mutta sekunnin murto-osaan jäi.

Meidän peipposet nukkuivat tänään yli seiskaan. Kylläpä hymyilytti. Aamukahvin ääressä muistelin pikku-ukkelin eilistä lehtikasan järkkäystä. Tepasteli ohi ja muutama kirja luiskahti lehtikasan päältä. Alkoi äheltää niitä takaisin ja järjesti samantien uusiksi - niin ettei tipu enää. Puolisoakin hymyilytti mun muistelu: "kyllä se kohta herää, äidillä taitaa olla ikävä.."

Onhan se hassua vaikka olis kuinka itkuinen ja vaikea päivä pienen kanssa, niin illalla talon hiljennyttyä saattaa löytää itsensä tietokoneelta katselemasta lasten kuvia. Ja jos aamulla naperot nukkuu pidempään, niin iskee ikävä..

1 kpl kotipäiviä
2 kpl puolikkaita
2 kpl kokonaisia työpäiviä

Siinäpä tämä viikko. Zonet oon melkein unohtanu, jumpat ja lenkit sen sijaan muistanu. Taidan tarkistaa neljän viikon päästä missä mennään kotitöissä. Nyt päälimmäisenä mielessä on selviytyä niistä varsinaisista töistä. Huusholli on silleen sopivasti hanskassa, mitään kriittistä ei ole kesken tai levällään (kun ei ole ennättäny aloittaa tai levittää). 

Suunnittelen semmoista puunauspäviää, että kulkis luutun kanssa joka paikassa. Sellaisia kohtia jotka viikkosiivouksessa vain on pakko skipata. Joka toinen viikko vois olla taas järkkäyspäivä, että kulkis ja toimittais tavaroita oikeille paikoilleen. Viime vkl järkkäilin mm. leluja, että lastenhuoneet ois helpompi hallita näiden tulevien viikkojen aikana.

SYKSYN HEHKUA




 


 












Sunnuntai-illan vieraat
Arki-illan aurinko, tenttikirjat, aurinkolasit, lampaantalja ja icecoffee
Puutarha syysväreissä
Pyöräretki pikkuisen kanssa ja
punainen maitohorsma