sunnuntai 25. elokuuta 2013

Aurinkoloma terassilla







Ihanat elokuun lopun helteet. Lauantaina tuuli mukavasti, tänään sunnuntaina on jopa liiankin paahteista 8) Pihalla saisi tehdä syksyn hommia ja pikkuhiljaa valmistautua talven tuloon ainakin syyslannoitusten merkeissä. Mutta nyt nautitaan vielä kesästä, lämmöstä ja rauhallisesta pihamaasta. Mielessä siirrän edelleen puutarhajuttuja kevättalven aivotyöksi. (kumamsti niitä vielä sinne riittää.) Alkukesän jälkeen ei ole enää suuremmin mietitty, mitä on kesken.


Perhe on viihtynyt ulkona. Grillausta, pihapelejä ja auringonottoa. Ja tietysti rutkasti tuon pikkumiehen perässä juoksemista. Vaikka ne niin lyhyitä hetkiä onkin, kun voi itsensä oikaista terassille, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa painaa mieleen joka sekunti. Eka varsinainen auringonottokerta tälle kesälle, vaikka sopivia kelejä on kyllä ollut riittämiin. Olen järkeillyt että muistoissa moni juttu kertautuu. Kannattaa siis luoda niitä muistoja. 

Siivottiin lelut pois lauantai-illan kunniaksi. Iltojen hämärtyessä voi takapihan kiville viedä taas lyhtyjä.

Yksi odotettu juttu, grillipäivä, toteutui viimein tänään. Kyllä on varsinkin nuo isommat jaksaneet hehkuttaa asiaa. Grillipäivä tarkoittaa sitä, että kaikki päivän ruuat valmistetaan grillissä. Viime kesänä jo suunniteltiin, samoin koko tämä kesä, mutta aina on ollut jotain.. 

Sunnuntaibrunssi valmistui terassilla, vaikka aamu oli sumuinen ja lämmintä vain 9 astetta. Aika kiva tunnelma :) Ja taas täytyy todeta että kyllä kannattaa tällaisiakin juttuja vain suunnitella, lyödä lukkoon ja toteuttaa. Jälkikäteen ei kenenkään muistoissa ole, minkä verran aikuisia aamulla väsytti, särkikö päätä tai oliko kodinhoitohuone taas täynnä roinaa la-illan pikaraivauksen jäljiltä. Aivan sivuseikkoja :) :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tutti taskussa






Kotipäivä. Vähemmän sinnikkäälle sopii oikein hyvin tämä sekava työjärjestys ja työn ja lastenhoidon monimuotohässäkkä. Jaksan yhden työpäivän ja yhden kotipäivän kerrallaan. Motivaatiota tuntuu toistaiseksi riittävän molempiin.

***
Pikku-ukkelin yöunia sain juuri ja juuri venytettyä kuuteen saakka. Sitten se kyllä herättikin jo huudoillaan koko talon. Päiväuniaikaan mua nukuttaa, mutta muita ei.. Aamusta pyykkejä, tiskikoneen tyhjennystä. 3-vee vaati leipomista ja miehen kanssa siellä kello kuuden aamukahveilla suunniteltiin sohvan uusia tyynynpäälisiä. Nekin ompelukset vauhtiin ennen ruokaa. Naperot viihtyivät kun oli hämmentämistä ja kulhojen rapaamista. Motivoidun sillä ajatuksella, että kun teen tämän ja tuon, niin sitten vain huilin ja kerään voimia seuraavaa päivää varten. Joopa joo.

Eilen pakkasin mukaan kaikenlaista - villasukkia myöten. Valmistauduin kunnolliseen, pitkään suunnittelupäivään. Mutta unohdin kalenterin kotiin. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt ei mistään tullut mitään ilman sitä. Siispä linkalla kotiin työpäivää jatkamaan. Tänään 3-vuotias suunnitteli "Jos äiti sää unohat toisenakin päivänä sen KARTAN kotiin, niin voit tulla taas aikaisin.." Huomenna pienet pääsee mukaan. Lyhyt reissu. Retki.

***
Olen jo tottunut kulkemaan yksin. Menemään linja-autoon siitä ensimmäisestä ovesta. Istumaan aloillaan koko pitkän matkan kotiin saakka. Laukun pohjalta löytyy muovinen vauvanlusikka, kurssikirjan ja kalenterin välissä on vaippa ja takin taskussa tutti.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ensimmäisen viikon jälkeen








Kuvat: Iltakävelyllä. Sateen jälkeisen illan erikoinen valo. Oma piha ja lähiympäristö.

Olen liimautunut kalenteriin edelleen. Pohdin vaatiikon todellinen lepo ja palautuminen sitä, että motivaatiokin hetkeksi lopahtaa. Ei mulla. Ei vielä. Mutta sekin on varmasti edessä, niin kuin pimeät aamut, syksyn sairastelut ja puhumattakaan musita huolista, mitä syksy tuo tullessaan.

Mutta nyt, juuri nyt, kaikki on jokseenkin täydellistä. Ainakin tämän yhden viikon.

Koululaiset pääsivät vauhtiin, ensimmäisten päivien väsymyksen ja lamaannuksen jälkeen. Pikkuisella sujuu ihan kivasti, mutta 3-vuotias on päättänyt jatkossa lähteä äidin mukaan töihin. Lupasinkin, että joku sopiva vapaapäivä, otan pienet mukaan työpaikalle.

Minä sain avaimen ja työpisteen. Tunne oli huikea. Pääsin myös penkomaan työpaikan varastoa ja kuskaamaan kotoa yhtä sun toista "rekvisiittaa", joiden avulla asetun taloksi. Kahvimuki ja toinenkin, kynäpurkit ja kirjakasoja. (onko nää nyt aikuisen siirtymäogjekteja..) Näitä juttuja on odotettu. Kohta kaikki asiat vyöryvät päälle, ja vuorovaikutustilanteiden määrä moninkertaistuu, mutta sitä odotellessa, nautin näistä pienistä konkreettisista jutuista, joihin voi itse vaikuttaa. Lounastreffit puolison kanssa ja se kaikki vapaus mitä tuntiopen työhön jokatapauksessa kuuluu. (Siis kaikki se omavalintainen työssäkäynti, josta ei saa palkkaa..) Lyhyiden hoitopäivien aikaansaamista lyhyistä työpäivistäkin iloitsen. Tämähän varmistaa sen, etten heti onnistu kuluttamaan tuntitolkulla aikaani aivan kaikkeen vastaan tulevaan. Oikein hyvää harjoitusta.

Ihania nämä elokuun lämpimät päivät ja hämärtyvät illat :)

maanantai 12. elokuuta 2013

KOTIKAUDEN PÄÄTÖS


THE BIG DAY. Koululaisten ensimmäinen päivä. Kotijoukkojen viimeinen. Huomenna saan itsekin liittyä aamulähtijöiden joukkoon. Syksynaloituskahvittelut kaupungilla saivat jäädä tänä vuonna välistä. Päivä täynnä muita asioita. Valmista huomiseen mennessä? Juhlistan päivää jotenkin muuten. Pienet nukahtaa. Hienoa, saan rauhassa keksittyä koulustapalaajiin. Ensimmäinen puhelu ekaluokkalaiselta "äiti, lähden nyt kotiinpäin". Äänessä kuuluu hymyä. Ei jälkeäkään aamun jännityksestä.

Pää on aika tyhjä. Vaikka olen kuukausitolkulla koonnut ajatuksia tästä kotijaksosta, nyt mikään niistä ei tunnu kovin merkitykselliseltä. Ehkä lisään tekstit tähän joskus. Nyt kaiken valmiiksi saaminen tuntuu tärkeältä. Halin ja pussailen pieniä. Kuuntelen isoja. Hymyilen ja salaa vähän jännitän.. jostain syystä eniten jälleen esikoisen asioita. Muut pärjäävät. Minäkin. Saatan jopa nauttia..

perjantai 9. elokuuta 2013

Kesä hupenee









Enää muutama päivä. Koululaiset ovat järjestäneet ja siivonneet huoneensa, mutta jotain kampetta on vielä ostamatta. Voisi keskittyä niihin. Myös reissukamppeet huutavat jälleen käytävillä ja pyykkikoneessa. Juhannukselta alkanut reissukamojen pyörittely olisi jo aika saada päätökseen, vaikka mökkireissut tuskin tässä vielä olivatkaan.

Aamuja saa jo laskea. Tuntuu että naapurit ovat satartanneet aamuisin töihin jo vaikka kuinka pitkään. 5 päivää tästä arvokkaasta loppukiri(?)vaiheesta onnistuin kuluttamaan migreenissä. Ja viimeisillä ja ensimmäisillä voimilla sain hoitaa päättyneet etäkurssin tarkistukset ja paperityöt - anopin ja puolison huolehtiessa lapsista ja ruokahuollosta. Sinä aikana elokuu harppasikin vauhdilla eteenpäin. Onneksi muu perhe keräsi lomaelämyksiä samanaikaisesti. Ei siis lopulta haitannut että meni viimeinen lomareissu potilaana, kokemus tämäkin. Oma olo on levännyt, puolisosta ei voi samaa sanoa. Mutta jospa saisin keskittyä nyt kodin ja lasten asioiden loppuun saattamiseen, kun mies ei jaksa aloitella uusia projekteja. Sitä sopii ainakin toivoa..

Kun päivät hupenee, saa hommia taas listata -ainakin mielessään:
  • koululaisten vaatteet (vaatekaappien pikajärkkäys)
  • reput ja koulutarvikkeet
  • puuttuvat kengät ja muut hankinnat (turha toive, aika loppuu, miten ois kumpparit..)
  • omat työpaperit, kalenterit, laukut, työvaatteet
  • kodinhoitohuneessa ja pukuhuoneessa on vielä muutama kriittinen kaappi, joiden järjestäminen voisi helpottaa aamuja ja ilahduttaa iltoja..
  • työpiste ja sen keittiöön levittäytynyt jatko-osa kaipaavat myös huomiota
Kaikista kaappien ja tasojen järkkäilyistä saatu hyvänolontunne piristää monta väsynyttä iltaa. Käsillä on myös viime hetket lukea ammattikirjallisuutta jos vielä aikoo, into laskee hälyttävästi töiden alettua. Kasvimaalla ja metsissä on myös vielä ruokien ja leipomusten raaka-aineita, joita ei sopisi sinne unohtaa.

Ruoka puoli sai uusia juttuja kesän mittaan, niin kuin projektina olikin. Joka kotipäivä tuli haettua aineksia pihamaalta ja samalla suunniteltua miten tätä keittiöpuutarhapuolta ensi kesänä kehittäisi, mikä kaipaisi lisää tilaa jne. Niitä voi sitten miettiä tarkemmin kevättalvella. Luonnonkasvien hyödyntämisestäkin innostuin, en tosin vielä muuta.. joskus innostuskin on jotain, siitä voi jatkaa ensi vuonna. 

Ruokapuolen bonuksena vielä kyhäsin muutamassa minuutissa kasaan paikan kaikille ruokakuville. Bloggeriin tottakai. Ei tekstejä, pelkkiä kuvia omaksi ideapankiksi. Niin helppo ja nopea systeemi, että ei mene montaa minuuttia kun sinne vaikka kerran kuukaudessa siirtää ruokakuvia. Taas yksi ongelmallinen erä kuvamateriaalia löytänyt paikkansa (siis kuuluu sarjaan "niitä kuvia, joita ei kuitenkaan teetetä perhealbumiin", niinkuin nämä blogikuvatkin) Ongelmaahan ei tietysti olisi, jos jättäisi kuvat ottamatta, mutta kun siitä hetkestä ei muuten saa kiinni. Ruuasta ei ehdi juurikaan nauttia siinä lapsiperheen ruokailusähellyksessä, joten onpa edes kuva.. :) Onneksi puolisokin on alkanut tätä omaa päähänpinttymää ymmärtää. (Ja lapset asettelevat ruokiaan mielenkiintoisiksi muodostelmiksi ja ottavat kuvat kännyköillään...) Ruokariihen tarkoitus olisi luonnollisestikin antaa ideoita sitten kun pää on tyhjä "mitä tänään syötäisiin" -päätösten osalta.

Blogiin tulossa (ollut jo ties kunka pitkään):
  • Pihaideat jakoon
  • Tämän kotiäitikauden päätöspohdinnat 
IHANAA OLLA KOTONA..

lauantai 3. elokuuta 2013

Kesäloma 2013

















Kaikki edelliset mökiltä. Alla kuvia muilta reissuilta. 

Power Parkissa olisi riittänyt kuvattavaa, mutta kuten arvata saattaa, siellä nyt oli jonkin verran muutakin tekemistä pikkuväen kanssa... :)