keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

LASTEN LEIVONTAPÄIVÄ









Kuvat parin viikon takaa. Mitä kaikkea kääretorttupohjasta, kermavaahdosta ja muutamasta marjasta voikaan syntyä.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Heinäkuu





Heinäkuu. Lämpenis jo. Keittiö kiiltää ja kaapit on järkässä, pyykkikone pyörii taas ja taas. Ruokia on laitettu ja kotitöitä reenattu lasten kanssa. Mansikoiden perkkaus kävi käsittämättömän nopeasti kun on jo 5 perkkaajaa. Mansikkakakku hävisi myöskin yhtä vikkelästi. Päivät ja viikot hupenee, lomasuunnitelmat hieman vielä odottaa. Aina on joku nuhanenä tai sitten vain liian kylmä...

maanantai 15. heinäkuuta 2013

OBSERVATION





Suunnittelen, haaveilen. En malta yhtään pysyä erossa kalenterista. Pyykit pyörii taas. Tärkeimmät asiat on kirjoitettuna suttuisille muistilapuille, yritän siirtää niitä kelenteriin. Kirjoitan ja merkitsen, uudelleen ja uudelleen - moneen paikkaan (yksikin riittäisi). Vedän värikoodeja uusilla tusseilla sinne ja tänne. Kohta en enää muista mikä väri ja merkki tarkoitti mitäkin, mutta se ei oikeastaan haittaa. Olen jo oppinut: Lopputulos ei ole tässä se tärkein, vaan tekemiseen verhoutuva ajattelu- ja orientoitumistyö. Yhden muistilapun reunasta poimin asiaan kuulumattomat tekstin pätkät:

HAVAINTOJA KEVÄÄLTÄ

  • ihana loma - raskas arki, rankempi loma - ihanampi arki
  • Jos perheen pyörityksessä on käytettävissä kaksi aikuista, niin KUMPAAKIN TODELLA TARVITAAN!
  • Sairaalaan voi lähteä myös ilman pakkaamista, siivoamista ja muita etukäteisvalmisteluja. (Enpä edes huomannut ensimmäisen vuorokauden aikana, ettei mitään ollut mukana. Sitten kun huomasin, kaipasin ensimmäisenä hammasharjaa. Senkin sai sairaalasta.)
  • Aikuisten sairastelu lapsiperheessä on yhtä haastavaa (ja mahdotonta) kuin ennenkin.
  • Jos isommista lapsista on joskus apua kodin askareissa, niin se ei ole silloin, kun kaikista opituista taidoista olisi eniten hyötyä. (Lapset on lapsia ja tarvitsevat reippaan ja iloisen aikuisen ohjaamaan touhuja. Vuorovaikutus- ja huomiovajeko se tekee isommistakin niin vaativia vai mikä..)
LISÄÄ HAVAINTOJA
  • Suihku auttaa aina
  • Happihyppelykin auttaa aina, jos ei muuten, niin huomaamaan että on liian väsynyt.
  • Väsynyt päivä menee ohi myös kevyesti touhuten. Tämä havainto oli jälleen pettymys. Vaikka teoriassa asian ymmärränkin (kun ajattelen), niin toivoin vähän jotain muuta... Mies oli (edelleen) oikeassa, minä väärässä. Ei voi mitään.
  • Mutta ihan ihminen se on tuo puolisokin - näemmä...

  • Edelleen, joka päivä, on tartuttava imuriin (Tämä oli kaiketi enemmän isäkuukautta viettäneen miehen havainto, ei sitä kait aikaisemmin uskonut...)
  • Hieno FIILIS siivotusta kodinhoitohuoneesta kestää pidempään kuin se varsinainen siivo ja järjestys!?!? Hämmentävää. Tyytyväisyyden tunne kesti viikon, mutta silmin havaittavaa eroa huoneen siivossa ei ollut jäljellä enää kolmen päivän päästä. 

Tuota viimeistä täytyy kyllä kokeilla uudelleen heti huomenna :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

ZONE, DEAD LINE, RÄSTIT, RUTIINIT - hyvä alku viikolle







Reipasta maanantaina. Kahdet pyykit, yhdet tiskit, aamupuurot ja ruokahommat, sopivan rauhallista hetkeä odottaneet työhommat, työpisteen järkkäys (zone, 15 min) ja ne punaiset kivet! Mistä nää tällaiset päivät oikeen tulee.. Kaiketi hyvin levätty viikonloppu. Aamupäivän touhuista huolimatta pikkuinenkin sai kunnon ulkoilut kun isommilla oli aamusta asti kova into hoitaa pikkuista. Mutta saipa siellä pihamaalla itsekin rampata ihan riittämiin :)

Vielä olis tälle päivälle kirjastoretkeä vähän kauemmas suunnitteilla ja kirjeitä postiin. Porukka viihtyy vielä ulkona ja kuopus päikkäreillä, että oliskohan se sitten päiväkahvin aika. 

(Jotenkin vielä yrittäisin muistaa ja ymmärtää että koska aamupäivä on sujunu näin hienosti, ei loppupäivältä voi paljoa odottaa :) )

Mukavaa alkanutta viikkoa!

torstai 4. heinäkuuta 2013

Ulkoilupäivä ja pihatöiden GT






Olen viime päivinä vajonnut todelliseen lomaolotilaan. Jotenkin lopulttomalta tuntunut vastoinkäymisten vyyhti on ainakin hetkeksi hellittänyt. Nyt sitten niitä hitaita, rauhallisia aamuja. Lomapäivien fiilistelyä. Kirja sohvan nurkassa. Leipomista, kasvimaan satoa, uusia reseptejä ja kokeiluja keittiössä. Eilen jopa onnistui vihdoin ja viimein kunnollinen kauppareissu. Edellisestä on viikkoja, ehkä kuukausia. Tässä välissä on ollut pitkään vain tilanteita, joissa on "äkkiä haettava jotain, että pärjätään". Kaikki uusi, kokeilemisen arvoinen ruokapuolella on saanut odottaa koko kevään ja kesän. Onneksi kasvimaalta on saanut hakea jo jotain.

Tästä päivästä tulikin sangen erikoinen. Koska myöhäiset aamut ovat tehneet tepposen nuorimmaisen unirytmiin, ajattelin tänään herätä aikaisemmin ja katsoa saadaanko sillä rytmit kohdilleen (yleensä kyllä). Pyykkien ja aamukahvin jälkeen nostin isommille puurokattilan ja stiat pöytään valmiiksi ja lähdin nuorimmaisen kanssa ulos (8:30).

Pihalla oli taas päässyt kasaantumaan monenmonta hommaa ja aurinkoinen ja tuulinen päivä kannattaa heti käyttää hyödyksi (ei hyttysiä). Hetken vaunuissa kökötettyään nappulalle tulikin uni, ja uskomatonta pieni nukkui kolme ja puoli tuntia. Jatkoin keskeytyksetöntä (!!) puutarhahetkeäni puoleen päivään (välillä tietenkin pyörähdin sisällä tarkistamassa tilannetta). Tytöillä sujui ihmeen hyvin ja pikkuisen päiväunien pituus tuntui aivan käsittämättömältä. Kaikki listalla olleet hommat tulivat valmiiksi. Lounas oli jääkaapissa valmiina odottamassa.

Tunnin pyrähdys sisällä ja lähdettiin pyöräretkelle vähän kauemmas. Tätähän muut kaiketi tekee yhtenään, pyörillä puistoon tai jonnekin. Mutta jostais syystä tällaiset tempaukset on täällä muodostuneet harvinaisiksi. Nytpä siihen oli loistava sauma, kun nuorin oli jo nukkunut päiväunensa ja sateitakaan ei ollut tiedossa. Ja onnistuneen retken jälkeen sitä jotenkin aina ajattelee, että tämähän oli näppärää, lähdetäänpä taas kun seuraava sopiva päivä tulee. Mutta toista vastaavaa reissua ei vain koskaan tahdo tulla. Vuosi jos toinenkin vierähtää välissä. Voisikohan tähän jo tulla muutos.

Lapsille järjestetyissä ohjelmanumeroissa voisi toteuttaa samaa GT-ajatusta kuin kaikessa muussakin. Siispä merkitsen tämänkin päivän tapahtumat kalenteriin.

Pihatöiden GT
Tuolla pihalla puuhastellessa jotenkin taas ajattelin, että onpas aikaa vierähtänyt ja hommat vain siirtyneet ja siirtyneet. Lounaan lomassa merkkasin kaikki tehdyt asiat kuitenkin taas kalenteriin ja huomasin, että edellinen pihapäivä oli melko tasan kaksi viikkoa sitten (Ei sen kauempana!). Olen hirvittävän huono myös pihaan liittyvissä rutiineissa. Yksittäisen puuskapäivän jälkimainingeissa aina kuvittelen, että kyllä nyt tästä lähtien käyn vähän joka välissä kastelemassa kylvöksiä ja nyppimässä rikkaruohoja. Mutta kuinkas käykään. Vaikka ideoita (ja ajoittain intoakin) on yllin kyllin, niin en saa pidettyä edes kesäkukkia hengissä. Niin se vain on. (Kiikutin kesäkukat mummolaan ennen kuin olivat aivan mennyttä.)

Ai niin. Yksi ajankohtainen juttu pihahommista jäi vielä puuttumaan. Punaiset kivet. Mansikoissa on paljon raakileita, ja nyt kaiketi on oikea aika asetella punaiseksi maalattuja kiviä mansikkapenkkiin. Mitähän maalia kaapista löytyisi, pysyisikö se kivissä sateellakin. Idea on, että linnut käyvät niitä kokeilemassa ja toteavat sitten tuon paikan "punaiset" syömäkelvottomiksi. Toivottavasti toimii. Siinäpä tytöille askasteluhomma seuraavalle sadepäivälle.