perjantai 21. kesäkuuta 2013

torstai 20. kesäkuuta 2013

TÖIHINLÄHTÖSKENAARIOT



Ihana Pioni! Kiitos Karolinalle :)

Vaikka syksyn suunnitelmat ovatkin täällä jo selvillä, niin tässäpä kuitenkin keväällä kirjoittamiani skenaarioita. Odottelen jo  loppuvuoden rapottia siitä, miten kaikki lopulta toteutui.  (Kuvamateriaali eilisiltä lastensynttäreiltä)

SKENAARIO  A: Kotona. Kotihoidontuella ja tutun etätyön satunnaisilla opetuspalkkioilla kituuttaen. Kaikki irti vapaudesta, sosiaalisesta ympäristöstä (!) ja siitä, että saa nähdä ja kuulla lasten jutut 24/7 (Tuo yöaikahan se varsin riemullista onkin!?!). 
Tavoitteena panostaa lasten asioiden ohessa siihen, että kummankin harrastukset ja oma-aika, parisuhde-aika ja liikunta löytää paikkansa. Koti ja ruoka + projektit voimissaan. Joudun keskittyä siihen, että ura-ajatukset ja -ahdistukset on ja pysyy taka-alalla. Enkä huokaile joka kahvikupillisen ääressä, että mitähän musta tulee isona yms. Kukaan ei jaksa kuunnella. Joinakin päivinä seinät kaatuu päälle niin kuin ennenkin, tuntuu etten jaksa kuunnella lasten asioita ihan yhtään, enkä pyöritellä näitä samoja rutiineja, "jotka saa tehdä taas huomenna uudelleen".
****
SKENAARIO B: Osa-aikaopetustyö, hoitaja kotona. Taloudellisesti menee miinukselle verratuna tuohon edelliseen, joten kotiaskareita ei voi vielä ulkoistaa. Vähäisestä opetustuntimäärästä huolimatta onnistun täyttämään viikon suunnittelulla, työmatkoilla, ja paperien (tiedostojen) pyörittelyllä. Jos suunnittelua ei jää iltoihin, niin vanhan etätyön hommia kyllä jää. Kun niistähän ei voi taloudellisista syistä tässä vaiheessa luopua. Tähän suuntaan sitä taas määrätietoisesti edetään, mutta onkohan siinä mitään järkeä..
****
SKENAARIO C: Saan (unelma)kokoaikatyön -> Mies jää kotiin. Siirrän kaikki mun vastuualueet puolisolle ja uudesta työsopparista riippuen voin nyt varmaankin luopua vanhasta työstä. 6 päivää seitsemästä oon kotona ollessa hieman pihalla. Haleja ja pusuja lapsille kyllä voi riittää, mutta puolisolle musta ei paljoa juttukaveria jää. Haluaisin istua illat rauhassa lasten kanssa ja niiden nukahdettua suunnitella ja laittaa seuraavaa päivää valmiiksi. Kaikki mikä kotona on mun ideoista tai mielipiteistä kiinni, ei etene.
Taloudellinen tilanne tiukka, joten kaikki hoidetaan tuttuun tapaan itse. Pakolliset hiustenleikkuut yms. on vastassa illalla viimeisenä. Sosiaalisia kontakteja päivän mittaan on riittämiin, enkä siksi jaksa nähdä ketään iltaisin enkä sopia lenkkiseuraa. Asiat jäävät pyörimään päähän entistä tiiviimmin ja liikunnan puutekin näkyy. Popsin panacodia, buranaa ja paracetamolia sopivassa suhteessa. Aika nopeasti kadehdin miestä. Kotiajan huolet tuntuvat yhtäkkiä niin pienen pieniltä työhuolien ja työpäivän vuorovaikutustilanteiden rinnalla. Tämä skenaario kuitenkin houkuttelee, olisi niin mielenkiintoista nähdä... Ja sen myötä hälvenisi myös epävarmuus omasta työtilanteesta. Kysymys kuuluisikin sitten, että mitä tämän jälkeen. Pääsisikö "mielenkiintoisen kokeilun" jälkeen enää takaisin kotiin...

****
SKENAARIO D: Kumpikin normaalissa kokoaikatyössä, hoitaja kotona. Tämä tuntuu niin utopistiselta, kaukaiselta ja vieraalta, etten meinaa osata kuvitella, mutta kaivan mielikuvat kuitenkin mielen sopukoista, kun tiedän niitä sinne varastoineeni. Tavallaan siitä haaveilee kuitenkin, vaikkei tiedä onko järkeä. Kokoaika työ ja normaali palkka. (Uskomatonta, että niin monessa perheessä tämä on se perustilanne.) 
Etukäteen suunnittelen, että "ensitöikseni", tulotason noustessa uudelle tasolle (??), ostan itselle muutaman järkevän työvaatteen, harjoittelemme koko perheellä käyttämään hiustenleikkuupalveluita, käyn kosmetologilla ja säännöllisesti hierojalla, tilaan siivoojan ja mitähän vielä... Ulkoistetaan kaikki mitä voidaan (auton korjauksesta sähkötöihin). Tavaroilla on tietenkin ne omat pysyvät paikkansa (jotka siinä kesäloman viimeisten viikkojen loppukirissä on saatu aikaan) ja hoitaja ja lapset niitä yhteistuumin ylläpitävät.
MUTTA ensimmäinen vuosi hujahtaakin kilpajuoksussa. Kotiprojektit vähenevät, mutta pakolliset askareet pysyvät. Liikaa opeteltavaa noin yhtäkkiä noissa palveluidenkin hyödyntämisessä! Parturi- tai hieronta-ajan varaaminen työpäivän jälkeen (tai aikana)osoittautuu ylivoimaiseksi. Turvaudun ponnariin ja panacodiin. Samat ongelmat kuin kohdassa C. Illat täytyvät suunnittelusta (vaikka vanhoja töitä ei huolena enää olekaan). Puoliso tekee iltaisin hoitopäivään liittyviä valmisteluja, minä liityn seuraan jos ennätän. Lenkille ei pääse. Ehkä vuodessa tai kolmessa saataisiin uusi arki raiteilleen (tottuisin sosiaaliseen ympäristöön, työt ei vaatis enää niin paljoa suunnittelua ja saisin sen siivoojankin hommattua). Sitten kait elettäisiin "niin kuin monet muutkin". Lyhyempää työviikkoa vois ehkä tehdä jossain vaiheessa (teoriassa puolen vuoden jälkeen). Mutta uskaltaisko, pystyiskökään käytännössä, varsinkin kun ei oo virkaa..

****


WHICH ONE WOULD YOU TAKE? ..jos saisit näistä oravanpyöristä valita =)

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Työlistaa ja kesäkuun rutiinitreeni


Asuntovaunukuume se vain nousee ja nyt se on vallannut puolisonkin. Koko viikonlopun asuntovaunun remonttisuunnitelmat tunkeutuivat ajatuksiin ja puheisiin, vaikka aivan muuta puuhaa oli jatkuvasti käsissä.

Väistin perjantain viikkosiivouksen. Ulkoilutin pyöräilevää kolmevuotiasta, piipahdin päiväkahvilla ja unohduin milloin mihinkin näperryshommaan tai puhelimeen, enkä päässyt edes alkuun siivouksissa. Ja lauantaina ymmärsin että tein aivan oikein. Betoninpölyiset, liukuovien asennusta valmistelevat, hommat alkoivat ja miehen toinen aamukahvikupillinen jäi suosiolla keittimeen (ei siis päässyt edes perinteisesti mukiin asti). Juuri se urakka jonka olin ajatuksissani sijoittanut syksylle. Urakkaa, loppusiivousta ja yhtäkkiä pahin onkin ohi. Huippu päivä vaikka itsellä menikin jatkuvassa valmiustilassa päivystellessä.

Nyt sitten on viikon alkajaisiksi saanut jatkaa kaikesta siitä, mihin omat hommat loppuviikosta tyssäsivät.

Kaikilla tytöillä on ollut kesäkuussa yöreissuja tädin kanssa. Näistä on kyllä kivasti tullut rytmiä viikkoihin ja vaihtelua kotipoppoon kokoonpanoon. Vuorovaikutustilanteiden helppouden huomaa välittömästi, kun joku puuttuu (aikuinen tai lapsi). Tästä olisi myös asia-asiaa, mutta en ennätä nyt muuta kuin päivästä raportoida ja aasin siltaa rakentaa siihen suuntaan.

TEHTY
- työasiat loppuun, kirjeet postiin ja muistiinpanot kaikesta mappiin
- asuntovaunuhaaveilutaukoja pidetty kaiketi riittämiin ja samalla nautittu astetta hiljaisemmasta kodista
- työhuoneen kaaos selätetty
- pienten huone samoin

JÄLJELLÄ
- illaksi kauppareissu ja puhtaita pyykkejä sohvallinen paikoilleen (?) 
- synttärisankarille luvattu kauppareissu
- hoidettavia asioita buukattu tiistai täyteen
- synttärileipomisia ja vieraita puolestaan keskiviikko täyteen
- ulkoilun lomassa pari pikku juttua pihatöistä

- Espanjan reissun valokuvatilaus loppuun
- rästissä muistiinpanoja vauvakirjoihin!!
- millon sitä sais kuntopiirit aloitettua??? leikkauksen jälkeinen kielto on varmaan jo ohi..

KESÄKUUN rutiinireeniksi nimettiin seuraavaa: Palautellaan mieliin lasten osallistumista & omatoimisuuden tukemista.
Tällä saralla on vasta lupailtu yhtä sun toista, mutta lupaukset on vielä lunastamatta. 

Samaan syssyyn keksin itselleni sellaisen tavoitteen, että kerran kuukaudessa voisin tehdä jonkun UUDEN ruuan tai leipomuksen RESEPTIN kanssa. Ja joka viikko voi yrittää tehdä jotain muuta uuttaa tai kokeilla jotain "uudella tavalla": pitsaan uudet täytteet tai jokin uusi raaka-aine testiin. 

Tavoitteet ja työlistat alkaa kasvaa sitä mukaa, kun keväästä toipuminen etenee.. =)

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Mummolakuvia, asuntovaunukuumetta ja sädepäivä









On se ihme juttu, joka vuosi asuntovaunukuume iskee kesän kynnyksellä. Pahiten se on päällä heti koulujen päättymisen jälkeen. Ja joka vuosi kevättalvella moisen kuumeilun ilmaantumiseen ei uskoisi millään. Huokaisee vain helpotuksesta, ettei sellaista hökötystä ole huolena lumikinosten keskellä eikä muulloinkaan pihan täytteenä.

Mutta kesällä.. kesällä kaikkea katsoo sillä silmällä, mitä kaikkea kivaa kirppikseltä, Bilteman vene(tai retkeily)-puolelta ja Ikeasta voisi shoppailla asuntovaunuun. Kuinka jännää haastetta mielikuvitus saisikaan, kun pitäisi ideoida vanhan vaunun (tai uudemman) sisustus uusiksi. Nettikaravaanin surffaus palauttaa onneksi usemmiten maan pinnalle. Miten ihmeessä asuntovaunujen sisustukset voi olla niin kamalia! Ja sitten vielä tämä: Vanha vaunu - > homeessa ja järkyttävän iso remontti. Uudempi vaunu - > asiallisempi ja muokkauskelpoinen sisustus sekä sopiva hintaluokka ja varustelutaso osuu eteen vain harvoin.

Remonteista ja sisustuksista löytyy tietoa ällistyttävän heikosti. Eikö ketään karavaanaria häiriste vaunujen järkyt sisustukset? Nämä ei edes parane, vaikka kuinka uuteen vaunuun siirryttäisiin. Melkein päinvastoin, kun muokattavuus samassa tahdissa vain huononee.

Silloin tällöin sisustuslehdessä tosin voi olla juttua pikkuisen retrovaunun tuunauksesta. "Maalia vain suorilta sisälle ja päälle ja sitten siihen päävaiheeseen eli sisustustavaroiden haalimiseen!" Miesväki nauraa. Entäs homeisten seinä- ja kattolevyjen vaihtaminen. Vanhojen silikonien rapaaminen ja uusiminen tai edes maalattavien pintojen karhentaminen ja pohjamaalaus. Ja eihän tuo muutenkaan toimi, eihän siellä ole makuupaikkoja yhdellekään, entä lämmitys ja jääkaappi. Ja kato nyt, pöytäkin pitää olla ulkona, kun sisälle ei mahdu. Ei noin. 

Joops joops, samaa mieltä. Mutta ei saa särkeä tuunaus- ja sisustusintoisten, omapäisten naisten illuusioita! Jatkan vaunujen katselua (lapsena oli aikaa myös piirrellä niitä unelmapohjaratkaisuja ja väritellä sisustustekstiilejä). Jos joku muokkauskelpoinen vaunuyksilö jonkun kesän aikana löytyy, olen tyytyväinen ja se siitä sitten. "Löytyminen" riittää. Hyvä tietää että sellaisia jossain on. Ehkä joskus taas elämään mahtuu uusia isompia projekteja. Vaunuajatukset kulkevat rinnan kesämaja-ajatusten kanssa. Sellainen pieni, asuntovaunun kokoinen mökki, ehkä siirrettävä. Kummisetä toteuttikin sellaisen ja siirsi sen lapsuudenkotinsa maisemiin.

Mutta siitä ei pääse mihinkään, että oli asuntovaunu tai asuntoauto millainen hyvänsä, niin pakkaaminen on aivan oma elämyksensä! Onhan se lentolaukunkin pakkaaminen ihan kivaa ja kannattaa aloittaa niin aikaisin kuin vain vähänkin huvittaa. (Aikaisin aloittamalla saa enemmän irti reissusta.. koko rahan edestä.) Mutta ei se kyllä millään vedä vertoja vaunun pakkaamiselle ja alkusiivoukselle! On niin parasta kun astiat ja ruuatkin saa järjestää suoraan kaappiin, vaatteet voi asetella paikoilleen, pyhämekotkin silitettynä hengariin, hygieniatuotteet, petivaatteet ja sisustustyynytkin. Mäntysuopa tuoksuu. Mukaan mahtuu vielä leluja, kirjoja, pirustusvälineitä ja vaikka jalkapallo ja sulkkismailat. Käytännössä voi pakata kaikkea, mitä voi kuvitella tarvitsevansa. (Kun niin usein pakkaamisen mielekkyys on ammennettava ajatuksesta: kuinka vähillä varusteilla kukin nyt vain suinkin voisi pärjätä.)

Tällaiset ajatukset värittävät tätä sadepäivää. Ihanaa kun kasvit ulkona saavat vettä!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Paluu tuttuun arkeen isäkuukauden jälkeen




Sitruuna-ajuruoho


Niin kuin olis palanen syksyä tipahtanut keskelle kesää. Eikä pelkästään ilmojen puolesta. Mies lähti töihin 8 viikkoa kestäneen "loman" jälkeen ja isot tytöt vein aamuvarhaisella junalle. Lähtivät reissuun tädin kanssa. Ja jopas jotakin pienet on yhtäkkiä terveitä. Yö nukuttiin ihan kivasti ja aamusta asti leikit on sujuneet. Isän peräänkään ei poika juuri itkenyt, vaikka meinas kyllä.  (Kun siis joka mutkassa muuten itkee, jos isi meinaa ulko-ovesta jonnekin poistua.)

Monen monta juttua on jäänyt kirjoittamatta, kumpa olisin tuttuun tapaan edes saanut muistisanoja kalenterin väliin, mutta ei. Aika on todella ollut kortilla pari kuukautta. Silti tuntuu että pakottava tarve olisi saada edelleen asioita kirjattua ylös, sillä jäljellä olevan kotiarjen voi nyt laskea viikoissa. 5 viikkoa omaa lomaa lasten kanssa + 3 viikkoa koko perheen lomaa. Siinäpä se sitten kutakuinkin olisi kotiäitiys tällä erää. Uudet haasteet odottaa (ja tuskinpa nuo vanhatkaan mihinkään häviää). 

Tällä hetkellä se kaikkein mieluisin taukopuuha tuntuukin olevan kalenterin kanssa syksyyn orientoituminen. Onnistuin saamaan itselleni sellaisenkin esimerkkityöviikkosuunnitelman, jossa oma työaika on 33 h + matkat ja lasten hoitoviikko alle 20 h. Silti jäisi aikaa olla jokunen aamupäivä (tai iltapäivä) kotonakin. Elokuussa saa onneksi aloittaa itsekin kevyemmillä viikoilla. Viikkojen monimuotoisuuden edellytys joka tapauksessa on kyllä se, että mies tekee normipäivää ainakin pari päivää viikossa. No saapi nähdä mitä tulee. (Poikkeusviikkoja varmaan tuon tuostakin.)

Keväällä kirjoittelin vaihteeksi sähköpostin luonnoksiin neljä erilaista skenaariota töihin lähdöstä. Kaikki olivat jotenkin toinen toistaan rankempia ja järjettömämpiä, vaikka yritin ajatella niin järkevästi kuin mahdollista ja jäsentää niihin myös kaikki aiemmat kokemukset vastaavista tilanteista. Kolme neljästä suunnitelmasta taisi olla myös taloudellisesti kannattamattomia. 

Nyt tätä tämän syksyn suunnitelmaa pitäisi varmaan tarkastella noiden skenaarioiden valossa, kun tuntuu että jotain olennaista olen ehkä unohtanut. Innostus uudesta taitaa saada kaiken näyttämään nyt vain niin valoisalta! Onkohan sitä virtaa tai aikaa sitten syksyllä kotitöihin tai projektien edistämiseen. Olen laskenut aiemmin, että uuden työn ja arjen opetteluun saa varata puoli vuotta. Täksi ajaksi ylimääräisistä vaatimuksista voi suosiolla luopua. Ei vaan tahtoisi millään tuommoista näkökulmaa muistaa. 

Illuusiot valtaa mielen: Elokuussa huusholli on tip top ja tavaroilla viimein paikkansa! Tehdään kunnollisia ja järkeviä ruokia ja eväitä, sekä huolehditaan lasten harrastuksista. Panostetaan tehokkaasti töihin se aika mitä siellä ollaan - linkkamatkoja unohtamatta. Rentoudutaan iltaisin asentamalla liukuovia ja nikkaroimalla sohvaa sekä ideoimalla loppuja valaistuksia (iltojen uhkaavasti pimetessä). Hypätään vaunukävelyllä, jos meinaa alkaa väsyttää. Ja taas aivosolujen herättyä, viimeistellään työhommat tietokoneella vielä ennen nukkumaan menoa. Aamulla tietty herätään ennen lapsia ja riittävän korkean stressitason turvin ollaan salamana suihkussa ja kahvilla - kaikin puolin virkeänä tottakai. Pilates ja bodypump -tunnit kompensoivat reippaasti jokaviikkoista kaupunkilounasta. Särkylääkkeiden kulutus romahtaa lisääntyneen liikunnan ja säännöllisten syömisten ansiosta! Kukaan ei tietenkään sairasta, eikä lapset itke äidin ja isin perään, kun ne on niin innoissaan uudesta aikuisesta (siis siitä hoitajasta), ja äitihän on muutenkin niin lyhyttä päivää töissä, että kukaan hädin tuskin ehtii huomata sen lähteneen...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Vieraita, lomailua ja yövalvomista










Sadekuurot ja öiden viileneminen taitaa olla toivottuja yhdessä jos toisessa huushollissa. Täällä tosin yöt on edelleen melkoista itkua ja valitusta. 3-vuotialla murtui viikko sitten solisluu ja jostain syystä loppuviikkosta kivut taas ovat olleet kovemmat. Itkee ja valittaa paljon, vaikka kipulääkitys pitäisi nyt olla kohdallaan. Välillä on toki parempiakin pätkiä. Väsy ja nälkä kärjistää tilannetta kuin tilannetta. 

Yöllä kaikki potilaan itkut häiritsevät vauvan unta, vaikka naperot nukkuvat eri huoneissa. Viimeyönkin trafiikki vaati kaksi aikuista. Ennätin tarkkailla yötaivasta moneen kertaan - auringonlaskua, auringonnousua ja valoisaa taivasta niiden välillä. Väsyneenä alkoi tuntua etten uskalla enää mennä nukkumaan, kun heti joku itkee jos painaa päänsä tyynyyn. Fiilikset oli melkoisen epätovoiset hetkittäin. Mutta aamulla kaikki näytti kuitenkin paremmalta.

Eilen oli kyllä ihana päivä kaikista itkuista huolimatta - vieraita päivällä ja kylästelyä illalla. Uskomatonta, meidän kuopuksellakin kulki niin hyvin koko päivän ja potilaskin pärjäsi kätensä kanssa iltaa kohti paremmin. Illalla kahvipöydässä me vain huokaistiin, että ei oo totta, kukaan ei itke. Ne vaan leikkiin!! Kun muut jutteli, minä välillä pysähdyin vain kuuntelemaan sitä, että kukaan ei tosiaan itke.

Sairastelujen ja helteistä johtuvien nahistelujen keskellä niin helposti unohdutaan omiin ympyröihin ja lähteminen ja vieraiden kutsuminen tuntuu mahdottomalta. Taas tuli huomattua kuinka ihmisten näkeminen piristää niin paljon koko sakkia! Joskus kannattaa viimeisillä voimilla pakata sakki autoon ja lähteä jonnekin. Ja edelleen (!) oma kotikin tuntuu erilaiselta, kun sinne tulee vieraita! 

Viime vuosina olen myös muistanut monta kertaa iloita sisaruksista ja lähipiiristä, joka tulee kylään kutsumatta tai lyhyellä varoitusajalla! Näillä tilanteilla on joskus suuri merkitys.



Perjantai-aamuna, kammottavan yön jälkeen keitin kahvia ja aamupuuroa 1-vuotiaan kanssa ja yritin ajatella järkevästi. Ehkä viimeiset hyvät kelit ja lomapäivät tällä erää käsillä. Mitä tässä vielä tekis, että kaikista tuntuis lomalta. Appivanhemmat olivat lähteneet asuntoautoollaan "käymään Kuopion torilla". Ihana eläkeläisten vapaus. Suunnittelin varovasti, että jospa me lähdettäis käymään Oulun torilla. Kukaan ei vastustanut! Näppärä, sopivan lyhyt reissu ja hyvä ruoka. Tuntui lomalta!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Pihakuvia



Niin väsytystaistelua on ollut viime viikot, etten edes kykene kuvaamaan. Haaveetkin toteutuu tässä sivussa melko vähällä huomiolla (oikeasti kyllä suuntaan vähän väliä jonkun ajatuksen kohti elokuuta). Joka toinen päivä päätän, että kyllä tää nyt tästä. Kun vielä muutaman jutun saan ohitse, niin voisin vaikka järkätä tätä kaaokseen päässyttä huushollia ja tehdä pikaisen viikkosiivouksen. Sillä olisi varmaankin suuri vaikutus hallinnan tunteeseen. Eniten vaikutusta olisi toki sillä, että pikkuinen alkaisi taas leikkiä ja viihtyä muuallakin kuin liikkuvissa vaunuissa. (Nuha, ei sen kummempaa).

Tässäpä kuitenkin nyt viimeaikaisia pihakuvia. Niitä olen sentään muutaman saanut otettua, vaikka kahvitauot ja yöunetkin on olleet kortilla. Jotenkin sitä ajattelee, että jääpä edes jotain käteen kun tilanteet muuten vyöryy vain hallitsemattomasti eteenpäin..  =)







Vadelma
Omena
Patjarikko

Näin kolmen vuoden asumisen jälkeenkin näköjään voi vielä "löytyä" uusia paikkoja tästä talosta. Parveke valmistui. Pituutta tällä on reilut yhdeksän metriä. En malta odottaa, että saan kiikuttaa pyykkitelineen tähän uuteen osoitteeseen. Toisessa päässä parveketta on isoilla teltta. Nukkuvat siellä nyt ekaa yötä. Sijainti onkin näppärä, ovi suoraan hampaidenpesupaikalta, yläkerran pukuhuoneesta. Kun lähdin lenkille, esikoinen vilkutti parvekkeelta oikomiskojeet suussaan =D 

Kun telttainnostus laantuu, laitan kuopuksen huristelemaan Briollaan tai Plastollaan parveketta päästä päähän. Hampaita pestessä käydään usein nojailemassa lämpimään betoniseinään.  

Talvella pääsee muuten saunasta suoraan lumihankeen parvekkeelle. Muut testasivatkin jo viime talvena, vaikka pinta laudoitusta ei vielä tuolloin ollutkaan. Tarkoitus olis kait ahkerasti tyhjentää tätä laaria lumesta, mutta mutta.. 

Kiinteät penkit seinustoille suunnitteilla.  Ei irtotuoleja, jotka joku kekseliäs voisi kärrätä kaiteen viereen..