lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lähtötilanteiden pulmia


Pitäis kyllä olla nyt tekemässä jotain aivan muuta. Pikasiivosin, jotta pääsisin ulos jäitä hakkaileen ja sitten pitsaa leipomaan takaisin sisälle, mutta tää asia pompsahti nyt jostain mieleen. Pakko kirjoittaa siis. Sori, vanhat kuvat jatkuu (jokohan nää ois tarpeeksi kierrätettyjä). Aika hiljainen viikko edessä blogipäivitysten osalta.

PULMIA LÄHTÖTILANTEISSA? Aikuisten keskenkin semmoisia voi olla, saati sitten, kun on lapset kyseessä. Mietin tuossa äsken, että onko sillä nyt mitään väliä oikeasti, johtuuko lähtötilanteiden ongelmat sinnikkyydestä, hittaasta sopeutumisesta vai siitä, että yksilöllä on vetäytyvä, hitaasti lämpenevä temperamentti. Miksi ajattelen kaiken aina niin monimutkaisen syvällisesti.. Mutta hetkinen, sillähän on väliä! Täytyy tietää mikä on ongelma, jotta voisi tietää, mikä lääke auttaa!

HITAASTI SOPEUTUVA -> Ajalla on enemmän merkitystä, kuin sillä onko edessä jotain tuttua vai tuntematonta (vrt. hitaasti lämpenevä). Tarvitsee aikaa sopeutua ajatukseen, muuttaa toiminnan kurssia jne. Ennakkovaroitukset ensisijaisen tärkeitä. Samoin informoiminen ajoissa muistakin muutoksista. Siirtymäobjekteista hyötyä (ks. alla).

VETÄYTYVÄ/ HITAASTI LÄMPENEVÄ -> Tarvitsee pohjustavia mielikuvia, tietoja, tukea orientoitumiseen. Suuri merkitys sillä onko edessä jotain tuttua ja turvallista vai jotain uutta ja tuntematonta. Siirtymäobjekteista jonkin verran hyötyä, mutta ei korvaa edellistä varsinkaan isommalla lapsella.

SINNIKÄS -> ajalla, ennakkovaroituksilla ja siitymäobjekteilla ei välitöntä merkitystä. Olennaista on että tahtoo tehdä loppuun sen, mikä on kesken. Ennakkovaroitusten välillinen hyöty sillä tavalla, että voi mahdollisesti nopeuttaa tekemistään kun tietää että ollaan lähdössä.

SIIRTYMÄOBJEKTI = Esine jonka avulla siirrytään tilanteesta tai toiminnasta toiseen. Lähtötilanteissa siirtymäobjektien käyttö on sitä että lapsi pakkaa jotain mukaansa ja orientoituu sillätavoin lähtöön. Aika moni vanhempi on tämän huomannut, vaikkei tällaista mistään olisi kuullutkaan. Siirtymäobjekteja erityisesti tarvitsee hitaasti sopeutuva (pakkaaminen = orientoivaa toimintaa, jonka aikana ehtii sopeutua) ja hitaasti lämpenevä (jotain tuttua, mukavaa mukaan, jotain mihin kiinnittää huomionsa). 

LISÄHUOMIO. Karaisemisesta on haittaa (näissäkin). Hittaasta sopeutujasta ei tule nopeaa sopeutujaa sillä, että asiat tulevat aina puskista yllätyksinä ja vaativat nopeaa reagointia. Ujosta ei tule rohkeaa niin, että pakotetaan selviytymään vaikeista vuorovaikutustilanteista "mahdollisimman pienenä ja mahdollisimman usein". Usein seuraa vain konflikteja ja taas sitä kuuluisaa negatiivista huomiota, joka saa lapsen uskomaan, että hän on jotenkin vääränlainen. Lapsen kasvatukseen pitäisi kuulua, että aikuinen tarjoaa lapselle sopivaa tukea ja rauhaa kasvaa (ilman vääränlaisia vaatimuksia, pakkoa ja karaisemiskulttuuria), jotta lapsi oppisi löytämään omat selviytymiskeinonsa esim. kouluikään mennessä. Edellä kuvattujen piirteiden merkitys hälvenee kouluikään mennessä, mutta näkyy kyllä jollain tavalla vielä aikuisenakin.

(Omat kokemukset:) EI, ei meillä ole aina lähtötilanteet leppoisia ja hyväntuulisia =) Vaikein on käsitellä sinnikästä tyyppiä. Tämä sinänsä on ristiriitaista, se ominaisuus kun on näistä tavallaan se "paras" ja muutenkin elämässä hyödyllisin. Halutessaan hyvät puolet saa kaivettua esiin näistä muistakin piirteistä.

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästäkin! Taas. Palaset alkavat loksahdella paikalleen. Siirtymistilanteet ovat aina mietityttäneet, koska käyttäydymme kaikki niissä vähän eri tavoin.

    Voisiko lisäksi niihin vaikuttaa esim. aktiivisuus (kuinka nopeasti selviytyy), jääkö nysväämään pikkuasioita (mitä tää on?), yleinen alkureaktio (positiivinen vai negatiivinen, voi kohta muuttua), ajatus voiko vaikuttaa siirtymäpäätökseen, vastuunkanto (kokeeko oleellisena, ollaanko ajoissa), hermostuuko helposti kiireessä ja tohinassa...

    VastaaPoista
  2. =D
    Aktiivisuus näkyy juu. Aktiivinen tyyppi voi selviytyä uskomattoman nopeasti, jos motivaatio on kohdallaan.
    Pikkuasioiden nysväys voi olla montaakin juttua. Tyypillisimmin haluttomuutta siirtyä tilanteesta toiseen.
    Negatiivinen ensireaktio = hidasta sopeutumista tai hidasta lämpenemistä (ujous). Esim. meillä on kaikki suht nopeita sopeutujia (ei aina uskois), mutta tietynlainen ujous vaikuttaa ainakin neljällä kuudesta (toistaiseksi kaikilla muilla paitsi pienillä), joten käytännössä näyttää usein niinkuin ois vaikeuksia sopeutua muuttuviin tilanteisiin.
    Vastuu (paineet) lähtötilanteesta on kyllä olennainen pointti! Niinku usein on puhuttukin =) Semmoiset lähdöt onkin helppoja, joissa mahdollisimman monella on hyvä motivaatio - jotain mitä odottaa.

    VastaaPoista