tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vaateostoksilla





Heti alkuun maininta, että epäblogimaisesti kenties, en aio suuremmin esitellä ostoksiani edes kuvina =D Arkea ja sen hallintaa löytyi reissustakin, mutta ostokset kuuluu tämän blogin rajauksen ulkopuolelle =)

***
Onko kukaan miettinyt, miten ihmeessä tällä sakilla onnistuu vaateshoppailureissut. Tällaisista once in a year –sovituskoppivierailuista puhumattakaan. Tässäpä reseptiä siihen. Tässähän ei lähtökohtaisesti olisi varmaan monella muulla mitään ongelmaa, mutta meillä kumpikin tahtoo oman puolison makutuomariksi. Omia vaatteita on kumpikin meistä tottunut ostamaan oikeastaan vain lomalla, eli 1-2 kertaa vuodessa. Tämä on kait jäänne lapsuudesta ja nuoruudesta, kun kotipaikkakunnalta ei yksinkertaisesti saanut vaatteita. Vaikka nyt asuukin kaupungissa vakituisesti, niin kaupungilla käyminen on "asioiden hoitoa". Ja jos jotain välttämätöntä vaatepuolta "lukee listalla", niin se on ostettava sovittamatta. Vaikka usein kuvittelee, että joku sopiva vapaapäivä tai vapaailta suuntaan ajan kanssa kaupungille, niin ei semmoista oikeasti koskaan tule. Aina on lasten vaatepuolessa jo pelkästään niin monta asiaa puutelistalla ja etsittävänä, että hyvä jos saa niistä edes jotain hoidettua. 


Nyt unohdettiin hetkeksi mitä lapsilta puuttuu. Varsinkin kun nopeasti selvisi, että kauppojen suuresta määrästä huolimatta, täältä ei löydy lapsille oikein mitään kelvollista. Lasten jutut on erikoisliikkeissä; kalliita, kruusattuja tai muuten huonosti mätsääviä. Sama juttu pääsääntöisesti sisustuksen kanssa.

Nyt reissussa ei lapsia voi minnekään sijoittaa siksi aikaa. Eli kun pitää katsoa tai päättää jotain kahdestaan, niin lapset on oltava mukana. Näin se menee: Ensin erilaisilla kokoonpanoilla, yksin, vaunukävelyillä, tai koko porukalla matkalla jonnekin piipahdetaan katsomassa vähän etukäteen. Minä jopa kävin lempparipaikassani pikkuisen kanssa ihan sovituskopissa asti ja sovittelin enemmän vaatteita kuin viimeisen 5 vuoden aikana yhteensä. Sitten kun on tarkoitus jotain saada ostettuakin, niin ei auta kuin lähteä koko porukalla. Ongelmahan on siinä, että lapset joutuu odotella ja aikuiset joutuu keskittyä johonkin muuhun kuin lapsiin. Tähän tarkoitukseen oli varattu mukaan "uusia" Aku Ankkoja (Kiitos A niistä!), vanha nokialainen ”piirustuspuhelin” ja kynät
ja paperit, ja vielä varalta ässänä hihassa eli varsinaisesti taskussa isin ”pelipuhelin”. Nämä siis silloin kun katsastettin miehen vaatetusta.


Lähtöpäivänä oli vuorossa päätöstenteko mun vaatteiden osalta ja vielä yksi paikka miehellä käymättä. Mun paikassa oli sakki rivissä pitämässä peukkuraatia äidin vaatevalinnoille. (IHMEEN kriitistä porukkaa. Hyvä niin. Ei tullu reissu liian kalliiksi.) Viimeisellä sovituskoppikeikalla tytöt muun muassa leikkivät tyhjässä sovituskopissa vauvelin kanssa ja esittivät balettiesityksiä, kun peilit monistivat tanssijat hauskasti kymmeniksi. Tuolloin oli luksus rauhallista. Ei ketään muita samoilla nurkilla. 

Kaikkialla lapsimäärä herätti paljon huomiota. Lähes jokaisessa vuorovaikutustilanteessa kuultiin kysymys "onko nämä kaikki lapset teidän" (espanjaksi tietysti), jotkut vielä tarkensivat että "teidän yhteisiä..". Ja eipä katukuvassa tosiaan näkynyt edes kahden lapsen perheitä. Paisi yksi samalla oulun lennolla ollut porukka =) Lapsiperheet olivat liikkeellä muutenkin huomattavan myöhään illalla. Päivisin lapsia näkyi vain isovanhempien kanssa. Pappa saattoi työntää vauvaa vaunuissa.

***
Siinäpä vanhaa tekstiä. Eipä ole aivan näiden julkaisut edenny suunnitellusti. Huushollia myllätty. Kevätsiivousta, polttopuita, vappusimaa. Perinteitä kunnoittaen pihatöitä yritetään venyttää vielä vappupäivän puolellekin - ilmoista riippumatta. Hämmästelen vieläkin minne kaikki lumet hävisivät meidän reissun aikana (viime vuotisissa kuvissa takapiha täynnä lunta 28.4). Tuntuu kuin olisi aikamatkattu suoraan kesään. Vielä kun aurinko paistais..

Aivan ihana kuvaussessio tänään (vappuaattona) täällä meillä: kuvat 1-vuotiaasta ja sisaruskuva. Studio Valopilkku tietenkin asialla ;) Ja taas sai huomata, että kun joku käy kylässä ja vähän huonekaluja mööbleerataan uudelleen, niin koti tuntuu taas aivan erilaiselta ja rutiinitkin vaihteeksi innostaa. Nyt kun vielä vois vaan jakautua moneksi, joka suunnalla on kaaosta jota kesyttää.

***

Kukapa ehdottais mulle aihetta josta pitää lyhyt esitys digitaalisia ja visuaalisia sovelluksia hyödyntäen?!?! Aihe voi olla mikä vain. Enkä osaa päättää, en edes lähteä liikkeelle mistään. Paras kun löytäis jonku jutun, joka ois riittävä paljon omaa alaa, mutta vois muitakin kiinnostaa. Ajattelin, että selaan vaikka blogia, josko lähtis ajatus juoksemaan. Oisko kellään ehdotusta?? Mikä ois semmoinen kolahtava sisältö? Osallistun loppuviikosta World of Digital Learning -koulutukseen.  Mies pääse samalla kunnolla kokeilemaan koti-isän roolia.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

All Inclusive


Aamupalan kattamista, pyykin pesua, lounasta, välipalaa, päiväkahvia, tiskikoneen täyttöä ja jopa hieman siivousta ja kalusteiden uudelleenjärjestelyä. Kaikkea normi juttua sisältyi tähän lomaan. All inclusive =)
Mutta eipä sitä oikeastaan edes huomannut. Meitä kiinnostaa muutenkin ruokakauppojen erilainen valikoima, kauppahallit, joka nurkalla ja nurkkien väleissä majailevat konditoriat yms. Ja mikä parasta,
kun pitää taukoa välillä omassa asunnossa, voi myös päästää lapset hetkeksi vapaasti leikkimään jatkuvan silmälläpidon sijaan ja siirtää oman huomion ja keskittymisen johonkin muuhun. Enemmän niin kuin kotona siis.


Perustarvikelista kauppaan on jo tuttu ja hyväksi havaittu. Keittiön
varustetaso määrää pitkälti, mitä ruokia lopulta aletaan edes laittaa. Nyt mentiin mahdollisimman valmiilla ja helpolla. Tavoitteen yleensäkin voisi kiteyttää niin, että elämyksiä mahdollisimman vähällä vaivalla.
 

Patongit, croissantit, kauppahallista ostetut juustot, leikkeleet ja pikkusuolaiset pelastivat monesta tilanteesta. Kaapista löytyi lisäksi pikkujogurtteja, tuoremehua, banaaneja, Suomesta matkanneita
keittoaineksia, täysjyväkeksejä ja yksittäispakattuja sämpylöitä evästarpeiksi, sekä maitoa ja kahvijauheita ja tietenkin vauvanruokia. Tässä yhteydessä kannattaa vielä kirjata muistiin, että pikkumiehelle maistuivat espanjalaiset vauvanruuat yllättävän hyvin. Ilmeisestikin hieman makeampia ja hienojakoisempia.


Huoneistossa oli tiskikone ja pyykkikone. Kumpaakin käytettiin. 

***
Laitan tässä lähiaikoina loman tarkempina tietoina ja numeroina. Jahka ennätän. Laskimme myös elämisen kustannukset.

Kartta käteen


Jotain mitä ei suunniteltu. Tytöt keksivät jo heti loman alkajaisiksi, että alkavat merkitsemään omaan karttaansa kaikki kiinnostavat kohteet. Puistot, vaatekaupat, karkkikaupat, lelukaupat, ruokakaupat, kahvilat, ravintolat jne. Ruokakauppa, josta löytyi eläviä rapuja, pääsi tietysti kartalle. Samoin kahvila, josta ostettiin jäätelöt (se ei kylläkään ollut tämä vanhankaupungin turistirysä, joka kuvassa näkyy). Kauppahallin lihatiskillä makasi nyljetty kani ja vieressä yhtä punainen lampaan pää. Lampaanpää näytti kuulemma dinosaurukselta. Mielleyhtymä oli jokseenkin ymmärrettävä. 

Karttamerkintöjen väri- ja kuviokoodeista putosin itse jo kärryiltä. Astetta järjestelmällisempi varsinkin tuo esikoinen. Erivärisiä palloja, neliöitä ja rasteja ja kartan reunassa merkkien selitykset.

Oli hauska huomata miten lapset keksivät itse itselleen jotain lisäsisältöä tähän muuten helposti päämäärättömältä
tuntuvaan kaupungilla hengailuun. Aluksi näytti siltä, että onkin vaikea motivoida sakkia liikkeelle vain sellaisella syyllä että ”no mennään katsomaan mitä tulee vastaan”. Olenkin kyllä itse sitä mieltä, että täytyy olla konkreettisempia suunnitelmia tai selityksiä, kun liikutaan lasten kanssa - varsinkin aluksi. Lähtemiset olivat lopulta
melko helppoja ja porukka muutenkin liikkeellä innokkaasti. Välillä joku väsähtää, mutta semmoistahan se on kotonakin.

***
Kotona. Olohuoneessa leikitään lelu- ja karkkikauppaa. Eskarilainen ottaa vastaan kolmevuotiaan välipalatilauksen pienen vihon ja kynän kanssa. Toimitti myös annoksen pöytään.

Reissutunnelmia ja pyykkivuoria


Kotona ollaan. Ollaan kyllä oltu jo jonkin aikaa - mies pyykkivuorten kimpussa ja minä kuumeessa, lääkärissä, verikokeissa, hammaslääkärissä, vauvelia nukuttamassa. Aina jossain. Ainakin jossain muualla kuin puolison apuna. Kohdatessa keitetään kahvit ja kävellään kuppien kanssa järjestelmällisesti ympäri taloa, suunnitellaan, puntaroidaan vaihtoehtoja ja tehdään päätöksiä. Väistellään iltaan asti puhtaan pyykin pinoja. 

Aion vielä hetken olla reissutunnelmissa ja julkaista muutamia erinäisissä jonotus- ja odotustilanteissa kirjoittamiani tekstinpätkiä. Pikkuinen tekee hampaita työllä ja vaivalla. Itkua ollut koko päivä särkylääkkeestä huolimatta. 20:30 huokaisin, kun viimein napero pääsi nukkumaan. Mutta mitä vielä, 21:30 heräsi virkeänä mutta kiukkuisena. Tässä sitä sitten ollaan.

Niinpä niin, eipä oltu kovin montaa sekuntia. Itkua ja rimpuilua. Ei se auta kuin lähteä itsekin nukkumaan, jospa se pieni nukahtais kohta uudestaan. 

Seuraavana päivänä. Nyt uusi yritys tietokoneen ääressä. Uskomaton rauhallinen hetki on jatkunut jo pitkään. Kohta varmaan jossain räjähtää. Siivoukset odottaa pienten heräämistä (päiväunilta), omat asiat on hoidettu. Jokohan viimein ois blogin vuoro.

"Äitii!! Mitä on välipalaksi!"

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Palanen arkea auringossa













Hyvin täällä sujuu. Kenties jossain vaiheessa saan liitettyä tekstiäkin näihin kuviin. Monen monta asiaa tahtois itselleen muistiin. Huippu reissaajia meillä. Pienen budjetin kaupunkiloma lasten kanssa on pitänyt sisällään niitä elemäenttejä, joita ajatuksissa olikin. Mutta loma jatkuu vielä.. raporttia kaikesta ehkä jossain vaiheessa. =)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kevättä

 

 




Kevättä ilmassa ja maassa. Ihanasti aurinkoakin on mahtunut tähän päivään. Miltähän piha mahtaa näyttää kun tullaan takaisin. Kevät on lähtenyt etenemään vauhdilla. Reissu tiedossa heti kahden kuukauden loman (työleirin) alkajaisiksi. Pakkaillaan koko perheen voimin. Punnitaan ruumaan meneviä ja lasketaan käsimatkatavaroita. 

Mietin vielä ennättäisinkö leipoa suolaiset muffinit lentokentän aamukahville. Tytöt ovat pakanneet rinkelinsä. Kameran akku laturiin. Piuhan nokkaan myös miniläppäri ja kaikki kännykät. Sähköurut ovat soineet koko päivän. Aivan niin kuin tytöt harjoittelisivat soittoläksyjään jotenkin varastoon. Valitettavasti päivään on mahtunut myös kuumemittarin ja särkylääkkeiden pyörittelyä. Mutta jospa tästä päästäisiin matkaan kuitenkin.

Niin mukava fiilis vieläkin perjantain naistenillasta. Oli kiva järkkäillä, leipoa, ja sitten on niin ihmeellistä kun talo täytyi kaikista ihanista ihmisistä. (Iso kiitos!!) Talon hiljennyttyä istuttiin iltaa miehen kanssa vielä pitkä tovi. Mies kertasi viimeistä puolta vuotta ja minä kuuntelin. Tämä ilta juhlatarjoiuluineen oli hyvä välipysäkki. Puolison ylityöputket vaihtuvat perhe-elämään ja kodin projekteihin. 

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lähtötilanteiden pulmia


Pitäis kyllä olla nyt tekemässä jotain aivan muuta. Pikasiivosin, jotta pääsisin ulos jäitä hakkaileen ja sitten pitsaa leipomaan takaisin sisälle, mutta tää asia pompsahti nyt jostain mieleen. Pakko kirjoittaa siis. Sori, vanhat kuvat jatkuu (jokohan nää ois tarpeeksi kierrätettyjä). Aika hiljainen viikko edessä blogipäivitysten osalta.

PULMIA LÄHTÖTILANTEISSA? Aikuisten keskenkin semmoisia voi olla, saati sitten, kun on lapset kyseessä. Mietin tuossa äsken, että onko sillä nyt mitään väliä oikeasti, johtuuko lähtötilanteiden ongelmat sinnikkyydestä, hittaasta sopeutumisesta vai siitä, että yksilöllä on vetäytyvä, hitaasti lämpenevä temperamentti. Miksi ajattelen kaiken aina niin monimutkaisen syvällisesti.. Mutta hetkinen, sillähän on väliä! Täytyy tietää mikä on ongelma, jotta voisi tietää, mikä lääke auttaa!

HITAASTI SOPEUTUVA -> Ajalla on enemmän merkitystä, kuin sillä onko edessä jotain tuttua vai tuntematonta (vrt. hitaasti lämpenevä). Tarvitsee aikaa sopeutua ajatukseen, muuttaa toiminnan kurssia jne. Ennakkovaroitukset ensisijaisen tärkeitä. Samoin informoiminen ajoissa muistakin muutoksista. Siirtymäobjekteista hyötyä (ks. alla).

VETÄYTYVÄ/ HITAASTI LÄMPENEVÄ -> Tarvitsee pohjustavia mielikuvia, tietoja, tukea orientoitumiseen. Suuri merkitys sillä onko edessä jotain tuttua ja turvallista vai jotain uutta ja tuntematonta. Siirtymäobjekteista jonkin verran hyötyä, mutta ei korvaa edellistä varsinkaan isommalla lapsella.

SINNIKÄS -> ajalla, ennakkovaroituksilla ja siitymäobjekteilla ei välitöntä merkitystä. Olennaista on että tahtoo tehdä loppuun sen, mikä on kesken. Ennakkovaroitusten välillinen hyöty sillä tavalla, että voi mahdollisesti nopeuttaa tekemistään kun tietää että ollaan lähdössä.

SIIRTYMÄOBJEKTI = Esine jonka avulla siirrytään tilanteesta tai toiminnasta toiseen. Lähtötilanteissa siirtymäobjektien käyttö on sitä että lapsi pakkaa jotain mukaansa ja orientoituu sillätavoin lähtöön. Aika moni vanhempi on tämän huomannut, vaikkei tällaista mistään olisi kuullutkaan. Siirtymäobjekteja erityisesti tarvitsee hitaasti sopeutuva (pakkaaminen = orientoivaa toimintaa, jonka aikana ehtii sopeutua) ja hitaasti lämpenevä (jotain tuttua, mukavaa mukaan, jotain mihin kiinnittää huomionsa). 

LISÄHUOMIO. Karaisemisesta on haittaa (näissäkin). Hittaasta sopeutujasta ei tule nopeaa sopeutujaa sillä, että asiat tulevat aina puskista yllätyksinä ja vaativat nopeaa reagointia. Ujosta ei tule rohkeaa niin, että pakotetaan selviytymään vaikeista vuorovaikutustilanteista "mahdollisimman pienenä ja mahdollisimman usein". Usein seuraa vain konflikteja ja taas sitä kuuluisaa negatiivista huomiota, joka saa lapsen uskomaan, että hän on jotenkin vääränlainen. Lapsen kasvatukseen pitäisi kuulua, että aikuinen tarjoaa lapselle sopivaa tukea ja rauhaa kasvaa (ilman vääränlaisia vaatimuksia, pakkoa ja karaisemiskulttuuria), jotta lapsi oppisi löytämään omat selviytymiskeinonsa esim. kouluikään mennessä. Edellä kuvattujen piirteiden merkitys hälvenee kouluikään mennessä, mutta näkyy kyllä jollain tavalla vielä aikuisenakin.

(Omat kokemukset:) EI, ei meillä ole aina lähtötilanteet leppoisia ja hyväntuulisia =) Vaikein on käsitellä sinnikästä tyyppiä. Tämä sinänsä on ristiriitaista, se ominaisuus kun on näistä tavallaan se "paras" ja muutenkin elämässä hyödyllisin. Halutessaan hyvät puolet saa kaivettua esiin näistä muistakin piirteistä.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Leivontapäivä jatkuu





Piti nyt ihan tulla tarkistamaan, että mikä tää päivä olikaan tarkoitus olla mun viikkosuunnitelmassa. 
 "3. järkevä valmistelu- ja asioidenhoitopäivä"

Jaa. Ahaa, no täytyypä tehdä siitä sitten vielä äkkiä semmoinen. Pikkuisen vain käännetään kurssia, niin mitään ei ole vielä menetetty. On nimittäin eilinen "liukuhihnaleivontapäivä" jatkunut vielä tänäänkin ja päässyt karkaamaan pahasti (?) käsistä. Mitä kaikkea sitä voikaan keksiä keittiössä, kun on kerrankin niille sijoilleen asettunut. Onneksi työrauha on ollut ihmeen hyvä... Onneksi en tällä kertaa keksinyt kuin yhden sivurönsyn, kun piti jälleen upottaa ylimääräiset keltuaiset jonnekin... Skippasin myös idean kokeilla ensi kertaa elämässä Bageleiden leivontaa, kun kaupan rinkelit maistuivat niin hyvin kaikille. Aivan käsittämätön syys-seuraus-ajatus siinäkin.

Kaikki ylimääräiset kipot kaapeissa ja peltiset keksipurkit on ääriään myöten täynnä erinäisiä pikkuleipäkokeiluja. Onpahan mitä kaivella esiin yllätysvieraille tai sitten, kun isännän kanssa vietetään kahdenkeskisiä kahvihetkiä (kohta jopa kolme kertaa päivässä). Elättelen kyllä toiveita että vielä olisi myös mammakahveja terassilla... 

Olen toki muistanut edistää myös perjantai-illan tarjoiluja ;) ja "joka välissä" sulattaa pihaa (ja umpeen jäätyneitä rännejä). Älkäähän vieraat liukastelko!

Leivontapäivän paras hetki: Viimeiset jutut uunissa, keittiö melkein siivottu ja saa siirtyä kahvikuppinsa kanssa taukoa pitämään.  

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Viikon rytmitys ja kaaoksen kehittely


Jääkaapissa odottaa 4 valmista taikinaa ja uuniliha. Pöydällä taas kananmunakenno ja välineistöä marengin valmistusta varten. Tietää mitä loppupäiväksi on luvassa. Halusin opetella tällä kertaa jotain uutta ja olla luova noissa taikinahommissa, mut ei oo mistään lötyny oikein innostusta uuden opetteluun tai rohkeutta luoviin kokeiluihin. Ajattelin siis nauttia tällä kertaa samojen vanhojen toistamisesta ja eteenpäin kehittämisestä. Luovuutta tosin parhaiten ruokkii kuulemma se, kun vaihtoehdot on riittävän rajatut, mutta saapi nähdä. Juhlat tulossa siis taas.

Särkylääkkeet vaikuttaa ja päivä alkaa kirkastua mullekin. Jospa jättäiskin taikinat vielä odottelemaan ja lähtis vaunukävelylle pienten kanssa. Annan kyllä ensin tuon kuopuksen nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. 

Yhtään vireää ajatusta ei tänään liiku, tai sitten olen kaikki ne jo ilmaissut live-keskusteluissa. Kasaan joka päivä ympärilleni lupaavaa kaaosta ja odottelen siivouspäivää. Sitten voisin kellottaa.
  1. suunnittelu-, haaveilu(haahuilu)- ja sulattelupäivä (ideariihi)
  2. liukuhihnaleivontapäivä (ajatukset asettuu päässä järjestykseen)
  3. järkevä valmistelu- ja asioidenhoitopäivä
  4. luovuuspuuskapyörremyrskyelämyspäivä (siivous)
  5. fiilistely- ja viimeistelypäivä
Voisko nää oikeastikin päättää etukäteen... 

Pitipäs lukaista mitä sitä on aiemmin luovuudesta ja kaaoksesta kirjoittanut.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Leppoinen lauantai

Miksihän se on niin, että kun jotain sanoo ääneen tai kirjoittaa muistiin, niin kyseinen asia pitää sen jälkeen vähemmän paikkansa. Siltä usein tuntuu. Urakkalauantaista ei ollut tänä viikonloppuna tietoakaan. Niin erilaista tavallista, että pakko kirjata muistiin. Poika nukkui aamulla pari tuntia pidempään kuin muuten tällä viikolla (5:30 -> 7:30). Lisäksi vetaisi vielä neljän tunnin päiväunet ulkona vaunuissa. Mies kävi muiden lasten kanssa kaupassa ja minä sain olla yksin kotona! Tosi kummallista. Kaiken lisäksi ruuat oli tehty aamulla heti valmiiksi, ettei päiväuniaika menisi siihen. Piti oikein miettiä mitä järkevää teen, ettei menis spesiaali aika hukkaan.

Ennätettiin miehen kanssa istua päiväkahvilla rauhassa, takkatulen ääressä, nenät vastakkain, kun lapsilla leikit kulki ulkona ja sisällä. Kaikesta oleilusta huolimatta, tuli tehtyä monta pikku juttua joita on siirretty kuukausitolkulla. 

Iltapäivällä toinen lähtötilanne, nyt koko sakilla. Mut jätettiin suksien kanssa ladun varteen ja muut suuntasivat autopesulle. Näppärää.  JA tuli käytyä lenkillä, vaikkei ollut edes suunnitelmissa.

Ruokatauko kotona ja siistimmät kamppeet päälle koko porukalle. Kolmas lähtö. Illaksi laulamaan ja kahvittelemaan ja istumaan iltaa isommalla porukalla. Hauskaa oli, ja moni kohtaaminen lämmitti mieltä. Kun päästiin kotiin, sain vielä jonkun ihmeen innostuksen alkaa pakkailla tulevalle lomareissulle. Siihen on vielä aikaa, mutta ajattelin, että jos nyt kulkee, niin kannattaa hyödyntää tää hetki. Pakkaaminen ei oo mikään mun vahva osaamisalue (en tiedä mikä sitten on, mut tää ei ainakaan). Yleensä mulla on todellisia keskittymisvaikeuksia. Ja tää pakkaaminen kuuluu ehdottomasti niihin juttuihin, joille kannattaa mun varata se kaikkein paras vireys- ja viritystila. Pidemmille reissuille on muutenkin kiva napata tärkeimmät vaatteet sivuun ajoissa, jotta eivät lähde enää käyttöön ja pyykkirumbaan.

Johtuukohan kaikista illan kahvikupillisista vai mistä, mutta nyt tuntuu ettei malta odottaa seuraavaa (arki)päivää. Voisin pakata, lähteä lenkille, järkätä kaikki kaapit, siivota, leipoa ja vielä istua noiden lasten kanssa juttelemassa kaikista ihanista asioista, mitä edessä on.  Voi kun tätä virtaa vois varastoida purkkiin, ja annostella sopivasti joikaiselle päivälle...

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Siivousfiilistä odotellessa



 


Oisko kellään reseptiä pikaiseen viikkosiivoukseen?!? Olen kyllä monen monta sellaista jo laatinut, mut en tietenkään oo saanu tänne päivitettyä, ku OON SIIVONNU. Täytyy taas kokeilla ja kellottaa ja laittaa sitten muistiin. On vain niin suuria eroja näissä olosuhteissa (kuka nukkuu ja kuka ei ja kuinka monta apulaista ympärillä häärii), että vertailukelpoista mallia ei oikein  tahdo löytyä. Mutta jos saisin itselleni jonkun karkean laskelman kauanko menee minkäkinlaiseen viikkosiivouskeen, niin auttais orientoitumaan.. ehkäpä. Ja hyvin orientoiduttuhan on edelleen puoliksi tehty. Vaiko eikö?