torstai 28. helmikuuta 2013

Laiskotus



Kirjoittaisin aiheesta LAISKOTUS, mutta mutta... laiskottaa. Totaalisen rauhallinen lounas- ja kahvitauko on lopuillaan ja kohta pitäisi taas pakata nukkuvat pienet autoon ja lähteä. Kotipysähdys 1 h 40 min, mutta tuntuu vartilta. Olen jumahtanut lukemaan kaikkea eteen tulevaa pöydän ääressä, odotusauloissa, tietokoneella. Olen tietoinen uutisvirrasta ja kaikesta siitä "mistä puhutaan", enkä tykkää tästä olotilasta ollenkaan. Olisin mielummin tietämättä. Oma aivoriihi on kuin puhallettu hajalle, enkä saa kiinni mistään. Kotitöissä odottelen inspistä tähän ja tuohon, mutta sitähän ei odottelemalla ilmeisestikään tule...

Kirjoitin FB:n IKÄ-hommahommassa "19-vuotiaana olin PITKÄAIKAISSAIRAS KODITON SOTALESKI". Ja se jäi vaivaamaan. Ensin muisto hymyilytti, mutta loppuillan itketti, onneksi oli lenkkiseuraa koko tuolle illalle =) Pohdin asiaa edelleen..

keskiviikko 27. helmikuuta 2013


Tyhjä pää tänään. Sehän tottakai kannattaa käydä aina ilmoittamassa. Potilaat paranemaan päin, joten optimisti on jo toiveikas huomisen suhteen =)

tiistai 26. helmikuuta 2013

SENSITIIVISYYS

Nyt kyllä tulee sellaisia paljastuksia, että tod. näk. myöhemmin kaduttaa=)
Kosmetiikkan ja pesuaineiden tärkein, se ratkaiseva, valintakriteeri on tietysti etikettien irroitettavuus! =D Orion Pharma meinasi jo saada yhtenä vuonna palautetta, kun etikettilaatu oli vähän muuttunut ja säikähdin apteekista tullessa ettei ne irtoakaan. Meillä kun isot perusvoidepumppupullot kuuluu jokaisen huoneen sisustukseen. Tresemme shampoot ja hoitoaineet oli kyllä pitkään odotettu juttu..


Desitipat, käsienpesuaineet tietysti täytyy saada myöskin "puhtaaksi". Fairy oli pettymys, ja täytyy siis säilyttää kaapissa.. Ylemmässä kuvassa myös Oriflamen perusvoidepullo. Irtos =)

Lapsena ja teininä, jos äiti ja isä lähtivät pidemmäksi aikaa pois, kääntelin kodin tekstiilit nurinpäin, niin että kuviottomat puolet oli päällepäin. Tärkein oli äidin ja isän turkoosi riikinkukkokuvioinen sängynpeite, joka näkyi kaikkialle. Onneksi sillä oli valkoinen tikattu nurjapuoli. Eipä käynyt mielessäkään tuolloin, että kaikki eivät moiseen kiinnitä huomiota. Sitä vain ajatteli, että toiset sietää paremmin ankeaa oloa ja keskittymisen vaikeutta kuosien sekamelskassa. Erään lapsuudenkodin keittiön siivoaminen ei ollut palkitsevaa ikinä. Tunkkaiset värit ja kuvioinnit kaapeissa, laatoissa ja välitilan laatoissa oli mahdoton saada hallintaan. Hienointa mitä saatoin lapsena kuvitella oli valkoiset maalatut seinät. Kun sitten pääsin teininä ekaa kertaa vaikuttamaan oman huoneen tapettiin, niin yritin etsiä tietysti mahdollisimman tasaisen, puhtaan ja maalatun näköisen. Kukaan ei kertonut että tapetti ei ole pakollinen omakotitaloissa. Jonkun kerran kuulin että "tuo on sitä nuoruuden mustavalkoisuutta". Sain huoneen, ja kykenin läksyihinkin keskittymään. Yksi ongelma kuitenkin jäi. Maalasin tauluja. Se oli ihanaa, mutta niiden säilyttäminen ja esille laittaminen oli mahdotonta. Onneksi vuosien varrella löytyi korvaavia harrasteita: huonekalujen tuunaus, käsityöt, valokuvat ja tietokoneella leikkiminen...

Oma perhe on oppinut nopeasti, että koristetyyny on pääsääntöisesti oikeinpäin niin, että mahdollinen kuvio ei näy =D Lelut lattialla saavat sitten olla niitä kuvioita.. Kontrasti sotkuisen ja siistin välillä on näin itselle riittävän suuri ja motivoi siksi siivoamaan (tämä tosin on intensiivisyyttä, ei sensitiivisyyttä). Vuosia aikuisiästä kuitenkin meni, ennen kuin tajusin suhteuttaa oman pään vaatimukset kotiin kantautuvaan tavavirtaan: Ei kuvioita. Vaikka ne niin ihanilta kaupassa ja muilla näyttävätkin! Tässä kohden olen sitten opetellut, että kaikkea ei ole pakko saada itselle. Ihania kuviollisia tapetteja ja herkullisia monivärisiä tekstiilejä voi ihailla kaupassa, kylässä tai netin ääressä. Omaan kotiin kannattaa tuoda vain harkitusti jotain pientä ja jotain sellaista, jonka voi pitää välillä esillä ja välillä kaapissa. Vaihtotekstiilejä meillä onkin kaapit pullollaan, että saa vaihtaa väriä tarvittaessa - ja vaikkei niin tarvitsisikaan. Löytyy meiltä kyllä hauska, ihana kokoelma vanhoja reippaasti kuvioituja pyyhkeitä ja lakanoita. Nämä ovat reissukamppeita ja niillä on tunnearvoa.

Nyt kuviosiedätystä on sitten otettu mm. marimekon kuosien avulla ja joidenkin kuviollisten LASTENvaatteiden kohdalla. 

Viime vuonna, neuvolan odotusaulassa, luin sitten naistenlehdestä että tämä tällainen on "sisustusfundamenttalismia". Mitä hä!?! Voi, olisin halunnut tuon jutun talteen. En edes muista mikä lehti, saati sitten mikä numero. Vaikka hihittelinkin osuville kuvitteellisille esimerkkihenkilöille, vähän myös häiritsi yksipuolinen näkökulma ja informaatio... (mutta eipä se mikään tieteellinen julkaisu ollutkaan)... Jos kaupasta saisi ylimääräisiä suodattimia päähän, niin hakisin pikimmiten pari kotipakettiin! 

Siinäpä omaa taustaa tähän teemaan vähän pidemmällä kaavalla. En edes tiedä mitä kannattaisi kirjoittaa, jotta se jolleki muulle kolahtaisi. 
  • Sensitiivinen ihminen aistii kaikilla aisteilla ympäristön ärsykkeitä: visuaalinen ympäristö, äänet, tapahtumat, ilmeet, eleet, vuorovaikutus, lasten viestit...
  • Häirittävyys vaikuttaa siihen kuinka tehokkaasti ärsykkeet puskevat tajuntaan, häiritsevät sitä mitä olit tekemässä.
  • Oppiminen ja kasvatus ohjaa jonkin verran millaisiin ärsykkeisiin oppii kiinnittämään huomiota. Esim. se vanhempi joka saa kokemusta vauvan nukuttamisesta, oppii reagoimaan vauvaa häiritsevään meteliin ("Puhukaa hiljempaa, vauva nukkuu") oli sensitiivisyys millainen hyvänsä tms. 
  • Matala häirittävyys = parempi keskittymiskyky
  • Korkean sensitiivisyyden ja häirittävyyden tyypin on oltava sinnikäs, muuten hommat jäävät kesken ja tavarat minne sattuu.
  • Matalasta sensitiivisyydestä on ihmiselle itselleen monessa kohdassa hyötyä.
Sensitiivisyydestä on kirjoitettu aiemmin ainakin täällä. Osaako joku muuten kertoa miksi tuo sivupalkin hakutoiminto ei löydä kuin joitakin sanoja... otsikoita ei ollenkaan.
Poltilassaldo nyt 3. Kaikista tämän päivän suunnitelmista ja vaatimuksista saikin luopua. Vauva asuu sylissä tämän päivän. Huh huh. Pientä ahdistusta taas, luulin että sairastelut olis ollu tältä erää ohi. Huomenna miehen pitäis selvitä yksin potilainen kanssa koko aamupäivä ja vielä tehdä töitä samalla =/ Mullehan se kait ois vähän niinku normipäivä =D, mutta kun joutuu laittaa jonkun toisen siihen hommaan, niin voi voi..

Ai niin, eilisillan urakointiin täytyy kyllä sujauttaa SINNIKKYYS-selvitys näin jälkikäteen, se sopii siihen oikein hyvin. Samalla voin sivistyneesti vähän purkaa tuntemuksia korkean sinnikkyyden haittapuoliin liittyen...

maanantai 25. helmikuuta 2013

Yhden arki-illan urakka

16:55 Tänään poikkeuksellisen aikainen aloitus

Siinäpä tällä kertaa vähän vähemmän esteettinen kuvakokoelma, ajattelin ihan vain kuvata sotkuja. Jospa huomenna jotain piristävämpää. Varsinainen tämän illan homma vei aikaa vain tunteroisen, mutta koko iltahan siinä loppusiivouksineen tietenkin vierähti. 21:26 siivottu ja talo hiljainen. Sitten mies sai "ottaa illan", mulla oli vielä työrupeama. Nyt sitten meinaakin kestää että jaksaa nukkumaan lähteä. Pyykit vielä kuivumaan. Muille illoille sitten kiitos mielellään jotain muuta ohjelmaa =) Potilassaldo tässä talossa 2.

Takaisin töiden pariin




Lomailut blogin parissa on nyt lomailtu. Olipas kyllä ihanaa. Rutiinien tehostamisella ja arkea säätämällä raivattu oma-aika pitäisi taas malttaa käyttää töihin. Koska luonnoksissa on "asiatekstiä" kasapäin, niin tuskin täällä näkyvästi mitenkään hiljenee. Ehkä mulla on nyt houkutin hoitaa pakolliset jutut nopeammin.. Motivaatio työasioiden hoitoon on tipotiessään, mutta tiedän kyllä, että oikeasti sen on taas vain aloittamisen päässä. Tässä nämä viimeiset pari kuukautta on ollutkin aika mukavaa aikaa. Koko äitiysloma vierähti töiden parissa ja kun sillä saralla sitten joulukuussa hiljeni, vauva alkoi samalla nukkua ensimmäisiä kunnollisia päiväuniaan vartin torkkujen sijaan. Tuolloin olikin vanhempainraha kausi jo päättynyt. Päivärytmin selkiytyessä, iltayön valvomisetkin vähenivät. Taisin humpsahtaa aivan lomailufiilikseen, kun arki kerralla näin helpotti. Nyt aamupuurot lautasille ja porukka liikkeelle. Ihanaa viikkoa kaikille!
  • ma-ti työasiat
  • ke oikomishoidot alkaa. Kivuliaita kuukausia edessa kuulemma..
  • edellisestä johtuen yösyötöt pitäisi jättää ja nokkamukia tai tuttipulloa reenata vauvan kanssa

perjantai 22. helmikuuta 2013

Uusi keväinen luukki

Olipa kerran totaalisen rauhallinen lepohetki vieraiden ja vieraiden välissä. Kolme nukkuu. Tässäpä olisi uusi keväinen luukki. Vähän säätöä vaatii vielä, mutta paremmalla ajalla sitten. Taustakuva napattu suoraan laastipaljun sisäpinnasta.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!



Tauko. Pitäisi ja pitäisi varmasti monenlaista, mutta otan taas ajan itselle. Kello käy. Tänään koti on sukulaisten pysäkki ja ohjelmassa muuten on viikonlopun juhliin valmistautumista ja leipomista. Tämän päivän kävijät eivät nyt oikein nostata stressitasoa niin kuin ehkä toivoisin ja teen kaikki "kivat jutut" nyt ja viikkosiivoukset vasta sitten tädin jututtaessa lapsia tms. Omassa (kipeässä) päässä päivän askareet jakautuu nopeasti
a) Sellaisiin jotka vaativat HIEMAN keskittymistä (voi tehdä ennen päiväuniaikaa ja ennen vieraita)
b) ENITEN keskittymistä tai muuten haluan varata näille jutuille parhaan rauhan ( eli päiväuniaika ennen vieraita, jos sellainen tulee)
c) ei vaadi keskittymistä (sitten kun kaikki lapset ja vieraat on paikalla)

Hyvästä ajatuksesta huolimatta, huomaan hivuttavani kokoajan enemmän asioita kohtaan C. Täytyy lopettaa äkkiä, C:ssä on muuten ruuhkaa. Ihana viikonloppu tiedossa, ja huikeita onnenhippusia mielessä. Aika ryhdistäytyä siis. (Olin varautunut että voisin jumahtaa tähän jopa tunniksi klo 9-10, mutta nyt 15 min riitti. Muiden mukavien, rentouttavien juttujen pariin siis: leipomaan.)

Yhdessä jos toisessa tekstissä on muuten uusia kommentteja. Kiitos niistä! Täytyy palata varsinaisiin ASIOIHIN sitten kun pää taas toimii.


torstai 21. helmikuuta 2013

Urakka tuntuu joltakin - AKTIIVISUUS & EMOTIONAALISUUS

Koska viikonloppuna en ilmeisesti ennätä tietokoneelle ikinä koskaan ollenkaan, niin laitan nämä pitkään jemmatut lauantai-kuvat NYT. AIVAN TAVALLINEN LAUANTAI: to-pe olen tehnyt viikkosiivousta tai jotain sen tapaista ja pohtinut, josko sitä meillekin voisi siivooja joskus tulla. Kun tässä on täysi työ saada joka paikka käytyä läpi. Eikä siltikään ikinä tahdo tulla kerralla valmista. Mutta mitä tapahtuukaan lauantaiaamuna. Kun isäntä on saanut toisen kupillisen kahvia kaadettua, lähtee mukinsa kanssa autotallia kohti. Kohta meillä on rakennustelineet keskellä olohuonetta ja kalusteet heivattu sivuun. Puhaltelen itsekseni, että kylläpä kannattikin taas siivota eilen. Ja toinen kahvikuppi on kait pelkkä muodollisuus tai oikeastaan siitä on tullut siirtymäriitti: tauko päättyy, hommat alkaa. (Kupit kerätään sitten vaikka kerran viikossa autotallista, jostain ulko-ovien läheisyydestä tai kesällä pihamaalta.) Lauantai-ltana on kova työ saada hommat pakettiin ja huusholli pyhäkuntoon. Hyvä mieli on kyljälkeenpäin, mutta ollaan varmasti myös hieman puhkinaisia sunnuntaina. Onko muillakin tällaista..??
Urakkalauantaihin kuuluu myös helppo tai valmis ruoka, ettei kenenkään aikaa tuhraantuisi keittiössä. Illalla saatetaan hakea pitsat.

"On se niin mukava teilläkin kohta, kun saatte kaiken valmiiksi ja voitte alkaa nauttia elämästä.."
"Eikö se olis välillä mukava vain OLLA ja nauttiakin tästä elämästä.."

Matalamman aktiivisuustason tyypin voi olla vaikea ymmärtää mitä nuo muurahaiset kokoajan häärää. "Ne varmaan uupuu, kun ne on kokoajan liikkeessä." Kyllä ne tulee ne lepohetket, ei huolta! Tulee hetkiä ja päiviä, jopa viikkoja tai kuukausia että ollaan ihan tööt, mitään ei tapahdu, mitään ei jaksa. Eilisessä koulutusillassa oivalsiin taas jotenkin uudella tavalla (kun jututin vieressä istuvaa lääkäriä), että kyllä sitä aivojen nollaustakin tarvitaan. Se on siis ihan luvallista ja jopa tärkeää. No hyvä!


Itsestä ja monesta muusta ihmisestä ympärillä vain niin hyvin tunnistaa sen, että asioiden tekeminen sykleissä on se juttu; hommien urakkaluontoisuus. Aktiivisuustasolla on tämän asian kanssa jotain tekemistä. Aktiivista ihmistä motivoi se, että on "tahti päällä" ja "tapahtuu". Sitten kun hiljenee, niin ei sitten saakaan ehkä mitään aikaan. Joillekin MATALAN aktiivisuustason ihmisille kiire taas on negatiivinen stressi ja asioiden tekeminen rauhallisesti, sopivan pieninä palasina, on tavoite. Täällä taas tavoite tuntuu enemmänkin olevan se "sopivan stressitason" saavuttaminen, jotta saisi itsestään enemmän irti. Tähän voi kuulemma jäädä myös koukkuun, joten se ei ole ihan leikinasia. 

Kevyemmän esimerkin voisi vetäistä kyllä yllätysvieraista ja pikasiivouksesta. Ahdistuukohan joku toinen tällaisessa ko. tilanteessa. Joku ehkä luovuttaa, sujahtaa riman ali tai nakkaa koko riman veke (mitäpä suotta siivoamaan, tällaista meillä on). Täällä tilanne käytetään ehdottomasti hyväksi. Jos koko perhe on paikalla, niin kaikki tahtovat innolla osallistua pikasiivoukseen. Kuuluu naurua ja riemunkiljahduksia. 

Ainakin Seepralla kaikkeen tällaiseen urakkameininkiin vaikuttaa myös intensiivisyys (emotionaalisuus): kaikki pitää "tuntua joltakin". Eihän se tunnu miltään, jos tekee asioita AINA turvallisen rauhallisesti. Vain vähän kerrallaan, ajoissa ja niin ettei mikään riistäydy käsistä. Tämmöistä kuitenkin on joskus täälläkin nähty ja se toimii niin kauan kun rauhallisesti tekeminen sinänsä on elämys, esim. laitokselta kotiuduttua tai jossain muussa spesiaalissa tilanteessa. 

Emotionaalisuus vaikuttaa (matalan sinnikkyyden, rytmisyyden ja muiden ominaisuuksien ohessa) siihenkin, että asiat voivat jäädä jatkuvasti viimetippaan. Viimehetken rutistuksessa kun on sitä jotain (jälleen se riittävä stressitaso). "Se tuntuu joltakin". Jos asioiden jääminen viimetippaan aiheuttaa negatiivista stressiä, niin on ehkä viisasta minimoida sellaiset tilanteet. Jos taas tuossa viimehetken "stressitilassa" kokee olevansa parhaimmillaan, niin niistä ei tarvitse kokonaan luopua. Ennemmin kannattaa miettiä, mihin tuon "parhaan hetkensä" käyttää.

Oma resepti näihin tilanteisiin:
  • Suunnittele tarkemmin, mikä on se tärkein viimeiseen hetkeen säästettävä juttu. (kun siis viimehetkeen kuuluu postiivista ei negatiivista stressiä)
  • Tee ympäriltä ja alta pois kaikki "ei niin tärkeät", rutiininomaiset, aikaa vievät, valmistelevat tai tylsät hommat.
  • Tee ne vaikka ei "tunnukaan miltään". 
  • Asetelma kääntyy ikäänkuin sellaiseksi, että "viimehetki" onkin se juttu, johon "valmistaudun" sitten enemmän tai vähemmän huolella - asian tai tilanteen tärkeydestä riippuen. Pysyiköhän kukaan kärryillä? =)  
Esimerkkejä: Matkalle lähtiessä jaan ajan ja hommat tunnin palasiin: Pakkaus - siivous - keittiö (ja ruoka) - suihkut ja vaatteet - lähtötohinat. Nyt voin siis arvioida että lähtemiseen menee n. 5 h. Ennen mun aika-arviot oli semmoisia "ei tässä kauaa mee" -tyyppisiä. Onhan vaikea arvioida ajan kulumista, kun voi tehdä rauhallisesti kaikkien tenavien jarrutellessa ja keskeytellessä. Tai sitten voi tehdä täysiä ilman häiriötekijöitä.. Oma lukunsa sitten se, miten muut perheenjäsenet saadaan ajoitettua mihinkin tilanteeseen. Meillä tenavat usein laitetaan valmiiksi melko aikaisessa vaiheessa, jopa ulos asti tai sitten video pyörimään tietokoneelle tms ja kaikki valmiina siihen kököttämään, että äiti saa vetää loppurutistuksen rauhassa =D

Lauantai

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

SINNIKKYYS ja pakkaspäivä

Ulkokuvat
Lautaverhous

Kirpeää pakkaspäivää. 3-vee rahtaa taas vaihteeksi olohuoneeseen kotileikin aineksia. Näiden nuorempien kohdalla nämä "kotileikki muuttaa" kuvio ei ole saanut niin massiivisia mittasuhteita kuin isompien kohdalla aikoinaan. Silloin päivää eivät rytmittäneet koululaiset ja eskarilaiset, vaan pienet saivat jatkaa samoja leikkejään aamusta iltaan. Silloin oli myös selkeämpi tarve siirtää leikit äidin läheisyyteen. Nyt ensisijaista on "olla siellä missä tapahtuu", eli yleensä yläkerrassa isompien kanssa. 

Tämän mamman vähäisen sinnikyyden tuloksia voi taas nähdä ympärillä ihan kasapäin. Tervetuloa ihastelemaan ;) Sinnikkyyden vaikutus arkeen, teki sitten töitä tai kotitöitä, on niin selkeä, ettei siitä enempää analysoitavaa irtoa. Hyppään siis monimutkaisempaan sinnikkyys-katsaukseen:

Viimeaikoina olen taas saanut uusia näkökulmia oman poppoon ominaisuuksiin. Meillä kun karkeasti ottaen yksi on perinyt vanhemmiltaan kaikki huonot ominaisuudet ja yksi kaikki hyvät. (Tätä ei saa koskaan ilmaista lasten kuullen.) Yhdellä on sitten sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat hypänneet yhden sukupolven yli kokonaan (matala aktiivisuus ja tunneilmaisujen maltillisuus tekee sen että yksi ei äkkiseltään tunnu kuuluvan joukkoon). Nuorimmainen on sitten taas hieman arvoitus vielä, mutta vaikuttaa kyllä pelottavan tutulta...

Esikoisen kohdalla nyt sitten onkin viimevuodet käännelty kiviä ympäri. Mistä löytyisi ne asioiden positiiviset kääntöpuolet. Ja onhan niitä alkanut vähitellen löytyä. Kun on negatiivinen, herkästi aivan kaikkeen reagoiva (erittäin sensitiivinen), levoton (aktiivinen), voimakkaasti tunteitaan ilmaiseva, ujo, vetäytyvä ja hitaasti lämpenevä, niin alkaa olla oikeastaan AIKA HYVÄ että samaan pakettiin kuuluu myös matala sinnikkyys ja nopea sopeutuvuus. Eipähän ole ainakaan sinnikäs pahantuulisuudessaan =D Nopea sopeutuvuus sitten onkin pelkästään hyvä juttu ja oikeastaan tämän tytön pelastus myös koulussa ja kaikessa muussa myöhemminkin. Kun ensireaktio kaikkeen on kädet puuskaan, kulmat kurttuun ja syvä huokaisu, on aika onni, että ei kykene ylläpitämään tätä fiilistä kovin kauaa ja sopeutuu hetkessä edessä olevaan. 

Ennakkoilmoituksilla ja etukäteisvalmisteluilla on huikean suuri merkitys. Ja kun on oppinut näitä "arjen helpotuksia" aikuisilta saamaan, niin osaa nyt isompana niitä myös kysellä (tarkat selonteot siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, kauanko siinä menee, mitä hyötyä siitä on jne.) Siirtymäobjektit on myös kova sana: Lelut, tavarat ja toiminta, jolla siirtää itsensä asiasta toiseen. Tavoitteita ja houkuttimia tarvitaan myös paljon, jotta ottaisi itse vastuuta toiminnan ylläpitämisestä ja tilanteen hallinnasta. Korkea rytmisyys ja nopea sopeutuvuus yhdessä saavat kuitenkin aikaan sen, että esimerkiksi aamutoimista selviytyy kuin robotti. Viime kuukausina on myös ollut hienoa huomata, että korkea sensitiivisyys ja voimakkaat tunneilmaisut ovat saaneet nyt rinnalleen myös verbaalisen puolen. On alkanut pukea pienimpiäkin tuntemuksiaan sanoiksi. Huippua. Tältä neidiltä kun on ollut aina huomattavan vaikea onkia esiin, että missä mättää silloin kun mökötetään myrskyn silmässä.

No se toinen tapaus sitten. Sinnikkyyttä löytyy enemmän kuin meiltä muilta yhteensä. Mutta ei mitään hätää, kun tämä yhdistyy matalaan rytmisyyteen eli aikalailla loputtomaan joustavuuteen, aurinkoisuuteen, positiivisuuteen, sosiaalisuuteen ja tunneilmaisujen maltillisuuteen. Tämä neiti on siis sinnikkäästi aurinkoinen! Vaikka matala rytmisyys selvästi aiheuttaa aamu-unisuutta ja toimintojen hitautta, ja muu prinsessaluonne peilin eteen unohtumista ja haaveilua, niin sinnikkyyden avulla tekee kuitenkin se asiat jotka on suunnitellutkin tekevänsä. Ja kun tunneilmaisut ovat maltillisia ei odottele sopivaa fiilistä, tekee vaan. Samasta syystä hidasta käynnistymistä ei oikeastaan juuri edes huomaa - jos ei katso kelloa. Vaikka vitkuttelusta aikuiset hermostuisivat, tyttö ei hermostu. Ja kun on saanut itsensä liikkeelle, niin on nopea liikkeissään, niin kuin näillä perintötekijöillä "kuuluukin".

Täällä on siis sinnikkyys ja rytmisyys periytyneet hauskasti. Mulla ei oo kumpaakaan noista pätkääkään ja miehellä on molemmat, ja näistä edellä kuvatuista neideistä sitten toinen on saanut toisen piirteen ja toinen toisen - onneksi näin.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Helmikuun väliraportti

Valkoista -kuva, siivouspäivä
Robin Day työnalla
Lempimuki on nyt sininen, musta jalallinen on saannut kilpailijan. Välipala: syötetään kaapin sisältöä googleen ja katsotaan mitä tulee tulokseksi (Banoffee)
Khh, hoitopöytä
Uusille lukijoille linkki TERVETULOA -tekstiin

Väliraportti kesken helmikuun:
  • Juurikaan mitään ei ole missään kohden "mun hommia" tapahtunu. Ainakin siltä tuntuu. Tai ainakaan en ole saanut itse itsenäisesti mitään aikaan. Mies on jotenkin vaan se moottori kaikessa. Laiskotus on ollut ylitsepääsemätön. Ja sinnikkyyttä ei löydy yhtään enempää vaikka kuinka analysoisin. Aloitan jälleen kaikenlaista ja saan vain vähän valmista aikaan. Yritän selitelä itselleni, mutta oikeasti pitäis vaan luopua siitä "oikean fiiliksen" odottelusta.
  • Lasten arjen säätämiset ja liikuntarastikokeilut ovat onnistuneet ja käynnistyneet yli odotusten. Mulla on niin tyypillistä että kehittelen kaikenlaisia "systeemejä" mutta en malta ylläpitää mitään, ja ensimmäisestä vastoinkäymisestä vaihdan uuteen systeemiin. Jos perhe ei tarpeeksi nopeasti opi laittamaan tavaroitaan niiden uusille säilytyspaikoille, luovutan. Keksin uudet paikat, muka toimivammat. Eikä sakki pysy kärryillä.
  • Ratkaisukeskeisestä ajattelutavasta on ollut täällä nyt paljon hyötyä. Tämäkin on kyllä selkeästi yksi puuttuva palanen, joka nyt on löytynyt. Kun mulla tuntuu jatkuvasti kaikki "systeemit" muuttuvan. Niin on erittäin tärkeä pyrkiä hyödyntämään kaikki vanhat toimivat jutut ja luoda sitä kautta vähitellen rutiineja. Tämä on samalla vähän niinkuin tiedostamatonta Grounded Theoryn sovellusta omaan arkeen.
  • Bloggerin kanssa en ole nyt leikkinyt kuukausiin ja valokuvatkin siirtyy jo nopeilla rutiineilla. Sinänsä on ollut erittäin positiivista, että se "mahdollisimman vähäinen ajallinen panostus" on lopulta ollutkin aivan riittävää. Kaikista blogiin liittyvästä järjestyksen tavoitteluhaaveista ja harmituksesta: "kun ei mitään voi ikinä tehdä kunnolla" olen onnistunut aikalailla luopumaan. Niin ja suuri kiitos kaikesta palautteesta!!! Häpeästä ei ole enää kuin pieni häivähdys =D Olen jopa alkanut itsekin käyttää sanaa BLOGI. Blogin vaikutus arkeen on ollut positiivinen ja itseasiassa paljon moniulotteisempi kuin mitä arvasin. Palanen loksahti kohdalleen =)
  • Lisäsin sivupalkkiin hakutoiminnon, kun on niin usein jotain hukassa. Vähän nyt kyllä vaivaa, kun ei kuvat ja tekstit tosiaankaan liity toisiinsa ja menee paljon aikaa kun etsin jotain tekstiä "missä oli se kuva". Voisin ehkä alkaa lisäämään kuvatekstejä siinä tarkoituksessa että löydän etsimäni sitten jatkossa helpommin. 
Nyt ompelukone pöydälle. Dead Line -hommia on tällä kertaa sillä saralla. 

Tekstejä työnalla:
  • sinnikkyydestä ja sensitiivisyydestä (ja kaikista muistakin lopuista temperamenttipiirteistä)
  • oman arjen kulminaatiopisteet
  • "Aktiivisuuden analyysi" on valmis, mutta odotan oikeaa fiilistä karsia testiä. Sitä ei ole näkynyt...

maanantai 18. helmikuuta 2013

RYTMISYYS

 
Korkea rytmisyys (kotiarjessa):
  • Nopeammin käyntiin aamulla (suurempi todennäköisyys)
  • Enemmän kiinni rutiineissa - hyvässä ja pahassa
  • Ruokailut, ulkoilut, päiväunet samoilla tutuilla paikoillaan
  • Selkeämpi ja säännöllisempi päivärytmi vaikuttaa käytännössä usein myös järjestyksen pitoon
  • Yövalvomiset ja sairastelut rasittavat enemmän ja niistä palautuminen kestää
  • Tilanteet, joissa vaaditaan joustoa ja rutiinien sivuuttamista, voivat sekoittavat pakkaa
Matala rytmisyys:
  • Päivä kännistyy hitaammin
  • Vähemmän selkeitä rutiineja ja päivärytmejä
  • Vahvoilla silloin kun pitää joustaa ja joustaa
  • Selviää paremmin katkonaisista öistä yms.
  • Epäsäännölliset ruoka-ajat "ei tunnu missään"
 Mahdolliset ongelmat:
  • Matalan rytmisyyden aikuinen hoitaa erittäin korkean rytmisyyden lasta. Voipi seurata jokunen konfliktitilanne tästä =D 
  • Vastaavasti taas korkean rytmisyyden aikuiselle voi jo pelkästään tavallinen vauva-arki valvomisineen olla haaste, puhumattakaan muista elämänmullistuksista.

Kevättä kohti


Aivan ihana aamu. Esikoululaisten viennin jälkeen saatiin pitkä tovi istuskella kerhon aulassa sohvalla. Oltiin vain ja ihmeteltiin, ja hihitettiin pikku-ukkelin tempuille. Noilla vierailuilla saan sopivasti tuntumaa työarkeen (ei houkuttele). Hymyilen leveästi ja pusuttelen taas pienet. Voi että nautin tästä, saan vain palata kotiin ja viikon rauhallisimmat hetket on käsillä. 
 
Aurinko paistoi kun palasin kerholta. Hämärät aamut ja iltapäivät on jääneet taakse jo jokin aika sitten. Yksi tavoite jäi kyllä saavuttamatta. Tarkoitus oli pimeimpänä aikana yrittää saada päivän hommat pakettiin niin aikaisin, että voi sytytellä kynttilät heti kohta puolenpäivän jälkeen ja julistaa päiväkahvitauon alkaneeksi. Tuota tuota.. mahtoiko toteutua kertaakaan. No jäipähän jotain tavoitetta ja odotettavaa ensi talvellekin. 
 
Vielä on hitunen matkaa siihen että saa istuttaa pinaatin ja muutaman muun vihreän siemenet ruukkuihin. (Ei aikaisempia onnistumisenkokemuksia tästä, joten vähän jännityksellä taas ryhdyn istutushommiin.) Kaikenkaikiaan on ollut yllättävää, että sitä vain odottelee keväässä ja kesässäkin houkuttelee vain koti ja kotiaskareet. Alunperin oli tarkoitus lähteä pidemmälle ulkomaanmatkalle isäkuukauden aikana, mutta kenelläkään ei ole minkään asteista kiinnostusta. (Odotettavissa toinenkin päivitys tälle päivälle.)

torstai 14. helmikuuta 2013

TEMPERAMENTTI - kokoava tietopaketti

Kurkkasin olohuoneen puolelle ja repesin =D
Annoin itselleni luvan viettää koko ekan päikkäriajan tietokoneella, sitten onkin yhtä tohinaa puolenpäivän jälkeen + luento vielä illalla. Ja koko viikonloppu pitää taas jaksaa "jatkuvaa vuorovaikutustilannetta". Tämä pitkä tekstiprojekti tulee nyt täyttämään koko etusivun. Enää kuvat mukaan ja sitten voipi julkaista. Hyvää Ystävänpäivää vähän myöhässä ja mukavaa viikonloppua!!
Tässä opiskeltavaa koko viikonlopuksi. Varmasti (mun mission mukaan) tällaiset, näin paljon asiaa sisältävät sepustukset kuuluis ohjaamon puolelle, mutta se paikka on nyt vähän ankea ja hiljainen. Ja tämä asia on liian tärkeä sinne nakattavaksi. Tää on vähän niinku mun pääjuttu kuitenkin.

Jo usean vuoden ajan olen yrittänyt analysoida, miten erilaiset temperamenttipiirteet vaikuttavat kotiäidin arkeen (valitettavasti ne todella vaikuttavat). Yksi teos ajatusten pohjaksi on ollut Keltikangas-Järvisen Temperamentti ja koulumenestys. Tätä luin silloin, kun ensimmäisiä vuosia olin kotiäitinä. (Tuntuu kyllä että se oli ihan vasta.) Siitä nämä pohdinnat varmaankin alkoivat, vaikka tuolloin tulikin mietittyä omaan kouluaikaan liittyviä asioita. Näistä asioista olen pälättänyt ja kälättänyt lähipiirille varmastikin kyllästymiseen asti. Mutta edelleen kun luen jonkun asian taas vähän uusin sanoin kuvattuna, niin saan uusia ahaa-elämyksiä. Temperamenttipiirteet vilahtelevat omissa puheissa ja kirjoituksissa niin tiuhaan, että ajattelin kirjoittaa niistä lyhyen (?) tiivistelmän. Varsinaiset otokset näiden piirteiden ilmenemisestä omassa (tai kotiäidin) arjessa tulevat sitten vähitellen yksittäisinä teksteinä (olikohan jotain julkaistunakin jo). Niitä ymmärtää sitten ehkä paremmin jos on tämän lukenut.

Temperamentti siis on persoonan biologinen, pääosin perinnöllinen, osa. Se EI kerro, mitä ihminen osaa tai ei osaa, se kertoo tyylin jolla yksilö asioita tekee (hitaasti, nopeasti, varautuneesti). Temperamenttitutkimus on kiinnostavaa ja merkityksellistä siksi, että niin moni asia ihmisten käsityksissä ja puheissa yhdistetään yksilön kykyihin tai muihin ominaisuuksiin, vaikka kyse on usein temperamentista, tyylistä tehdä asioita. Kouluissa, työpaikoilla, parisuhteessa ja lasten kasvatuksessa tulee mutkia matkaan periaatteessa aivan turhaan, vain oikean tiedon ja ymmärryksen puutteen vuoksi. Piirteen "taso" voi olla korkea tai matala tai jotain siltä väliltä. Piirteet vaikuttavat tyypillisesti mm. oppimisen helppouteen ja ympäristön reaktioihin ja sitä kautta esimerkiksi itsetuntoon. ADHD on näiden samojen, kaikkia koskevien, piirteiden äärimuotojen esiintymistä samalla yksilöllä. ADHD määritellään "ympäristön sairaudeksi" syystä että nämä tietyt piirteet eivät välttämättä aiheuttaisi yksilölle ongelmia jossain toisessa ympäristössä. Tämä tieto samalla pohjustaa myös ihan tavallisten lasten ja aikuisten ymmärtämistä. Jos tilanne ja ympäristön vaatimukset olisivat toiset, miltä yksilön ominaisuus sitten näyttäisi.

Jokaisen yksilön tehtävä on oppia elämään tavoitteidensa ja arvojensa mukaista elämää omasta temperamentistaan huolimatta. Kasvatuksen tehtävä on tehdä erilaisista yksilöistä, erilaisilla menetelmillä, mahdolisimman samanlaisia. Tässäkin kohden yleisessä keskustelussa on häikkärää: Ajatellaan yksilöllisyyden olevan sitä että kaikki saavat olla vapaasti erilaisia, mutta näinhän asia ei oikeasti ole. Tietty kulttuuri odottaa tietynlaista käytöstä tietyissä tilanteissa. Asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi käytöstapojen rappeutuminen johtuu tästä häikkärästä yksilöllisyyden ymmärtämisessä (vapaa kasvatus yms). Oikea resepti kun siis olisi yksilölliset ihmiset + yksilölliset menetelmät = enemmän samankaltaiset lopputulokset. Tät johdantoasiaa olisi loputtomasti, joten nyt täytyy kyllä hypätä itse asiaan.
 AKTIIVISUUS
Korkean aktiivisuustason tyyppi kävelee ja puhuu nopeasti. Tekee asioita vauhdilla. Voi vaikuttaa ulospäin tehokkaalta, mutta ei välttämättä ole sitä. Kääntöpuoli on että hän myös TARVITSEE fyysistä liikettä tai jotain käsillä tekemistä, jotta aivot toimisivat. (Tähän on lapsille kehitetty mm. nappulatyynyjä, joiden päällä keikkua pystyäkseen keskittymään paremmin. Hox! Kai kaikki muistaa kouluajoilta ne tyypit, jotka keinutteli tuoleilla, moitteitahan siitä aina tuli. Onneksi nyt on valistuneempia opettajia.) Matalan aktiivisuustason ihminen taas voi esimerkiksi istua luennon alusta loppuun asentoa vaihtamatta. (Seepran mielestä täysin käsittämätöntä.) Korkea aktiivisuus on koulumaailmassa ongelmia aiheuttava piirre, mutta aikuisten maailmassa tilanne muuttuukin täysin. Aktiivinen, joka suuntaan huseeraava vaikuttaa tehokkaalta, sellaisia työnantajat etsivät töihin. Mutta harvassa työssä aktiivisuustasolla on oikeasti merkitystä. Monessa kohden siitä on itseasiassa haittaa, koska aktiiviset tyypit tekevät enemmän huolimattomuusvirheitä. Mutta jos seisot kassajonossa, niin toivot että juuri sen jonon kassahenkilöllä olisi korkea aktiivisuustaso. Tällainen jono voi edetä kuulemma jopa kolme kertaa nopeammin =D Meidän lähikaupassa tiedän jo ne matalan aktiivisuustason kassaneidit.


Leikin eilen sinnikästä. Hain polttopuita (tosi harvinaista) lumitöiden päätteeksi.
 SINNIKKYYS
Simppeliä. Se on vain sinnikkyyttä. Asiat viedään sinnikkäästi loppuun. Tässä se vähemmän yleisesti tiedossa oleva asianlaita on se, että sama tämä sinnikkyys aiheuttaakin joissakin tilanteissa ongelmia: Sinnikäs lapsi tahtomassa jotain leluhyllyllä. Sinnikäs lapsi lähtötilanteessa, kun ei haluaisi keskeyttää sitä, mikä oli tekemässä. Vastapainona taas sinnikäs lapsi matikan tehtävien kimpussa jne. Karkeasti voi ajatella että sinnikkyydestä on haittaa alle kouluikäiselle, mutta hyötyä sitten sen jälkeen koko loppuelämän! Taas palataan siihen kuinka tärkeä on tukea lapsen itsetuntoa, välttää negatiivisen huomion kierrettä jne.jne.

Jos rytmisyys on korkea (ja sopeutuvuus matala), rutiinit sujuvat helpommin (tai rutiineista ei edes voi poiketa).
 RYTMISYYS
Korkean rytmisyyden vauvaa on helppo hoitaa. Syö ja nukkuu säännöllisesti. Kääntöpuoli paljastuu vasta vähän myöhemmin, kun jossain tilanteessa pitäisikin löytyä joustoa. Korkean rytmisyyden lapsella pakka on sekaisin jos ruoka ei ole ajallaan, tai unirytmiin on tullut muutoksia. Aikuisella taas vaikutusta on esim. yövuoroista tai työmatkoista palautumiseen. 

Ehdottomasti paras kuva selittämään korkeaa sensitiivisyyttä ja häirittävyyttä =D Palaan tähän joskus myöhemmin.
SENSITIIVISYYS (sensomotorinen ja sosiaalinen) ja HÄIRITTÄVYYS (keskittymiskyky)
Omassa kielenkäytössä esiintyy paljon sensitiivisyys-termi, mutta kattavampi ilmaus (teoriasta riippuen) on häirittävyys. Jos häirittävyys on matala, päässä on ikään kuin enemmän suodattimia kuin korkean häirittävyyden tyypillä. Ympäristön ärsykkeet eivät puske tajuntaan niin helposti. (Seepralla suodattimia on valitettavan niukasti=/) Vasta aivan viimeaikoina on tullut opiskeltua, että huonosta keskittymiskyvystä on myös hyötyä. Koulumaailmassa tarvitaan hyvää keskittymiskykyä, matalaa häirittävyyttä. Mutta oikeastaan kaikkialla muualla tarvitaan myös sitä huonompaa keskittymiskykyä. (How delightful!) Liikenteessä, kotona, monissa työtehtävissä. On siis myös hyötyä siitä, jos yllättävät, sivusta tulevat ärsykkeet pääsevät tajuntaan. Esim. lapsen asia keskeyttää äidin nettisurffailun ;)

Sensitiivisyys menee vähän samaan sarjaan: herkkyyttä ympäristön ärsykkeille. Tätä on vielä kahta lajia, sensomotorista ja sosiaallista. Matalan sosiaalisen sensitiivisyyden tyypit on niitä norsuja posliinikaupassa, mutta eivät tietenkään huomaa sitä itse. Korkean sosiaalisen sensitiivisyyden tyypit taas aistivat ilmeitä, eleitä, äänenpainoja ja ilmapiiriä jne. Tämä onkin aika hauska piirre, kun siitä sanotaan että matalasta sensitiivisyydesta on hyötyä yksilölle itselleen, mutta haittaa ympäristölle! Matalan sensitiivisyyden lapsi mm. sopeutuu helpommin ryhmään, koska ei HUOMAA mahdollisia viestejä siitä, ettei olisi tervetullut tms. Sensomotorinen sensitiivisyys on sitä että vaatteiden pesulaput tai villavaatteet kutittaa, aurinko häikäisee, kylmä tai kuuma ahdistaa. Meillä sensitiivisyyserot ovat aina selkeimmin näkyneet ulkovaatteita pukiessa, toista haittaa jos lahkeet tai hihat karkaa pukiessa. Iän myötä arjessa alkaa tosin vaikuttaa paljon se, mihin on oppinut kiinnittämään huomiota.


 
SOSIAALISUUS
Sosiaalinen ihminen hakeutuu toisten seuraan, sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin. On kiinnostunut ihmisistä enemmän kuin esineistä tms. Sosiaalisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin sosiaaliset taidot. Sosiaalisia taitoja opitaan ja niitä täytyy harjoitella. Ne eivät ole olemassa itsestään. (Tästäkin on Keltikangas-Järvisellä kirjoja: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ja Pienen lapsen sosiaalisuus.)



SOPEUTUVUUS 
Sopeutuu nopeasti tai sopeutuu hitaasti. Hidas sopeutuja sanoo kaikkeen aina ensin "ei" ja sopeutuu ajatukseen vasta hetken päästä. Tämän ymmärtäminen voi olla tärkeää parisuhteessa, jos puolisot ovat "erilaisia sopeutujia". Oli kyseessä lapsi tai aikuinen tarvitaan "ennakkoilmoituksia", pohjustusta ja vähän enemmän aikaa kaikkiin siirtymisiin ja muuotksiin. Oikein super hidas sopeutuja ei siedä mitään muutoksia, "hänelle ei ole olemassa käsitettä vaihtelunhalu" jne. (Sellainen tyyppi olisi mitä ilmeisemmin kauhuissaan esimerkiksi Seepran olohuoneen jatkuvista mylläyksistä.) Hitaasti sopeutuvat ja nopeasti sopeutuvat lapset ovat helposti riitatilanteissa keskenään. Toineen muuttelee leikin sääntöjä ja juonen kulkua mielivaltaisesti sinne ja tänne samalla kun toinen haluaisi tiukasti pitää kiinni siitä, miten kaikki on aina ennenkin mennyt.
  
LÄHESTYVÄ - VÄLTTÄVÄ (elämyshakuisuus - turvallisuus ja riskien välttäminen)
Lähestyy asioita, välttää asioita. Erot näkyy selvästi ulospäin, toinen ottaa askeleen lähemmäs samalla kun toinen pakittaa, laittaa kädet puuskaan tai kääntää katseen poispäin. Lapsen välttävän käytöksen voi aikuinen virheellisesti tulkita motivaation puutteeksi. (Nopeasta sopeutuvuudesta ratkaisevaa hyötyä tässä.)







IMPULSIIVISUUS, ÄRTYVYYS ja INTENSIIVISYYS eli TUNNEILMAISUJEN VOIMAKKUUS
Impulsiivisuus on eriasia kuin aktiivisuus. Impulsiivisuudesta ei juurikaan ole hyötyä. Ja se tarkoittaa aikalailla sitä, mitä yleisessä keskustelussakin. Impulsiivinen tyyppi ärsyyntyy herkästi ja reagoi äkkipikaisesti. Impulsiivinen tyyppi, joutuu harjoitella itsehillintä enemmän kuin muut.
Tunneilmaisujen voimakkuuden erotkin näkyvät ja kuuluvat. Loputuloksen kannalta onkin olennaista mitä yksilön muut ominaisuudet ympärillä ovat. Ja ovatko tunneilmaisut pääosin negatiivisia vai positiivisia. Intensiiviyydestä myös riippuu kuinka hyvin yksilön muut ominaisuudet tulevat esiin (esim. korkea sensitiivisyys).  



Joissakin läheissä on mainittu vielä erikseen mielialan laatu:
POSITIIVINEN tai NEGATIIVINEN PERUSVIRE 
Positiivinen perusvire on pelastanut varmasti monta tyyppiä, joilla muuten olisi kaikki mahdolliset ongelmallisimmat piirteet ja niiden yhdistelmät. Ympäristö reagoi voimakkaasti erityisesti lapsen "perusvireeseen" ja näin positiivinen tyyppi kerää alusta asti positiivista huomiota ja näin rakentaa itsetuntoaan, kun negatiivinen, valittava, nariseva ja aina asiat pessimistisesti näkevä, taas kerää helposti negatiivista huomiota. 
 Onnittelut jos selvisit loppuun asti. Itse en olisi selvinnyt, on liian huono keskittymiskyky =)

Näiden juttujen opiskelu on kyllä monin verroin hauskempaa ja helpompaakin kirjallisuuden avulla. Nyt on karsittu kaikki esimerkit pois, ja ne ois just parhaita. Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus siis: Keltikangas-Järvinen, L. Temperamentti ja koulumenestys. Tämän tekstin asiat on koottu monesta eri lähteestä. Käsitteiden rajaukset vähän vaihtelevat teoriasta ja asiayhteydestä riippuen, oli kyse sitten yksittäisestä piirteestä tai vaikka kasvatuksen tai yksilöllisyyden määritelmästä. 

Kommentteja kiitos!