torstai 31. tammikuuta 2013

TAMMIKUU PAKETTIIN SÄNGYN POHJALTA


Ihanaa aamutakissa haahuilua, lattialla lojuvien lelujen väistelyä ja lasten touhujen seuraamista. Päätin levätä tänään oikein kunnolla, vaikka illalla ajatukset olikin täynnä uusia ideoita ja innostusta. Nyt tammikuuta pakettiin siis sängyn pohjalta käsin. Mieli on virkeä vaikka kroppa onkin toipilas. Pari tärkeää mutta mukavaa hommaa on ollut vähän yllättäenkin mahdollista hoitaa myös levosta käsin. Onneksi onnistui ja sai mielestä pois. Kotiäidin sairastaminen on kyllä ongelma sinänsä. Huh huh. Mutta eipä siitä sen enempää. Lapset on leikkiny kivasti. Olen hirveän huono ottamaan apua vastaan, mutta tänään aloitin päivän delegoimalla pois kaiken minkä voi (aamupuuron keitto ja esikoululaisten vienti). Tuntui hienolta saavutukselta. (Kannatti levätä aamupäivä, loppupäivä olikin rankempaa vääntöä pienten potilaiden kanssa.)

Tammikuun projektialue on ollut paperien, päiväkirjamerkintöjen ja muistojen järjestäminen johonkin pisteeseen. Jotain aloitin jo viimevuoden puolella.
  • Keittiössä on nyt KANSIO AJANKOHTAISILLE TYÖPAPEREILLE ja paikka lapsiin liittyville muistoille ja merkinnöille (uudet vauvakirjat) sekä pieni KANSIO OSTOKSILLE. Tähän ostos-kansioon merkitään juttuja heti kauppareissun jälkeen (harrastukset, koti&kirppis, lahjat&juhlat, vaatteet). Ruoka ja muut menot tarkistellaan tiliotteesta. Keittiöön päätyivät ne jutut, jotka muutenkin niillä nurkilla näyttivät liikkuvan tai voisivat muuten siellä toimia parhaiten.
  • Työhuoneen puolella taas on uutta VUOSIMAPPI, johon menee laskut ja tiliotteet (yms.) maksamisen jälkeen. Tämä on nyt suoraan Kaaoksen kesyttäjä -opuksen mukaan. Kaikille tytöille on nyt omat KANSIOT PIIRUSTUKSILLE ja laatikko välisäilytystä varten. Laatikosta sitten valikoin itse välillä parhaat säilytykseen ja loput roskiin ja kerhoaskarteluille ja muille on kansiossa muovitaskuja. Kokosin vielä yhteen kaiken epämääräiset, tärkeät tai muuten kivät ja käyttökelpoiset jutut, joilla ei ole paikkaa. Syntyi kansio ARKEA, JUHLAA ja MUISTOJA. Täällä on mm. säilytettäviä joulukortteja ja esimerkiksi prinsessakuvia ja muuta mistä tytöt voivat askarrella synttärikortteja ja paljon paljon muuta. Kaikki on jaoteltu muovitaskuihin. Samassa sijainnissa parhaalla paikalla on myös vanhat jutut: 2 lehtikoteloa emännän ja isännän sekalaisille papereille. Näihin kerään raivauksen yhteydessä semmoiset liput ja laput joille en heti keksi oikeaa paikkaa. Lisäksi on kotelo maksettaville laskuille ja hoidettaville asioille.

"Vauvakirjojen" kanssa teinkin radikaalin tempun. Ostin uudet. Ne mitä on entuudestaan, niin saa olla. En yritä enää yhdenmukaistaa tms. Aloitan alusta. Pitää olla niin yksinkertainen ja selkeä ja "rento", että sitä tulee täytettyä ja sinne voi laittaa mitä vain ja  milloin vain. Mustakantiset luonnoslehtiöt. Kanteen liimataan valokuvalle tarkoitettu muovitasku, johon voi sitten kuvaa halutessaan vaihtaa. Neuvolakortit (alemmassa kuvassa) esiin ja kirjaamaan ensin sieltä juttuja ja sitten matsästämään kaikki tähän kuuluvat kalenterimerkinnät, muistilaput, jokunen piirustus ja aikaisemmat vauvakirjaräpellykset, jotta saadaan sivuille täytettä. Nyt homma on saatu hyvään alkuun, tästä on helppo jatkaa silloin tällöin, sopivana sunnuntai-iltapäivänä, kun mies on hiihtolenkillä ja Dekokin jo luettu.

Ai niin, kirjoilla on kotelo keittiössä, koteloon voin sitten kiireessä sujauttaa kirjoihin menossa olevia juttuja. Tämän päivän homma oli vielä kerätä isotätien ja muiden iloksi kirjatut lasten sanomiset FB:sta.  

Huomenna sitten helmikuun asioihin. Vuorossa aivan jotain muuta.

Lukupöydällä ja luonnosasteella on itsetuntoon liittyviä juttuja ja arjen hallintaan liittyvien temperamenttipiirteiden analyysiä.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

SÄÄTÖJÄ LASTEN ARKEEN





No niin, siinä kuvasarjassa sai lelut kyytiä, kuvat tosin ei oo ihan oikeassa järkässä.

Kirjataan muistiin semmoinen, että alkaa olla vauvan rytmit hyvällä mallilla. Johan se on aikakin päästä eroon iltayön valvomisista kun ikää on jo 10 kk. Tähän asti siis unet 23-07 ja päikkärit esim 2 x 20 min (vähemmän unta vrk:ssa kuin 3-vuotiaalla). Nyt voi olla esim. näin yö 21-07 ja päikkärit 9-11 ja 14-15. Huippua. 

Vauvan nukkumisen lisääntyminen näkyy kaikkessa. Oon niin tottunu jo siihen että mitään ei kannata jättää iltaan. Ja omat vapaat hetketkin kannattaa yrittää järjestää päiväsaikaan, illalla ei enää onnistu. Silloin kun on yrittäny päivän paahtaa, lakisääteiset kahvitauotkin skipaten, niin iltaa kohti pinna kyllä kiristyy. Ja n i i i i i n monta kertaa on mennyt turhautuneena nukkumaan, että ei tullu valmista mistään, en saanut hetken rauhaa tänään, päässä surisee ja kaikki vaatii jotain. Ja ei kun huomenna taas kaikki alusta. Kun usemman lapsen kanssa ei välttämättä voi enää toteuttaa neuvolan ohjetta: "nuku silloin kun vauvakin nukkuu" (jos se nyt ylipäätään nukkuu - sekään ei ole itsestään selvää) niin on tehtävä muita järjestelyjä. Levosta ja tauosta on kuitenkin syytä huolehtia! Vauva-arkea pyörittävät muistakaa. Pitää kerätä voimia että jaksaa illan ja mahdollisesti yönkin. Mutta siis täällä alkaa siltä osin helpottamaan. Voi alkaa ajatella näitä iltojakin pikkuhiljaa uusiksi.

Tulipa nyt sivujuonteena mieleen että anopin kanssa on pohdittu, että siksi niin monet äidit tekee käsitöitä (tai on perinteisesti tehny), kun joskus on niin kiva saada jotain näkyvääkin aikaiseksi. Toiset taas sietää paremmin sitä, että joka päivä on edessä samat hommat ja "näkyvää" ja "uutta" on lähinnä se että lapset kasvaa ja (omat?) vaatteet kutistuu =D

Eli siis vauvan rytmit on täällä säädetty kohilleen. Yöllä tosin tankataan (en edes oo laskenu montako kertaa ja kuinka usein..) 

Entäs nuo isommat sitten. Tällaisia systeemejä on kokeiltu ja kehitellään eteenpäin:

1 HELMIPURKKI
Suoraan kopsittu koululaisen luokasta. Siis yksinkertaisesti kerätään helmiä purkkiin. Yksi purkki ja sen täyttyessä on jokin palkinto (esim. elokuva-ilta). Helmiä saa siitä jos joku on hienosti toiminut jossain tilanteessa, iltatoimet tai aamutoimet on menny sujuvasti. Voidaan sopia etukäteen esim. juhliin mennessä että voitaisko nyt hymyillä ja tervehtiä reippaasti tms. Tällaisissa tilanteissa lahjonta on muutenkin sallittua! Ihan oikeasti. Ujoille lapsille on hankittava onnistumisen kokemuksia (postiiviset mielleyhtymät, itsensä voittaminen jne). Nopeasti oppivat itsekin keksimään tilanteita, "voitaisko tästä saada helmet purkkiin". Meillä oli lapsena tarra-taulukko, varmaan tuttu ilmestys muuallakin. Muistaakseni saatiin tarroja huoneen siivouksesta.

2 KOTITYÖTUOKIO
Meillä on kortit, joissa erilaisia kotitöitä. Leväytetään kortit pöydälle, katsotaan mitä niistä otetaan ja sitten "aika alkaa". Jokainen ottaa jonku homman ja kun tulee valmista, niin käy kääntämässä kortin väärinpäin ja ottaa seuraavan. jne. Kokonaisaika ei kannata olla kovin pitkä (n.15 min) ettei innostus ja tahti lopahda. Oma rooli on avustaa ja esivalmistella (esim. pestä pyykit valmiiksi, jotta joku voi käsitellä niitä eteenpäin). Korteissa on mm. seuraavia hommia (lasten kanssa on sovittu mitä ne milloinkin tarkoittavat, ettei ole liian vaativaa): Iltapala, tiskit, pyykit (kuivumaan), lelujen kerääminen, pölyjen pyyhkiminen, imurointi. (Pölyjen pyyhkimisen osaa vaikka 1-v. Kun laittaa sen rätin kanssa hillumaan, niin se ei saa enempää tuhoa aikaan. Innokkain imuroija on ollu meillä jo ainakin vuoden päivät tuo 3-vee. Lopputuloksella ei ole juurikaan väliä, koska joka päivä joutuu kuitenkin imuroida uudestaan. Kannattaa harkita minkä verran parsii tekemisiä lasten nähden. "Auttaa" toki voi tarvittaessa =)

3 Sitten kun kotityötuokion kautta on harjoiteltu erilaisia hommia. Niin voidaan yhdistää nämä kaksi edellistä. Silloin tehtävä on seuraavanlainen: Saa keksiä itse mitä hommia haluaa, ja jokaisesta saa helmen purkkiin. Tämä oli aika menestys. Mielikuvitusta noilla ei ainakaan puutu. Suuri vaikutus tuolla kun saa ITSE keksiä. Oli muuten viimeksi joka nurkka ja kenkä järkässä.

4 Oman huoneen ja muiden leikkien siivoukseen voisi soveltaa edellisiä, mutta meillä on ajauduttu eniten käyttämään sellaista palkintosysteemiä, että äiti tekee esim. perjantaina jonku herkkuiltapalan tai välipalan ja tytöt sillä aikaa järkkäävät huoneensa. TAI nyt osaavat jo porukalla leipoakin, niin saavat herkkuiltapalansa leipoa itse (siinä on vielä enemmän palkintoa) ja itse käyn sillä välin imuroimassa huoneet. Paljon kehittelyä vaatii vielä tuo omien huoneiden siivous. Ja niin pitkällä ei olla, että ois omaa huonetta joku imuroinu itse.

Oikeasti lapset tekis vaikka ja mitä, jos vaan antais ja ois itse enemmän 100% läsnä ja auttamassa ja mahdollistamassa.

Edelleenkään ei oo mitään näppärää systeemiä tuossa puhtaiden pyykkien paikoilleen saamisessa. Ainut mikä on toiminu tähän mennessä: joku ilta viikosta (iltatoimien yhteydessä yläkerrassa) koko perheellä laitetaan pyykkejä paikoilleen. Mutta se vaatii kaks aikuista, muuten homma leviää käsiin. Ihan hauskaa on ollu. Tytöt keksi jopa vauvalle roolin. Lastasivat pikkuisen päälle kasan paitoja ja pistivat vauvan ryömimään huoneesta toiseen pyykit selän päällä.


maanantai 28. tammikuuta 2013

VALKOISTA

Olohuone on saanut jälleen uuden luukin. Edellistä kesti alle 6 viikkoa ja siitäkin kaksi viimeistä oli jo sinnittelyä. Hassu rouva! Joulutekstiilit saivat häipyä ja tupa on nyt täynnä valkoista. Lisää valkoista on tullut myös ulkona taivaan täydeltä. 

Täällä sairastellaan, siitäkin huolimatta lumitöissä oli tänään pakko käydä.

Uuden tavaran viehätys kestää kuulemma kuutisen viikkoa. Mulla ei oo juuri tästä oikein omia empiirisiä havaintoja (noin tarkkoja ainakaan), mutta visuaaliseen ympäristöön kyllästyn huomattavan nopeasti. Siivousmotivaatiota ja kaikkea muutakin virtaa ja mielihyvää tulee kummasti lisää kun vaihtaa järjestystä, tekstiilejä tms. Lapsuuden kodissa on ollut aina sama meininki, joten ihan oma juttu tämä ei ole. ONNEKSI mieskin tykkää näistä muutoksista, muuten meillä vois olla ongelmia =D Joskus kun on oikein kiva järkkä ja väritys olohuoneessa, niin ihan harmittaa että alkaa kaipaamaan jotain vaihtelua...

Lisäys: Nopea sopeutuvuus aiheuttaa Keltikangas-Järvisen mukaan sitä, että kyllästyy nopeasti. "Hitaalle sopeutujalle ei ole olemassakaan käsitettä vaihtelunhalu". Tästä lisää temperamenttikatsauksissa, jossain.. Vaikuttaa muun muassa lasten leikeissä: suuri ero sopeutumisnopeudessa -> enemmän riitoja leikeissä

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

TERVETULOA!

Hengari: SPR, Korut: MiniQ ja Nomppu, Seinäkoukku: vanhalta mummolta Kajaanista =)
Tämän tuolin tarinaa voi lukea THE NEW CHAIR -postauksesta. Sittemmin olen saanut niitä 2 lisää.


Nyt olen mennyt kutsumaan muutaman uuden lukijan (hui hui), joten eiköhän se olisi jo korkea aika laittaa jonkinnäköinen esittelyteksti.

Tämä on oma arjenhallinnan portfolioni, joka on toistaiseksi avoinna muillekin lukijoille. Vähän kyseenalaista kieltämättä on, voiko tästä hässäkästä olla iloa tai hyötyä kenellekään muulle =) Tervetuloa kuitenkin kurkkaamaan ja kommentoimaan! Kaikki vuorovaikutus on erittäin tervetullutta! Moneen juttuun myös kaipaan vinkkejä ja muiden kokemuksia. Koko tämä hässäkkä on jäänyt valitettavasti vähän aivoriihiasteelle. Tekstejä odottaa muokkausta ja sensurointia ennen tänne siirtämistä, kuvia on kateissa rikkoutuneilla läppäreillä, ja sivupolkuja ja rönsyjä tulee minkä kerkiää. Silti yritän joka päivä päättää, että tämän enempää tämän ei tarvitsekaan olla. Vaikka mieli tekisi suursiivoilla ja järjestellä täälläkin, niin on muistettava portfolion alkuperäinen tarkoitus (ks.esim. sivun alapalkki). Ja ennen kaikkea rajattava siihen käytettävä aika! Kaikkea puuhaa kun on yllin kyllin muutenkin. Kun nyt lukijakunnassa on suomenkielen ja valokuvauksen ammattilaisia, bloggaamisen ja kaiken visuaalisen ja teknisen puolen osaajia sekä tyyliguruja ja yltiökriittinen oma kultakin vielä, niin pahoittelen heti kärkeen kaikkea mahdollista. Kielenhuolto aika-ajoin olisi huippua. Joku voisi käydä vähän punakynän kanssa heilumassa (anyone..??) Tekstin määrää yritän rajoittaa parhaani mukaan. Itse en ainakaan tahdo jaksaa lukea näin pitkiä sepustuksia =)

Aina kun epävarmuus iskee (joka toinen sekunti) ja tekee mieli lopettaa kaikki puuhastelu ja joka suuntaan säätäminen, niin palautan mieleen ystävän ihanan kommentin: "Muut tekkee mitä ossaa, sie tehet mitä sie haluat!" Tässä on ollutkin itselle paljon syvyyttä ja sisältöä. Olen tainnut aina tehdä mitä huvittaa, piittaamatta siitä osaako vaiko ei... Tässä olis niin hyvä kannustuslause muillekin! Mutta totta puhuen aikuisen, varsinkin perheellisen ja työssäkäyvän, elämä täyttyy asioista joita on tehtävä, vaikkei joka hetki niin huvittaisikaan. "Tahtominen" onkin eri asia kuin se, että "miltä tuntuu" tai "mikä huvittaa". 

Toisen ystävän neuvoa "Rajaa PISTE!" olen pyrkinyt myöskin soveltamaan monessa kohden. Alunperin ohje ei ollut edes mulle tarkoitettu. Mutta mutta se on siitä huolimatta ollut niin mainio ja tarpeellinen juurikin mulle, kun kaikessa tuo rajaaminen juuri on itselle niin haastavaa.

Tämä on kutakuinkin se juttu: 
Arjenhallintaan vaikuttavat... 

1 Kasvatus, oppiminen ja se millä "itseään ruokkii" rakentavat pitkälti sitä VAATIMUSTASOA, johon yksilö pyrkii vastaamaan tai "jonka edessä luovuttamaan". 
2 PERSOONA. Persoonan biologiset ominaisuudet osaltaan määräävät sen mikä kenellekin tuottaa eniten haastetta missäkin elämäntilanteessa. Se ohjaa myös sitä miten ja millaisen vaatimustason itselleen rakentaa ja kuinka helposti esimerkiksi havaitsee ja tulkitsee ympäristön viestejä ja vaatimuksia.
3 Ympäröivät OLOSUHTEET

Näitä kaikkia eritellään tarkemmin vähän siellä sun täällä. Arjenhallinnan kannalta olennaisimmat temperamenttipiirteet (kohta 2) on ainakin tarkoitus järjestelmällisesti (?!?) käydä vielä läpi. Siinä voi sitten lukijatkin omia piirteitään yrittää tunnistaa ja omaa arkea pohtia. Lisäksi itse yritän kartoittaa eri ajanjaksoina eroja koti-minän ja työ-minän välillä. Mistä ominaisuuksista on hyötyä ja mistä haittaa.

As you may have noticed, kuvat ja tekstit liittyvät täällä harvemmin toisiinsa. Kuvatekstejä ja muita sepustuksia esineistäkin on vain harvoin. (Se rajaus!)

perjantai 25. tammikuuta 2013

RATKAISUKESKEISYYTTÄ


Olenpas onnistunut kyhäämään tästä blogista melkoisen aivoriihen! Uutta tarinaa vaan aina tulee, vaikka aikomus on järjestellä vanhoja ja nykyisiä selkeämmäksi kokonaisuudeksi.

Nyt vasta pääsen avaamaan yhtä pääjuttuani - ratkaisukeskeisen psykologian soveltamista kotiarkeen. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että etsitään omasta elämästä ne jutut/käytännöt/rutiinit, jotka toimii JO! Sitten mietitään mitä niistä voidaan soveltaa arjen ongelmakohtiin. (Tässä näiden vaiheiden välissä tosin itse vielä ennätän miettimään, että MIKSIköhän ne tietyt jutut toimii.. täytyyhän kaikesta löytyä jotain psykofyysisiä syy-seuraus-suhteita =D )

Olen yrittänyt bongailla niitä toimivia juttuja täältä meiltä. Sekä käytäntöjä ja rutiineja että konkreettisempia juttuja kuten säilytyssysteemit. Helpoin on ehkä lähteä liikkeelle siitä että listaa kaiken mikä herättää postiivisia ajatuksia ja tuntuu toimivan, oli se sitten jokin esine tai kohta päivästä. 

- lenkillä käynnit illalla (rutiinilla enemmän pohjaa ja tulevaisuutta kuin että yrittäisi hyödyntää kotipäiviä..)
- iltakahvipalaveri miehen kanssa
- aamupuuro (nopein aamupala)
- nenäliinapurkki =D
- ke-kylpyilta
- la-saunailta
- su-lepopäivä
- arkieteinen

torstai 24. tammikuuta 2013

12 WEEKS TO GO

"Omaa arkea" on tällä erää jäljellä 12 viikkoa, joten enköhän voi alkaa loppukiriä kehitellä sekä kotitöiden että kaikkien näiden muiden hommien osalta. Sitten alkaa miehen isäkuukausi ja sen myötä arjenhallinta on vähän niin kuin ulkoistettu... Joka tapauksessa tässä kootusti suunnitelmia lopputalveksi:
MUISTIINPANOISSA (BLOGISSA):
  • Vanhojen tarinointien muokkaus ja siirto tänne
  • Narratiivinen kokonaiskatsaus teksteihin jne. (Jää nähtäväksi, mitä se sitten käytännössä tulee olemaan..)
  • Kokonaiskuvan hahmottaminen ja kokoavat tekstit eri vuosilta
  • Kotijaksojen tavoitteiden ja niiden toteutumisen yleiskatsaus
  • "Mitä uutta kotiin ja omaan arkeen tuli tämän kotijakson aikana"
  • Ajatukset arjesta, omasta ajasta ja menoista, lasten rutiineista ja menoista yms. 1 Ennen töihin lähtöä, oletukset/käsitykset 2 Raportti ensimmäisen vuoden aikana/jälkeen
  • Vakiintuneet rutiinit ja viikkorytmi (kotiarki & työarki)
MAHDOLLISIA KOONTEJA BLOGIIN:
  • Käsityöt (ne harvat onnistuneet)
  • Talon tuolit
  • Omat omituisuudet (yhdistä konkreettiset asiat ja psykologiset näkökulmat)
  • Sohvan monet vaatteet
  • Kirppislöydöt
  • Mitäs muuta?
 
HÄNNÄN HUIPPUNA:
  • Jokaisesta muistettavasta ja hoidettavasta työasiasta oma A4:n muistilappu kansioon, jossa toimintaohjeet, osoitteet, tunnukset yms. kissan kokoisin kirjaimin... 
  • Merkkaa ylös tuttuun tapaan mitä on tehty milloinkin.
  • Hanki kunnollinen kalenteri!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Ei valmista iltaan mennessä

Laastipalju on meillä tällaisessa käytössä, ja toinen (isompi) yläkerrassa kylpyammeena.
Kiitokset kommenteista "hukkalohkossa" ja "kuukauden projektissa"! Olipas niin mukavaa taas saada jotain vuorovaikutusta tälle foorumille =) Tuohon A-S:n kommenttiin hieman viitaten: Mulle tuli nyt yllättäen "vapaa-ilta" ja tällä kertaa siinä merkityksessä, että mies lähtikin lenkille ja on pois klo 20-22. Kyllä harmitti etten ollut osannut tähän varautua. Kaikkien lasten iltatoimet oli vielä kesken, huusholli levällään ja kuopuksella ei tänään aikomustakaan mennä nukkumaan muiden kanssa samaan aikaan. Vähän luovutusfiilis iski nyt. Jos urakoin kaiken loppuun vauvelin kanssa ja saan sen taisteltua höyhensaarille niin kello onkin jo kymmenen, ja se siitä. No lähdenpä yrittämään silti. Saan joka päivä seurata miten tuolla paremmalla puoliskolla kaikki hommat sujuu. Ja toden totta PAREMMALLA puoliskolla! Ja ne hommat tosiaan SUJUU. Ollaan monessa jutussa tosi samanlaisia, mutta sitten ne jutut missä ite oon huono, niin tuo toinen on ihan huippu. Omat urakkansa se onnistuu pilkkoon niin pieniin palasiin, että jopa ylityöputkessa ja väsyneenä se saa asioita kotona eteenpäin. Voisin esittää järkevää ja rajoittaa toisen puuhia, mutta kun perustelu on kaikelle, että näin sitä palauttuu työpäivästä. Ja hupsheijakkaa yhtäkkiä meillä onkin valmis sauna tai autotalli tai terassi tai jotain muuta.



maanantai 21. tammikuuta 2013

Lastenhuoneet osa 1


Mikähän mun tän viikon zone olikaan. Keittiö? Öö.. Täytynee tarkistaa. Koko zone-aika tahtoo (AINA!) mennä siihen että yrittää palauttaa perusjärjestystä, zone-aika pitäisi mitä ilmeisimmin olla vielä erikseen. Se kait siinä on se pointti. Siitäkin huolimatta täällä tahtoo väistämättä käydä niin, että kaikki aika menee siihen raivaamiseen - jonka saa tottakai taas huomenna tehdä uudelleen.
Toissa viikon Zone oli jokatapauksessa yläkerran makuuhuoneet (lähinnä ne lastenhuoneet). Mitään mainittavaa en tainnut lopulta saada aikaiseksi. Muistiin kirjoitin kuitenkin seuraavaa:

Lastenhuoneiden järjestäminen on kyllä yksi raivostuttavimmista hommista. Pikkusälää ja kaikenlaista lippulappua on joka paikassa. Kaaos syntyy muutaman kätevän tenavan käsissä hetkessä ja sen paras ruokkija on siivous! Siis mitä hä? Aivan totta. Siisti huone ruokkii leikkiä ja mielikuvitusta käsittämättömän hyvin ja sotku on kohta pahempi kuin ennen siivousta! Tavoite on kait jotenkin sen suuntainen että järjestys olisi niin selkeä ja tavaroilla niin helpot paikat (vain muutama iso laatikko) että perusjärkkäyksen ylläpitäminen onnistuu jälkikasvulta itseltään. Kokonaisuutta onkin varsin helppo hallita omassa päässä täältä alakerrasta käsin. Mutta eipä tarvitse kuin mennä tilannetta vilkaisemaan, niin voi todeta, että asia ei ole ollenkaan näin yksinkertainen. Kaiken epämääräisen osuus on aivan liian suuri. Kaiken lisäksi jossakin iässä (joillakin joka iässä)voi olla taipumus  ajatella, että tavarat pitää jotenkin "pelastaa" säilytyspaikoiltaan. Säilytyslaatikot ovat kuin mustia-aukkoja joihin tavarat eivät saa joutua. Niitä on sieltä pelastettava mahdollista myöhempää käyttöä varten ja aseteltava näkyville tasoille, hyllyille ja lattialle. 

Olen moneen kertaan kyllä suunnitellut, että tuon lelulaatikot keskelle kaaosta ja annan ohjeeksi esim. että "laittakaa tähän kaikki kotileikkitavarat joilla leikitään, joita tarvitaan" jne. Ne mitä jää lattialle tämän jälkeen, voidaan pistää kiertoon. Joka lapsella on olevinaan myös oma "aarrelaatikko" jonka sisältö pitäisi aika-ajoin käydä itse läpi, jotta uusia "aarteita" mahtuu tilalle. Aarrelaatikkojen -pussien ja -kassien määrä vain on karannut käsistä jo ajat sitten. Tilanne oli kerran hallinnassa. Se oli aika ennen rakentamista kun oli vain kaksi pientä eikä lelusektorilla tarvittu paljoa muuta (?) kuin dublot, kotileikkikamat ja piirustusvälineet. Lisäksi kotona oli päivisin hoitaja, jonka avustuksella leikit lopetettiin ja siivottiin ajallaan. 

Lastenhuoneisiin palailen myöhemmin uudelleen. Nyt takaisin tämän viikon ja päivän asioihin - ja vauhdilla.

Hukkalohko

HUKKALOHKOON HUMPSAHDETTIIN heti viikon alkajaisiksi. Se oli kyllä odotettavissakin viikonlopun juhlien ja viimeöisen valvomisen jälkeen. Nyt onkin "blogilla" näytönpaikka: pääsiskö se päivä tämän kautta raiteilleen. Onnistuisinko kipuamaan tuonne ylemmän aikalohkon puolelle. Olisiko tässä kenties ihan rutiinin ainekset: kirjallisen tilannekatsauksen kautta viikkoa suunnittelemaan ja sitten hommiin. Cappuccino ja kylkiäiset yrittävät omalta osaltaan vauhdittaa "toipumisprosessia". Lähtökohdat uuteen viikkoon kaiken kaikkiaan mukavat. Juhlien jäljet siivoilin jo eilen illalla, joten jäljellä on vain ihana juhlien jälkeinen tunnelma ja ehkä tavallista parempi järjestys. Samalla energialla hoidin iltamyöhällä myös kiireellisimmät työasiat, koska odotettavissa oli väsynyt ma-aamu. Sitä en kyllä mitenkään päin osannut ennakoida, että yöllä saikin nukkua vain neljästä seitsemään. Syy kuitenkin selvis aamulla kun tunnustelin pikkuisen suuta - hammashan se siellä. 

MUTTA ASIAAN. Jo vuosia olen pohtinut tätä: Tarvitseeko ihminen tuota hukkalokon tarjoamaan lepoa. Olen myös usemman kerran tiedustellut eri-ikäisiltä ihmisiltä 1 MITEN RENTOUDUT? 2 MITÄ TEET SILLOIN KUN OLET VÄSYNYT? Itselle hämmentäviä vastauksia ovat semmoiset "väsyneenä lähden lenkille" -tyyppiset. Koska täällä tuntuu että häh, eihän silloin ole väsynyt?!? Onko tosiaan toisilla niin hyvä itsekuri, että kun huomaa ankean väsyneen olon, niin tekee jotain mukavaa, rentouttavaa tai lähtee lenkille sillä ajatuksella että sitten onkin piristynyt ja voimissaan jälleen. Voiko väsynyttä, ankeaa olotilaa tai hukkalohkoon humpsahtamista sitten siirtää ja siirtää loputtomiin? Tässä kohden itse tunnistan myös oman temperamentin vaatimukset. Korkea aktiivisuustaso vaatii tekemista ja virikettä. Väsyneenäkin teen jotain ja saan helposti vain lisää sotkua aikaan. Tyypillinen vaara on myös päätyä syömään tai ruudun ääreen. (Melkoisen tavallista!) Näillä vaihtoehdoilla vain voi olla entisestään väsyttävä ja lamaannuttava vaikutus. Ratkaisu näihin tilanteisiin itsellä on kirja, käsityö tai "uusi blogimerkintä" käden ulottuvilla.

Omia sekalaisia tavoitteita/ajatuksia aihepiiriin liittyen:
1 Siedän hukkalohkossa viipymistä tarpeen mukaan ja yritän tunnistaa ja tiedostaa tilanteen ja rajata käytettävissä olevan ajan
2 Rajoitan ajanvietteen ja tekemisen rakentaviin vaihtoehtoihin ja välttelen hajottavia, rasittavia ja haitallisia..
3 Kehitän rutiineja ja suunnittelen houkuttimia, joilla kampean itseni sieltä ylös

perjantai 18. tammikuuta 2013

RISAISEN YÖN PALKINTO


Voiko sellaista ollakaan - risaisen yön palkintoa. No eipä kyllä ole (kovista odotuksista huolimatta) monestikaan näkynyt. Mutta tänään, TÄNÄÄN, pikku-ukkeli nukkui YH-DEK-SÄÄN. Yön valvomiset ja tankkaamiset näemmä vähän väsyttivät. Olipas ihanaa laittaa kaikki isommat yksitellen valmiiksi kaikessa rauhassa. Kotipäivää viettävä melkein kolmevuotias halusi pinnit, helmet ja pompulat ja tällättiin sitten oikein ajan kanssa (tuleva Fly Lady?). Keittiössäkin ennätti puuhailla. Muutama puhdas pyykki pääsi ihan kaappiin asti! Ja sainpa vielä hoidettua pakolliset asiat tietokoneellakin (ei tarvitse puhelimen turhaa muistutella enää kolmatta päivää). Mutta nettipä se on näköjään tehnyt yhteistyösopimuksen pyykkikasojen kanssa, kun pätkäisi yhteyden poikki heti kun Wilma ilmoitti että "kouluun ilmoittautuminen on vastaanotettu". Olisin voinut mieluusti hoitaa muutaman muunkin jutun, mutta jätetään toiseen kertaan sitten. Tänään ohjelmassa perusviikkosiivous ja leipomista. Illalla pitkästä aikaa vapaa-ilta ja vieraita. Viikonloppu sitten 3-vuotiaan synttärihulinoita. 

Pakkaset hieman hellittämään päin, että voisi odottaa vauvelin päiväuniajaltakin jotain.
Ympäristön vauvauutiset ja -odotukset ovat saaneet aikaan ihanan innostuneen vireen näihin päiviin =)

torstai 17. tammikuuta 2013

KUUKAUDEN PROJEKTI ja VIIKON ZONE

löytö & lahja
Pieni Sarvis & isompi Sarvis

Olen yrittänyt jakaa Fly Lady ohjeiden mukaan huushollin viiteen alueeseen - zoneen. Yhdellä viikolla on aina tarkoitus pyöriä ja hyöriä yhden tietyn osa-alueen ympärillä. Vartti kerrallaan, kaappi kerrallaan - esimerkiksi. Melko alkutekijöissä olen tämän kanssa, vaikka pitkään on jo yritystä ollut. 
Zonet täällä nykyisin:
1 Vaatesäilytykset ja ompelunurkkaus
2 Kodinhoitohuone ja eteistilat
3 Lastenhuoneet
4 Työhuone
5 Keittiö
Näiden lisäksi olen yrittänyt jakaa eri kuukausille eri projektialueita, jotten sompailisi niin mahdottomasti eri suuntiin. Projektialueet ovat lähinnä harrasteisiin liittyviä, rentouttavaa ja vapaa-aikaa, mutta toivottavasti samalla myös uuttaluovaa. Projektialueiksi olen yrittänyt koota tyypillisiä kahvitaukopuuhia ja semmoisia juttuja jotka houkuttelevat kun sopiva rauhallinen hetki ilmaantuu. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi: ompelukset, ammattikirjallisuus ja materiaalit, valokuvat ja "vauvakirjat", puutarha. Käytäntö on osoittanut että näille aivoille on välttämätöntä rajata toimintaa jotenkin, muuten aloitan yhdellä kahvilla jotain ja toisella toista. Eikä mitään valmista tule.

TAMMIKUUN PROJEKTIALUE: Muistot talteen ja paperit järkkään
Tämän viikon Zone on ollut TYÖHUONE
TAMMIKUUN RUTIINIREENI (eli harjoitusta vaativa rutiini): Jälkikasvun (asioiden) hoitoon ja kotitöiden delegoitniin liittyvät rutiinit.


maanantai 14. tammikuuta 2013

EISENHOWERIN AIKALOHKOT

(Te Velde-Luoma, A. 2010. Kaaoksen kesyttäjä. Tavarat, paperit ja aika haltuun)
Tämä taulukko on odotellut tänne pääsyä, kohdat melko suoraa tuosta mainitusta opuksesta. Mulla piti olla toinenkin versio tästä, semmoinen jota käytin joskus vuosituhannen alussa opiskelutaitojen luennolla. Erilaiset esimerkit näistä aikalohkoista voisivat vielä selventää ja tuottaa uusia ahaa-elämyksiä. Sitä etsin myös siitä syystä että samassa paikassa pitäisi olla myös AIKAVARKAAT -lista ja testi. En tosin usko että aikavarkaita enää omassa nykymenossa juurikaan on Opiskeluaikana itse tein testin ja silloinkin tuntui että no eipä oikein mikään kolahda, aikavarkaat(esim. odottelu tai koskilinjat ha ha ha)on karsittu minimiin ihan itsenäisesti. Yksi esimerkki tästä on se että hoidettavia asioita niputetaan yhteen - yhdelle päivälle. Keskittymistä vaativalle puuhalle pitää raivata tilaa ja aikaa. Menemiset ja asioiden hoitamiset pitää hoitaa ympäriltä pois, sijoittaa johonkin muuhun ajankohtaan. 

Tarinoin näistä aikalohkoista joskus tarkemmin, sillä nyt juurikin on nippu asioita hoidettavana, joten jatkan niitä. Olisi kiva kuulla mikä kohta kellekin kolahtaa.


torstai 10. tammikuuta 2013

Kolmekymppisen haasteet


Hei kaikki, Täällä on olevinaan nettitaukoa tänään, mutta heitän tänne hopsannopsaa yhden mielessä olleen jutun. 

Elämänkaaripsykologian oppikirjan mukaan kolmekymppisen elämään mahtuu enää vain kolme osa-aluetta, kun kaksikymppinen voi vielä sompailla moneen suuntaan, kokeilla esim. erilaisia töitä, opiskeluja ja rooleja. Millaisia ajatuksia tämä herättää??

Olen ajoittain pohtinut tätä kohtaa uudelleen ja uudelleen, koska sitä ei tarkemmin tuossa opuksessa selvitetty. Mitä voidaan laskea osa-alueiksi? Menisikö se esim. vaikka niin että lapset, koti ja työ? Vai onko koti/perhe/lapset yksi osa-alue? Ja pitääkö tämä paikkansa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä? Jos jotain uutta tulee tilalle niin jotain tippuu pois.. Onko tämä sitten ikäkysymys vai sidottu elämäntilanteeseen. Todennäköisesti molempia. Kolmekymppisen maailmankuva ja minäkuva kun alkaa olla jo melko vakiintunut (esim. kiinnostuksenkohteet, harrastusten suunta).

Jatkoajatus tästä onkin ollut täällä sen suuntainen, että jos haluaa "panostaa" useampaan asiaan, niin on luotava rutiineja. Käytännössä tuntuu esim. mahdottomalta mahduttaa samaan viikkoon esim. uutta liikuntaharrastusta, ruokahuoltoon panostamista ja vaikka kotiprojekteja. Koska ajatukset eivät riitä kaikkeen vaikka aika riittäisikin, täytyy suunnitella ja harkita mistä asioista tehdään tapa tai rutiini, joka ei vaadi käyntiin päästyään muuta kuin ylläpitämistä. Ei vaan tahdo itsellä sinnikkyys riittää rutiinien muodostamiseen. Ennenkuin yksi asia ehtii vakiinnuttaa paikkansa (vaatisi kuulemma 6 viikkoa, vai muistanko väärin?), niin olen jo aloittanut muutaman uuden "rutiinin" =D

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kynttilää molemmista päistä

Ihmeellinen iltapäivä. Isot kylästelemässä. Yllätysvieras ja puhtaan pyykin pyörittelyä. Kolmonen meni omia aikojaan päikkäreille! Lopuksi vielä työpapereihin syventymistä aivan yksin hiljaisessa talossa.

Hetkeä myöhemmin. Onnistuinpa saamaan melko monta rautaa tuleen pienen keittiöpyrähdyksen aikana. Pesto-cashew-lohi, suolaiset muffinit, uunijuusto, salaatti ja perunamuusi. Pari rönsyä onnistuin rajaamaan onneksi pois (sämpylät ja jotain mascarponesta). Ruokaselostukset yms. olen varsinaisesti rajannut tämän blogin ulkopuolelle (niitä kirjaan muistessa, tarvittaessa ja ehtiessä kalenteriin), muuta tällä kertaa tämä esimerkki valaisee hyvin perinteistä ajatuksen juoksuani. Yksi asia johtaa toiseen kolmanteen ja neljänteen (Kyllä. Olen tehnyt ADHD testin =D). Kun kerran uunin lämmittää, on sinne nakattava vähintään pari muutakin juttua, niitä tehdessä ja jääkaapilla käydessä huomaa sitten vielä jotain muutakin, mikä on pakko tai "pakko" käyttää juuri nyt pois, ja sijoittaa siis vielä yhteen leipomukseen. 
Takaisin tilanteeseen: Ennen kuin sain puoliakaan aloittamistani asioista loppuun, aloin viritellä tämän illan luentoja kuulumaan (sellaiset pitkästä aikaa tänään). Samaan syssyyn pyrähtivät paikalle tietysti nälkäiset lapset, mutta ihme ja kumma vauva ei herännyt vielä tuolloin! Eikä mies ja appivanhemmatkaan ampaisseet paikalle vaikka niitä vähän "odottelin".

Jotku kuulemma polttelee kynttilää molemmista päistä!?! Ei sitä huolta täälläpäin. En millään ennättäis - kun on niin monta kynttilää poltettavana. Ja kynttilöistä puheen ollen, voisin taas sytytellä muutaman ja sulkea samalla pari ovea ;)

Olipa kerran etätyö

Jälleen uusi kotipäivä saatu käyntiin. Klo 9:00 lopetellaan lumityöt ja tullaan sisälle. Isot saatu matkoihinsa, sitten huolletaan vielä pieniä. Muistelen vuodentakaisia aamuja, kun vasta totuttelin tauon jälkeen kotipäiviin. Kotiin jäävät lapsukaiset nukkuivat yhtäkkiä aamuisin pitkään. Syötiin aamupala koululaisen kanssa seiskan maissa. Samalla käynnistin tietokoneen ja aloin hoitaa työasioita. Uskomaton tilanne ja fillis. Hiljainen talo ja minä töissä koneella. Ei keskeytyksiä, pelkkää tehokasta työaikaa. Fiilistelin niin moneen kertaan kevään aikana sitä, että voin aloitta työt vaikka aamutakki päällä, kiikuttaa aamukahvini tietokoneelle ja nähdä ikkunoista väistyvä hämärä ja toisinaan myös auringonnousu.  Monena aamuna työhommista tuli valmista ennen kuin muut heräsivät! Silloin mietin että toisenlaisessa systeemissä olisin ehkä vasta tälläytynyt töihin, vienyt lapset päiväkotiin ja hankkiutunut (kenties julkisia käyttäen!) työpaikalle - hommat olisivat vasta alussa. Näitä hetkiä olisin usein tahtonut kirjoitella ylös, mutta siihen ei sitten enää aikaa kuitenkaan ollut. Tyydyin muistisanoihin ja maaliskuussa laitoksella ollessa kokosin muistiinpanoja kunnollisemmaksi fiilistelytekstiksi. Voisin virittää ajastimen tietokoneen viereen, etten unohdu tähän. Päivän askareet on vasta alussa. Vauva ei meinaakaan tänään nukahtaa helpoimmala kaavalla. Ulkona reippailusta ja parista kahvikupillisesta huolimatta väsymys tuntuu taas poskissa ja silmissä. Tänään "huutaa kilpaa" sekä työhommat että kotiaskareet. Eikä tuo jälkikasvukaan helpolla aio päästää. "Äiti tuu jo!"

tiistai 8. tammikuuta 2013

FLY LADY STEPS



Fly lady -steps tässä viimein. kootusti ja tiivistetysti pääkohdat. En ole itse vielä kunnolla oivaltanut tuota tiskialtaan kiillotuskohtaa... Kengätkin on vain harvoin. Villasukat ei taida ajaa samaa asiaa?? 

Mutta kyllä se keittiö kieltämättä on se mistä usein tulee aloitettua, siitä pääsee käyntiin. Ohjaamossa kirjoitinkin joskus siitä flown metsästyksestä (en kylläkään muista että mitä). Keittiön siivous on oikein hyvä aloituskohta, siitä voi saada kotityöflown käyntiin. Ja jos ei saa, niin voipi olla tauon ja levon aika. Kaleva oli viimeviikonloppuna paneutunut myös hieman näihin aihepiireihin: oli elämänhallintaa sunnutai-liitteessä ja kaaoksen kesytystä lauantain Koti-liitteessä. Kaivan ne esiin seuraavassa sopivassa saumassa. Lehden luku on ikään kuin ulkoistettu miehelle, se ottaa sivuun jutut, jotka mua vois kiinnostaa =) Mutta eipä siitä tai mistään muustakaan nyt enempää. Täällä tuoksuu pitsa ja uimahallivarusteet. Tein reissun yksin kaikkien lasten kanssa. Ei yhtäkään uimataitoista. Selvittiin.

maanantai 7. tammikuuta 2013

SKIP OVER SUNDAY





Varsinaista virallista lepopäivää ei nyt meillä ollutkaan tavanomaisella paikallaan (ne punaisella kalenteriin merkityt). Pitäisiköhän tämä kenties huomioida viikon kulussa jotenkin... Kun palailin taas tuttuun tapaan kerholta kotiin ihanassa talvisessa aamuhämärässä, tuntui olevan kovasti intoa tarttua kaaokseen ja viimeviikolla puolitiehen jääneisiin hommiin. Muistin kuitenkin melko pian, että jos aikoo iltapäivällä edessä olevasta koitoksesta selvitä kunnialla, niin on huolehdittava omastakin levosta. Väsymys kuumottaakin poskia ja kirveltää jossain silmänpohjissa. Tämän päivän jälkeen esikoinen ja minä huokaistaan helpotuksesta – meni miten meni.

Tämänkertainen näennäinen kaaos kotona on seurausta sekä aamun lähtötilanteista, että eilisestä reissupäivästä – hyvin tyypillistä. Klo 7-9 on pelkkää lähtemistä ja vieläpä reippaalla tahdilla - koko kaksituntinen kelloa vilkuillen. Tämän kohdan päivästä voisin ehkä hyvinkin luovuttaa lastenhoitajalle jossain vaiheessa (laittautua itse töihin ja häippästä alta pois). Mutta mutta taitaisin kuitenkin vain ressata enemmän, kun en voi olla asioihin vaikuttamassa. (Kirjoittaisin toki talon täyteen muistilappuja ja vielä piiitkät kirjelmät hoitajalle iltalukemisiksi. Edelliseltä ”hoitaja kotiin” -kerralta on nämä dokumentit tallessa. Kyllä vähän huvitti itseäkin, kun jälkeenpäin niitä luki.) Töihin lähtiessä jäisi myös näkemättä, kun taapero tallustaa kerhoonsa iso reppu selässä eskarilaisten joukossa. Yrittää olla iso, harppoa eteenpäin ja kantaa reppunsa niin kuin muutkin. Välillä kaadutaan talvikelissä, mutta ei saa auttaa, eikä missään nimessä saa ottaa reppua pois. Äkkiä ylös vain ja muiden mukaan. Ja hokee mennessään että ”mää en hitten ikke yhtään, mää tunnen jo ne tätit ja hiellä on mun kaveleitakin”. Ihailtavaa itsensä psyykkaamista melkein 3-vuotiaalta. Esikoisen kanssa keskusteltiin illalla, voitaisko ottaa tänään vähän mallia tuosta.

Kokeilin sohvalla pötköttämistä ja hiljaisuuden kuuntelua - jopa silmien kiinni laittamista. Järkeilin että tauosta on pakkokin aloittaa, sillä vauva voi nukkua vain hetken. Jos kuvittelen ensin järkkääväni kaiken ympärilläni, niin sitä lepohetkeä ei ehkä tulekaan. (Reenaan sitä "ensin työ sitten huvi" -ajatusta toisella kertaa.) Kotiäidin työpäivän pituus ollut taas viimeaikoina 07:00-24:00, puolen tunnin liukumia suuntaan tai toiseen. Ja huom. ylitöistä ei makseta, eikä niitä saa ottaa edes vapaina - ei vaikka kuinka ahkerois hommia alta pois. Jos ei lepohetkeä ota päivällä, niin illalla iskee ahdistus siitä, että vauvaperheessä äidin työpäivä ei usein päätykään siihen kun isommat lapset on saatu nukkumaan. Meillä on kyllä aina vauvoilla helpottanut 3 kk iässä, mutta tämä kuopus on nyt hieman vähäunista sorttia. Ja toki kaikilla on kausia että syystä tai toisesta uni ei tule tai nukutaan huonosti. Yöherätyksiin olen niin tottunu, että ne ei haittaa enkä edes jaksa niitä laskea, enkä sitäkään oliko yhtämittaista unta kaksi vai kolme tuntia. Näillä mennään. Mutta myöhäisen illan oman ajan tarvitsisin kipeästi takaisin, viimeistään sitten kun töihin on lähdettävä.

PÄIVÄN MUST DO siis lepo
KALENTERISSA tärkeitä menoja lasten kanssa klo 13-15 + 18-19
PÄIVÄN JÄRKKÄYS reissun jäljet ja puhtaan pyykit paikoilleen

RÄTIN HEILUTUS sotkuja eteisen ja keittiön lattioilla
VIIKON ZONE yläkerran makuuhuoneet
KUUKAUDEN PROJEKTI lasten "vauvakirjat", kuvat ja päiväkirjamerkinnät /portfoliot (blogien siivous), kodin paperit



lauantai 5. tammikuuta 2013

Väsynyttä päivää ja kirppislöytöjä

Anteeksi. En ole ennättänyt vastailla viesteihin =) Edelleen peräänkuulutan sitä laitetta, joka tallentaisi ajatukset suoraan päästä tekstiksi talteen (vaikka sitten bloggeriin). Kiva, T, kun muistit meitä. Kyllä meillä on niitä "pinnasänkyjä" -aika monta itseasiassa ja lähipiirissä on vielä varastossakin. Eiköhän nämä riitä. Tykkään todella siitä mallista ja menee pieneen tilaan kun sänkyjen leveydet on vain 70 cm. On katkottu niitä eri mittaisiksi, Suurin meni just autotaliin maalattavaksi.

Taas on ollut nettitaukoa ihan tahtomattakin. Yksi päivä lennettiin lasten kanssa aamusta alkuiltaan. Oltiin kyllä huippu sitkeitä ja kaikki meni aika nappii reissuilla. Monta asiaa tuli hoidettua ja välillä kotona pyörähtäessä työ- ja paperihommat eteni jotenkin itsestään samalla energialla. "Ennättäisiköhän tämä valmiiksi ja postiin asti samalla reissulla." Jälleen tuli todettua, että joidenkin asioiden hoitaminen vain vaatii riittävän stressitason. Jokin mikä oli viikkojen ajan tuntunut liian vaikealta aloittaa (en muista, en osaa, en voi rauhassa ajatella), sujui nyt aivan itsestään. Pyörähdettiin kotona reilu tunti lounaalla. Yllätysvieraita tuli lounasseuraksi melkein samalla ovenaukaisulla. Kun vieraat lähtivät, tenavat alkoivat pukea ja siirtyä jälleen autolle päin. Nakkasin työpaperit pöydälle ja tarjoitui pikkiriikkinen vapaa hetki laittaa paperit valmiiksi ja vielä eteisessä ladata tarvittavia tiedostoja koneelle ja sitten läppäri laukkuun. Esikoinen oli "tienannut" sakille kahvilareissun ja järkeilin että lasten keskittyessä donitseihinsa minä keskityn hetken opiskelijan tuotoksiin ruudun ääressä ja vältän samalla muutaman kalorin. Valmista tuli ja sitten suunnistettiin kauppalistan kanssa alennusmyynteihin.

Tuota päivää onkin sitten seurannut astetta vasyneempiä päiviä. Siihen kaipaisinkin kipeästi vinkkejä! Mitä muut tekevät väsyneenä päivänä? Lapsiperheellinen kun ei voi hautautua esim. viikonlopuksi sohvannurkkaan jonkin dvd-boxin kanssa. Nyt oli tiedossa, että vasyneelle päivälle olisi viikkosiivous luvassa, joten kutsuin jo etukäteen vieraita päiväkahville. Jotta siis olisin tehokas aamupäivällä, enkä laahustaisi tavaroiden ja imurin kanssa koko perjantaipäivää. En ole kyllä tällä kertaa kovin vakuuttunut siitä, oliko tuossa ratkaisussa mitään järkeä. Siivoukset sujui kyllä hienosti kun oli tavoite/päätepiste, mutta en välttämättä ollut kovin hyvää seuraa sitten päiväkahvilla... Edelleen tavoitelistalla pysyy se, että saisin joskus tehtyä pakolliset hommat nopeasti alta pois ja sitten vain olisin. 

Tässä muuten kuvia loma-ajan kirppissaaliista. Näistä pitäis tulla mustia ja kenties tarjoiluastioita, mutta mutta, ei taida raaskia vielä vähään aikaan maalata.