maanantai 24. joulukuuta 2012

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

JOULU 2012 PAKETISSA



Opettajien pikkupaketit ja kummilapsille menevät toimitettiin pitkin viikkoa. Oman sakin paketit olivat osa loppuviikon fiilistelyä.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulunäpertelyt kootusti





Jossain vaiheessa joulukuuta pohdin taas että että voisiko oikeasti olla "itsetehty tai kierrätetty" -joulu. Monella varmasti onkin. Mutta omasta yrityksestä puuttuu aina päättäväisyys ja rajaus myöskin. Suunnittelen tekeväni kaiken "tänä vuonna ajoissa", "mahdollisimman paljon itse" ja tottakai välttäväni jouluruuhkat keräämällä lahjoja varastoon pitkin vuotta jne. Hyvin tavallista. Mutta miten sitten käykään. Aloitan -yhtä sun toista. Kyllästyn - tähän ja tuohon. Kun loppukiri häämöttää, olen käyttänyt rutkasti aikaa kaikenlaiseen viritykseen, mutta juurikaan mitään niistä en lopulta kehtaa laittaa pakettiin asti. Tai jos olenkin paketoinut jo hyvissä ajoin jotain, niin alkaa tuntua siltä että täytyy sittenkin hankkia jotain kunnollista. Vuoden aikana varastoon kerätyistä lahjoista juuri mitään en lopulta kelpuutakaan pukinkonttiin. Ja monien muiden tapaan löydän itseni keskustan jouluvilinästä. Olen jo ymmärtänyt että asioiden tekeminen ajoissa ei tarjoa tälle tekijälle riittävää viritystilaa - elämystä. Joululahjojen paketoiminen marraskuussa ei yksinkertaisesti tunnu miltään. Mutta en vain uskalla jättää kaikkea (miesten tavoin?) viimeiseen iltaan. Olisikohan sekin joskus mahdollista. Tai sitten ihan oikeasti tilaisin kaiken sieltä netistä ja joulusuklaat nappaisin kyytiin ruokaostosten lomassa. Tänä jouluna tuli kokeiltua ainakin seuraavia vaihtoehtoja:
  • syötävät itsetehdyt lahjat
  • nopeasti valmistuvat käsityölahjat (Virkattu patalappu. Lahjaksi meni valkoisia.)
  • netistä tilatut suunnitellut hankinnat, jotka saapuivat kotiovelle ja sujahtivat pakettiin (olipa helppoa)
  • lahjavarastojen penkomista
  • pienikin lahja kääräistiin (omasta mielestä) näyttävään pakettiin
  • suunnitellut hankinnat lapsille hyvissä ajoin ennen jouluruuhkia kun valikoimaakin vielä oli
Vaikka systeemi oli monimutkainen niin rahaa ei mennyt paljoa. Jokaiselle jotakin. Nyt on tullut kokeiltua niin monenlaista että voi jo suunnitella paremmin ja tietää mikä onnistuu ja mikä ei. Mies pitäytyy edelleen tuossa "viime hetken kauppareissu" -systeemissä. Voisin kokeilla itsekin joku vuosi. (Kenties tulossa on nekin vuodet kun koko joulua ei ennätää ajatella ennen kuin viime metreillä.) Takavuosina värkättiin joulukonvehteja yms. itse. Tämä ei toiminut, liikaa aikaa, rahaa ja tarvikkeiden maistelua =) Onneksi tästä on menty eteenpäin =) Joululeipä ja cookies-linja(sto) toimii paremmin. Varastossa on nyt myös yksi uusi idea juustotarjottimelle. Toivottavasti muistan sen ensi kerralla. Myös ystävän toteuttama kierrätyslahjaidea oli kiva. Voisi kokeilla itsekin tulevina vuosina. Pitäisiköhän asiasta informoida etukäteen.. "meiltä tulee tänä jouluna vain kierrätyslahjoja" =D

torstai 20. joulukuuta 2012

Uuu, ihanaa, vauva on unessa. Vihdoinkin. Mies ei ole vielä palannut töistä ja isommat hiljeni jostain syystä vasta klo 22 tienoilla. Nyt katsaus vielä huusholliin ja sitten nukkumaan.

"Tunti tehokasta, 6 tuntia taukoa.."

Olihan se päivä taas. Voisin raportoida samaa kun yhden raksapäivän kohdalla: Tunti tehokasta, 6 tuntia "taukoa". Vauveli on nukkunut tällä viikolla päikkäreitä yhteensä alle tunnin per päivä. Siinä ajassa ei paljoa ennätä. Ei voi kun todeta että onneksi jälleen kerran on noita isompia jo vauvalla seurana. Työhommat laitoin kyllä nyt tauolle. Ei enää riitä käsiä eikä aivosoluja. Puhelimeen muistutukset että muistaa ensi vuonna jatkaa siitä mihin jäi. Taas monta juttua on ollut mielenpäällä, esittelytekstit mm. mutta aikaa ei tahdo riittää taukoihin. Tänään oli onneksi aamukahvilla vieras, niin tuli istahdettua ainakin ekalle kupilliselle =)  

Valokuvaus on kyllä haastavaa ainakin pikkukameralla, kun päivät on niin pimeitä. Tosi sumeita kuvia tulee. Tänään sain uusia säätökokeiluja tehtyä, mutta niitä kuvia ei ole vielä tässä. Punainen emalinen kirppislöytö pääsi joulukortteja varten pois takan päältä.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Jäähtynyt toinen kuppi

Kahvi. Se toinen kuppi. Jäähtyneenä kupissa tottakai. Mutta onpahan taas tauko ja hiljaista. Yksi lähti tädille yökylään ja melkoista kaupunkihumputtelu- ja nautiskelupäivää viettämään. Suloista. Yksi huitelee kavereiden kanssa. Yksi nukkuu vaunuissa ja yläkerrassa juuri hiljeni petsien porinat ja muut leikkimisen äänet kokonaan. Täytynee kipaista vilkaisemaan tuliko uni pienelle kerholaiselle. Taas on saanut paahtaa hikihatussa aamuseiskasta. Nyt on pakko ottaa lista käteen ja katsoa missä mennään. Tämä on niitä päiviä, kun kaikki työasiat on liikaa tässä sopassa. Keskittyisin niin mieluusti joulupuuhasteluun, kortteja uupuu, yhtään mitään ei ole vielä paketoitu, postiinkin pitäisi ennättää jne. jne. Ja oishan se kiva kerrankin saada pikajärkkäyssiivous tehtyä ENNEN pimeää, että sitten voi koko loppuiallan istuskella kynttilänvalossa ja olla tekemättä mitään. Ilmoittelen sitten kun tämä visio joskus (joku vuosi?) toteutuu. 

...Mutta siis sitten ne tärkeät minuutit meneekin siihen että sähköpostia puskee yhdeltä jos toiselta. Tilannekatsaus aamupäivältä: 
Klo 11:00 Kääks! Tuohon ja tuohon viestiin pitäisi vastata, tehtäviä tarkistaa ja laittaa niistä suoritukset eteenpäin. Tämä työasioiden hoito menee nyt täysin harrastuksen puolelle. Yhtä hyvin voisin laittaa sähköpostiin jonkun automaatti-ilmoituksen "olen lomalla", "olen kiireinen" olen "synnyttämässä".. enpä hoksannut tuota viime keväänä. MUTTA olen päättänyt että tämä kaikki on sen arvoista, joten jupinat sikseen. Sitten onkin heti kohta mappi levällään ja laskutuslomaketta ja suoritusilmoitusta kaivellaan esiin. Vieläkö löytyis kirjekuoria. Kelpaisko joulupostimerkki.. ei varmaankaan.. ei nyt löydy muuta.. öö. Vauva jo heräilee. Sille pitäis olla ruokaa ja oikeastaan pitäis jo olla pukemassa jos meinaa olla ajoissa: Yh-viikko ilman autoa ja asioille pitäis päästä. Tässä on siis se sauma: Täti on tulossa hakemaan kerholaisen ja on vastassa eskarilaista. Minä kipaisisin linkalla kauppaan (kirjastoon, postiin?) sillä välin ja syöksyn takaisin kotiin nakaten piparipullat uuniin samalla kun laitan kahvit tippumaan vieraalle. Ok. Hyvä suunnitelma, mutta tuleekohan tässä vähän kiire. Kaksi sakkolappukirjastonkirjaa pitäis löytää, että voi palauttaa ne samalla reissulla. Kauppalista, mitä tästä listasta nyt puuttuikaan, se just oli mielen vieressä.. kauppakassi, lompakko! Ruoka valmiiksi kerholaiselle. Vauvan ruokinta. Voi ei, oli se yks paketti vietävänä... Ei ehdi sitä enää. Jälleen mahdolliset ja mahdottomat ADHD-piirteet nostavat päätään (linkissä niin osuvaa tarinointia tähänkin arkeen). Ajattele, ajattele, mitä ainakin on pakko hoitaa NYT ja mitä voi siirtää myöhemmäksi. Jotenkin kaikki asiat tuppaavat nousemaan yhtä tärkeiksi. Se ei ole hyvä - silloin jos aika ei mitenkäänpäin riitä kaikken hoitamiseen. Vielä kaks lusikallista keittoa omaan suuhun ja sitten juoksuksi. Lopullisen päätöksen lähtemisestä teen vasta siinä vaiheesa kun linkan pitäisi jo lähestyä pysäkkiä. Mutta jospa se ois jonku minuutin myöhässä, kai nyt on ruuhkaa, kun on tää joulu ja kaikkee.

Ehdittiin. Ja kaikesta tuosta muutenkin selvittiin - piparipullineen. Työasiat oli pakko kuitenkin jättää kesken. Se paketti olis kyllä pitäny saada postiin ehdottomasti, jos sen ajatteli ylipäätään laittaa, mutta täytyy nyt keksiä jotain muuta.

Ja nyt kun tämä kaikki on kirjattu ylös, aivoissa tuntuu selkeämmältä ja on ehkä helpompi taas jatkaa. Vielä kun käyn läpi kalenterin muistiinpanot, teen joitain lisäyksiä ja viivaan jotain yli, niin kykenen ehkä keskittymään vaikka tuohon pyykkisavottaan. Aivan hiljaista edelleen. Kuvassa muuten, kuten näkyy, ei ole nyt piparipullia, vaan torttu viime viikolta (on syöty joo). Eskarilainen tahtoi välttämättä itse leikata ja taitella tortun. Olin vähän kiireinen ja tuttuun tapaan epäilevä: "se on kyllä aika vaikeeta, eikä äiti nyt ehi auttaa.. nää pitäis vaan saada uuniin äkkiä.." Mutta itseluottamus on jollakin kohillaan, joten neiti vain alkoi hommiin selittelyistä piittaamatta. Tortusta tuli niin hieno, että seuraavan taittelin itsekin saman tyyliin. 

Ja tästä tuli aivan luvattoman pitkä sepustus näihin aikaresursseihin nähden =) Rattoisaa joulunodotusta!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Lakisääteinen


Tauko. Se lakisääteinen. Ettei sitten vaan olisi ihan viimeinen lajiaan tälle viikolle!?! Vähän siltä ainakin tuntuu kun työ- ja muistilistaa katselee. Ja isännästäkään ei ole apua ennen viikonloppua. Alku ainakin on ollut hyvä. Koneet pyörii, leivottuna on kolmen sorttista leipää, kaksi keksi taikinaa (kolmanteen ainekset odottelee vielä pöydällä) ja yksi suolainen piirakka (perunamuusin ja sienikastikkeen jämät piti hukuttaa jollain ilveellä jonnekin.) Olipa taas rönsy poikineen tuossa leipomishommassa. Onneksi siis pikkuinen päätti tänään nukkua kunnon päikkärit (tutti suuhun ja rattaiden lulausta vähän väliin taikina käsillä) Pysyypähän tahti yllä keittiössä, kun teitä että aika voi loppua millä hetkellä hyvänsä.

Päivän MUST DO (se mistä aloitetaan): Leipomiset osa 1. 
Päivän PROJEKTI (venyvä ja vanuva hommahomma iltapäivän puolella): Lahjonen väkerrystä kerhotädeille ja opettajille, kera lapsukaisten ja keksitaikinoiden.
Päivän RÄTIN HEILUTUS: Roskis ja lattiat

Kauppareissu ja luistelu ois taas hyvä sulloa johonkin väliin. Mutta jos isäntä kotiutuu vasta iltayöstä niin eipä onnistu nuo.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Pikapika muodonmuutos olohuoneeseen

Ontelomatonkuteesta virkattu patalappu
Olohuoneen joulupäivitys-muodonmuutos

Eipäs mennyt kuin tovi että sain eilen muutosta aikaiseksi tässä rakkaassa toimintakontekstissani. Jarruttelu johtui suurelta osin siitä, että epäilin suuresti, voiko vanhat joulutektiilit mitenkään istua olskarin nykyiseen olemukseen ja löytyykö joulukrääsäkaapista mitään käyttökelpoista... Keltaisen vaihtaminen punaiseen kävikin aika kivuttomasti ja muutamassa minuutissa. Siitä olikin sitten helppo intoutua siivoilemaan ja järkkäilemään koko loppupäiväksi. Siivouksen piti jatkua tänään, mutta reipas aamu ei useinkaan meinaa reipasta loppupäivää. Jos kasin jälkeen on jo yksi koneellinen pyykkiä kuivumassa ja aamutoimet hoidettu ja puoli huushollia imuroitu, niin on mahdollista että aivan sama tahti ei jatku kovin pitkään ja 6 tuntia myöhemmin on todettava että juurikaan mitään muuta ei sitten ole tapahtunutkaan. Lapsosilla oli vähän tilanteita.. ja nyt näyttää siltä että loppuviikko vietetään tiiviisti talviurheilun parissa. Sattuneesta syystä nyt on vähän niinkuin pakko. Mut ei kerrota sitä jälkikasvulle (siis että on pakko). Hiihdon ja luistelun lomassa saavat sitten leipoa pipareita ja askarrella lisää valkoisia paperikoristeita olohuoneeseen. Äitiliinin jouluvalmistelut saa tässä huushollissa jatkua vasta ensi viikolla (onneksi spurttasin eilen). Sen verran aikaa nimittäin voipi nyt mennä näiden aktiviteettien järkkäämiseen ja jälkipyykkiin.

Ai niin tehtailin mustan ontelomatonkuteen jämistä pitkään aikomani patalapun tai oikeastaan kaksi. Malli ja ohje on täällä (Eilen tein -blogi). Tuo linkin kuva on aivan ihana. Oma tekeleeni ei nyt ole kyllä sinnepäinkään tyylikäs, mutta toimittaa virkaansa ja olen niin onnellinen kun onnistuin lukemaan ihan ohjettakin ja opin taas jotain uutta. Ja voin kertoa että oli hirmu näppärää vaikka omat käsitytaidot ei olekaan kummoiset. Periaatteessa en osaa edes pitää virkkukoukkua kädessä. Lisäksi tämä onnistui myös toteuttaa yhdellä istumalla kaikkien lasten ollessa hereilä ja pyöriessä ympärillä. Sama aika meni esikoisella yhden leivän syömiseen. Lisää tämmöisiä yhdellä istumalla tehtäviä käsitöitä!

torstai 13. joulukuuta 2012



 
Täällä ei ole yhtään jouluista vieläkään... Liian vähän hommaa kait.. ja sitä myötä liian vähän positiivista ressiä. Alkaiskohan taas arki luistaa jos riisuis olohuoneesta musta-keltaisen sisustuksen pois ja hakis inspiraatiota vaikka viime joulun kuvista. Sillon värkkäsin vaikka ja mitä: 6 mekkoa, kasapäin tekstiilejä, kangasservettejä yms. Kuuseen piparikoristeita ja virkattuja palloja, VAIKKA olin töissä ja ison mahan kanssa tuskainen ja liikuntakyvytön. Eiköhän se ole kohta loppukirin aika kun joulukuu on näin pitkällä, loppukirissä on tunnelmaa. Hommiin siis =) Kenties nettitaukokin ois paikallaan =)

Sairastelujen jälkeen tehtiin suursiivous työhuoneessa (se piristää vieläkin) ja kodin valaistusasiatkin ovat ottaneet edistysaskelia. Mutta se joulu. Itselle ei oikein joulu tule jos ei saa tehdä jotain sen eteen... Lähdetäänpä sakin kanssa hakemaan vauhtia joulun laittamiseen seuraavaksi lumitöistä.

Mistä lisää virtaa kun puhti on pois? Käynnistääkö joku tietty kotityö? Käytännössähän fiilispohjaltakin toimiva tyyppi joutuu pakottamaan itsensä päivänmittaan monen moisiin juttuhin, jos on perhe, työ ja koti hoidettavana. Osa tilanteista soljuu eteenpäin automaattisesti, mutta välillä on pakko myös tietoisesti yrittää? Tarkkailin joskus että kuinka pitkään pitää jotain hommaa tehdä kunnes jonkinasteinen flow käynnistyy. Suomeksi: Kuinka pitkään täytyy sinnillä yrittää, kunnes alkaa sujua itsestään. Odotin jotain 5 minuutin vastausta, mutta jouduin toteamaan että toisinaan minkään näköistä flowta ei näy eikä kuulu, vaikka kuinka yrittää jatkaa ja jatkaa. Juuri nuo päivät ovat niitä kun pitäisi varmaan päättää pakollisimmat hommat kiireesti, unohtaa ne vähemmän pakolliset ja olla vaan ja varmaan myös sulkea kaikki energiasyöpöt ruudut! 

No mitä sitten teet kun lepo ja rentoutuminen on paikallaan?

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Dead Line

This is the day kun kaikki tän viikon deadlinehommahommat PITÄÄ saada pulkkaan ja pakettiin ja matkaan. Yövieraat ja talonväki on kaikki lähteneet tahoilleen, vain emäntä ja pienet kotona. Vielä saa nauttia eilisen pikajärkkäyspuunauksen tuloksista (jahka on ekkana saanu tiskipöydän hallintaan ja koneet pyörimään). Siivoilin eilen siis aamupäivällä tunteroisen ja koko loppu päivän oli jotenkin niin ihana ja erilainen olo - jotenkin juhlavaa, vaikka unohdin sytytellä aikomani kynttilät! Voi kun siitä sais jotenkin pidettyä kiinni. Mutta ei tarvita kun yksi lähtö- ja tulotilanne niin kaikki on taas yhtä kaaosta. Ja joka kerta siivouksen jälkeen ajattelen vieläkin ettämuttakyllä minä nyt saan pidettyä yllä tätä kivaa tunnelmaa ja järjestystä. Mut jotakin elämyksestä jäisi puuttumaan jos ei saisi niitä "ennen ja jälkeen kaaoksen" - kokemuksia. Ehkä siis jatkan tuttuun tyyliin ja hyväksyn jatkuvat kaaokset. Jos tänään jää aikaa niin katson KOTIPALAPELIssä käydyt kaaos-keskustelut ja kirjoitan asian "psykologisen analyysin" muistiin tuonne ohjaamon puolelle. Jos ja jos.. ja jos semmoinen sinne ilmaantuu, niin voipi kaikki asiasta kiinnostuneet lukea ja hyödyntä omassa arjessaan aivan vapaasti. (Ja postaukseen meni kokonaisuudessaan aikaa 11 min, nyt muihin hommiin.) (Lisäys: Ja kirjoitusvirheidenmäärä oli kyllä sen mukainen..)

tiistai 11. joulukuuta 2012

Tukiopetusta


Kiitokset A:lle eilisestä vierailusta ja blogi-tukiopetuksesta!! Vielä on kaikki niin rempallaan täällä ja sopivan ajan löytäminen hakusessa, mutta kyllä se tästä. Jos en nimittäin nyt laita kuva- ja muistiinpanojuttuja järkkään, niin seuraavaa tilaisuutta saa odotella. Yritänpä aktivoitua myös blogi-kylästelyn osalta, jahka tässä sopiva tilaisuus siihenkin ilmaantuu. Täytyy kyllä varata kalenterista aika ja suunnitella paremmin!! Meneillään juuri viikon paras hetki. Napero viety kerhoon, vauveli nukahtanu vaunuihin ja NYT pakkopikasiivousjärkkäily (niiiin lempparihommaa!), koska harvinaisia yövieraita on tulossa iltapäivällä ja olin luvannut että heti kun kaikki lapsukaiset vapautuu kerhoista ja kouluista klo 12 nurkilla, niin tämä katras suuntaa luistelemaan. Kiirettä pitää siis, vaikka olikin tuossa jo aika tuottelias tunti tuo edellinen. Vielä kierros yläkertaan ja sitten voikin alkaa pakata luistimia ja miettiä eväspuolta poppoolle. Naperon kerhosta on kohta puolet takana. Kellonaika-asetukset mulla vielä päinseiniä. Muutosta tähänkin luvassa =)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä

Ihana pieni auringon pilkistys puiden takaa. Ja ekat piparit. Kyllä. Nyt vasta. Vähän puolikuntoista sakkia, joten omalla porukalla vietetiin leppoista itsenäisyyspäivää. Kaikki sai leipoa, paitsi vauveli. 

Viimeisin projekti

Pieni projekti silloin tällöin piristää kummasti arkea. Joidenkin projektien tietynlainen piristävä vaikutus kestää jopa vuoden tai useamman! Kait se on sitten niin harvinaista, että täällä jotain pysyvää tai valmista saa emäntä aikaan. Isäntä kyllä senki eestä. Oman mielenterveyden kannalta on vain pakko ottaa joku hetki silloin tällöin ja tehdä jotain mitä ei seuraavana päivänä tarvitse tehdä uudestaan (todennäköisesti).  Tiskit ja pyykit ehkä kasaantuu sillä välin, mutta alkaa olla jo aika hyvä luottamus siihen että kyllä se kaaos  selätetään hetisen kuluttua. On aika ihanaa tarttua kotitöihinkin kun se joku mielessä kaihertanut tai poltellut juttu on viimein hoidettu - oli se sitten työasia tai kotiprojekti. Perheellisen pitäisi tietty osata suunnitella ja jaksottaa tekemisensä tarpeeksi pieniksi palasiksi. Koska pitkää hetkeä ei kuitenkaan saa keskittymisrauhaa ;) Tätä projektien pilkkomista en osaa oikein vieläkään, kaikki menee liikaa fiilispohjalta. 

Töihin liittyen jouduin kuunnella muutaman illan luentoja kotosalla. Varasin niille illoille käsillätekemistä, jotta pystyisin keskittyä paremmin koko neljän tunnin luennon. Suunnitellut leipomiset ja tiskit ei oikein onnistuneet, mutta se kelpas vauvelillekin että istahdin lattialle ja aloin leikellä ja sovitella kankaita vanhaan vihreään tuoliin. Näistä illoista jäi kiva muisto. Kerrankin oli myös aikaa tehdä ensimäiset vaiheet huolella, kun ei voinut poistua ompelukoneelle viimeistelemän hommaa liian nopeasti. Eka itse verhoiltu tuoli! Huh, kannatti yrittää. Tällä kertaa tuli valmista.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Sairastelujen jälkeen





Vähän on ollut nettitaukoa sekä töiden että harrasteiden osalta. Kotikin on vielä ottamatta haltuun potilaiden hoidon ja omien sairastelujen jäljiltä. Het kun saan tässä tuon pikkuisen vain unille, niin on aika tehdä rempallaan oleville asioille jotain. Tänään on ollukin pikkuapulaisia, kun kerhoista ja kouluista on vapaata.  Se ei valitettavastai yleensä kuitenkaan meinaa sitä, että jossain tulisi valmista, mutta sitä se kyllä meinaa että vauvalla on hauskempaa kun touhutaan porukalla. Aamupäivä tehtailtiin joulukortteja yöpaidoissa ja tonttulakeissa.

Nyt pitäisi ottaa kaikki irti tästä pimeästä ajanjaksosta - ajatella että työaikaa on vain päivän valoisa hetki. (Hetki todella!) Hopsan nopsaa siis päivän hommat pulkkaan, sitten kynttilöitä sisälle, lyhtyjä ulos ja rauhallisia fiilistelypuuhastelua ja lapsiin keskittymistä. Kiva ajatus, mutta vielä on jäänyt haaveeksi. Mutta onhan tässä näitä pimeitä päiviä vielä jokunen jäljellä ;) Kuva on loppukesältä. Yläkerran pesutiloista näkyy auringonlasku. Tällä hetkellä aurinko ennättää vain pikkuisen pilkistää puiden takaa, mutta ei nouse kunnolla näkyviin ollenkaan.