keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Sakki menossa ja kaaosta kotona


Tämäkin päivä alkoi pissapedin siivouksella (nyt on tullu taaperolla ekat vahingot). Pyykit pyörii siis. Yläkerrassa tein kierrosta, mutta keittiössä hommat odottais ja puhtaita pyykkejä on kaikkialla. Kuitenkin pitäis keskittyä asioille lähtemiseen ja päiväkirjan kirjoittaminenkin tuntuu tärkeältä just nyt. (Haluan muistaa näistä jotain.) Vauvalla on neuvola. Joka päivälle siis on riittänyt tk-reissu tällä viikolla. Pakettia postiin, kirjaston asiat jne. No jos ei ois hommaa niin vois tulla aika reporanka päivä, koska eilen lennettiin melkoisesti.

11:00
Huutava lähtö. Vauveli on kiukkuinen kun juuri on herännyt ja köytetään kaukaloon. 6-vee viihdyttää taaperoa hippaleikillä takan ympäri ja kaikki ohjeet menee kuuroille korville. Yritän ajatella (tarttis Pelttorit, en jaksa enää komentaa). Moni juttu vaatii keskittymistä: Postipaketti, kelan kirje, kirjaston lainat ja yhden cd:n metsästys. Kun auto lähtee, vauva rauhoittuu. Postiin täytyy ottaa kaikki mukaan. Nyt ei ole kellään semmoinen vireystila että autoon jääminen onnistuisi. Sitten neuvolaan. Ollaan sentään hyvissä ajoin. Meidän yleensä niin aurinkoisella 6-vuotiaalla ei kulje nyt ollenkaan. Sakki nahistelee, tönii ja möksöttää alusta loppuun. Ovat vähällä survaista neuvolantädin hoitopöydän ja tuolin väliin, mutta ennätän väliin ajoissa. Kolmasosan neuvola-ajasta 6-vee rimpuilee, kun yritän pitää sitä aloillaan ja lopettaa pienemmän tönimisen. Huh ja näiden kanssa pitäis vielä selvitä kirjastosta ja kauppareissusta. Kumpaakaan ei voi siirtää myöhemmäksi, kun ruuhkat vain pahenee huomisen pyhän vuoksi. Että ei se auta. Ulkona on helle. 6-vee tuumaa että ois kyllä ollu aika hyvä jäätelöpäivä. Minä tuumaan takaisin että no niinpä oiskin OLLU, harmi että tais se mahis kyllä nyt mennä noilla tempuilla. Kirjastossa pyörähdys menee kivasti, lukuun ottamatta sitä, että joudun mennen tullen ärähtää tyttöjen parkout-yrityksistä lasinsirujen keskellä. 

Kiiruhdetaan kauppaan. Karsin mielessä kauppalistaa minimiin. 6-vee on tehnyt ryhtiliikkeen. Taitaa ajatella niitä jäätelöitä kuitenkin. Bataatit on tarjouksessa – päivän eka kiva juttu. 6-vee änkeää 2-veen viereen yksipaikkaiseen autokärryyn ja 2-vee tunkee päänsä ulos ”etuikkunasta” ja alkaa laulaa ” VEELÄ TILAA ON, VEELÄ TILAA ON..” Kukaan ei kiukuttele, vaikka on ahdasta. Kärryissä alkaa olla jotain muutakin kuin perunat, maito ja leipä. Mikä näiden kanssa taas pääsee autolle asti! Vauva hereillä – edelleen! Mieleen hiipii ajatus rauhallisesta kahvihetkestä, sehän näyttääkin nyt erittäin mahdolliselta (JEE JEE). Ei se voi kauaa enää valvoa. Jätskit vielä mukaan (äiti ainakin saa tänään jätskin ku on ollu niin reipas!).  Juostaan kassoja kohti. Vauva availee jo ääntä, että voi aloittaa konsertin kassajonossa. Ostoksia hihnalle. Ja nyt se alkaa! Onneksi vain yksi huutaa.

Huh kaikki autossa ja matkalla kotiin. Hiljaista. Kaikilla lapsukaisilla silmät sulkeutuu. Tämähän vaikuttaa hyvältä!! Saan kuin saankin sen rauhallisen kahvihetken palkkioksi tästä reippailusta ja sakin psyykkauksesta – siltä ainakin näyttää.

10 minuuttia myöhemmin. 
Vauva jatkaa konserttia eteisessä. Kannan ostoksia sisään. Pyykkiteline on vastassa eteisessä, mutta koululaista ei näy missään. 6-vee kyselee, vauva itkee ja 2-vee täytyy hakea autosta potalle, kun muistan että se on viimeksi aamulla käynyt. Unet ei sillä jatku enää sohvalla. Yksi huutava lisää. Vauva onneksi hiljenee kuuntelemaan mekkalaa silmät pyöreinä. Hirmuinen itkurääkyraivari jatkuu ja jatkuu. Mukissa on väärä juoma. Ei halua leipää. Haluaa leipää. Koululaiselle soitetaan, ovat jo metsäretkellä (oletan, vaikken oikeasti kyllä kuule mitään huudon keskellä). 6-veelle eväsleivät mukaan ja menoksi. "Jos et löydä paikkaa niin tuu takasi! Älä eksy!" Kiireisimmät ostokset kylmään. Katse osuu puurolautasiin ja lounasastioihin. Voih. Antaapa olla.

Tunti kotiutumisen jälkeen:

Ostokset kaapeissa, muut kamppeet vielä levällään. Taapero on rauhoittunut, syönyt leipänsä ja innostuu ajatuksesta että saa tehdä oman eväsretken jälleen työhuoneen pöydän alle. Tehdään maja ja eväät. Vauveli valvoo edelleen, mutta laitan silti kahvin tippumaan. Onhan se jo AIKA suuri todennäköisyys että kohta nukahtaa. Kuinka vähillä unilla 2 kk:n ikäinen paketti voi muka pärjätä!?!? Istun koneelle, otan kahvin, nukutan ja syötän vauvelia vuorotellen. Yksi opiskelija pyytää ohjeita ja linkkejä ja liitetiedostoja, jotta pääsee eteenpäin. Nyt ei kyllä pysty. Saa odottaa. Onneksi on suklaata kaapissa. Nyt sitä tarvitaan, vaikkei tämä ole kyllä se haaveiltu rauhallinen kahvihetki! Pikku-prinsessa sentään viihtyy. Kuiskii välillä majasta ”Telve äiti” ja laulaa ”ISÄT JA POJAT JA PY-HÄN HEN-KEN NIIIMEEEN! AAMEEEEN!”

Muistan märät pyykit koneessa. Valitettavasti nyt ei tuu mitään tästä hommasta! Poika ei nuku. Rokotteesta voi kuulemma tulla mahaitkuja, mutta ei kait näin nopeesti. Eikun pukemaan ja vauva vaunuihin. Ihana hiljaisuus laskeutuu kun vaunut lähtee liikkeelle. Ihana lämpö. Hetken kuluttua hiki. Palataan takaisin kävelyltä. Matkalla muistan iltaruuan! Kello on vaikka ja mitä ja kohta pitäis olla perheelle ruoka pöydässä.

16:58

Lohi sujahti uuniin kokonaisena. 2-vee pääsi alkuun takapihan leikeissään. Nyt ois se hetki kun vois tarttua tähän kaaokseen, mutta olo on aika puhkinainen. Edelleen kokoajan varuillaan: kohta joku itkee. Voisin aloittaa niistä märistä pyykeistä siellä koneessa, mutta se ei vielä näkyis missään.


3 min myöhemmin
Ja enpäs ehtinyt kuin hetken miettiä mistä päästä aloittaisin. Tuolla yhdellä on nyt jo tylsää ulkona. Jee. Täytyy keksiä jotain.

Viimein tartun tiskeihin. Isäntä on näemmä kotiutunu - pihalle. Jutteleekohan se taaperolle, vai jollekin handsfreen välityksellä. Alan metsästää kevyempää vaatetta neideille. Jälleen takaisin tiskeihin. Mies tulee ja sujauttaa hetkessä puhtaat astiat kaappiin ja likaiset koneeseen samalla kun ”vaihtaa” kuulumisia. Minä en ole oikein juttutuulella.

Kiva kun tuli apua tiskeihin ja pyykkeihin ja ruokahommaan! Kestää tämä päivästä palautuminen silti. 


Päivän paras hetki taitaa olla kun lapset leikkii hetken naapurin hiekkalaatikolla, vauva nukkuu vaunuissa keittiön ikkunan alla ja saan kalan jämät perattua kylmään. Taas iso merkitys sillä, että tiskit onkin joku käyny laittamassa. Muuten ei pääsis alkua pidemmälle vieläkään. Lasten ulkoilu oli kokonaisuudessaan melko sähellystä ja jouduin hypätä sisälle ja ulos, kun liikennettä ja tapahtumia oli vähän liikaa. Jos ois joku sauma ollu, niin oisin mieluusti kirjoittanu jollekin kaikesta tästä tai edes jostakin. Tai vaihtanut muutaman sanan jonku kanssa, mutta joka päivä se ei ole mahdollista. 

Tämän raportin sai mies sähköpostiin päivän päätteeksi =)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Mammalounas, nla-reissu ja "rakennusvalvoja"


Seiskalta ylös. Aamutoimet tohinalla. Isojen kanssa siirrettiin sohvat paikoilleen vielä ennen kouluun lähtöä. Pyykit kuivumaan ja sitten tavaroiden järkkäystä eli eestaas kävelyä (miten siinä voikin mennä aina niin paljon aikaa, vaikka ois perussiistiä). Vauva nukahti itsekseen rahin päälle ja taapero heräs aamupuurolle vasta ennen ysiä, kun vauva jo nukkui ekoja päikkäreitä. Sänky märkä ja tyttö suihkuun. Huoh. Lapsilla lähti heti puuron jälkeen leikit sujumaan, joten sain jatkaa touhuja. 

Olin kyllä ajatellut ettei tässä muuta ole ku vähä roskia lattialta ja keittoruoka, mutta kun oli hyvä tilanne ja hyvä vire niin kannattaa kyllä hyödyntää! (Ja yleensä ennen vieraiden tuloa on, harvoin jätän tuota tilaisuutta käyttämättä.) Alakerta järkkään, yläkerta järkkään. (Jälkimmäinen tosin meni monessa erässä, ja edestakaisin ramppausta tuli turhan paljon, vaikkei juuri mitään hommaa edes ollut ja pyykkikasaa ja muuta rompetta jäi silti esille.) Tyttöjen huoneet sai jäädä levälleen.

Alakerran imurointi. Ruuan valmistelu. Vessojen pesu. Uusi koneellinen pyykkiä ajastimella iltapäivälle. Omat hiukset ja vaatteet. Kanakeitto porisemaan. Sämpylät uuniin. Mustikkapiirakka. Tiskit koneeseen ja pöydät siistiksi. Vauva heräs, söi ja viihtyi sylissä kunnes vieraat tuli. 

Klo 11-14 olikin sitten ruokailua, päiväkahvit ja mukavaa jutustelua lasten leikkiessä ja ujostellessa. Päiväkahvin aikoihin esikoinen tuli koulusta ja tehtiin kolmelle tytölle retkieväät. Sitten serkku tuli hakemaan isoja ja taaperon houkuttelin jäämään kotiin (omat eväät ja työhuoneeseen maja). Isot lähtivät samaan syssyyn vieraiden kanssa. Vauva oli nukkunu taas pitkän pätkän ja heräili samalla. "Menin työpaikalle" imetyksen ajaksi ja huomasin että eilen illalla oli jo tullut yksi viesti: ”voisitko tarkistaa”. Aloin sitä sitten jälleen pienten kanssa katsomaan. Samalla huomasin että jälkitarkastukseen pitäisi lähteä TUNNIN PÄÄSTÄ, hups. Valmistautumista on siihenkin lähtöön. Pitäis saada ittensä suihkuun ja valmiiksi ja 2-vee ois hyvä saada ulos ja vauva valvoo... No pakko oli pakertaa ensin se opiskelijan tehtävä kuitenkin. Taas oli kyllä semmoinen keskittymisharjoitus että!
Kaikki valmiina, hyvin aikaa vielä. Soitan miehelle ja se lähtee tulemaan töistä. Soitan myös isoille että tulevat kotiin metsäretkeltään, jos vaikka menee vahdinvaihto tiukille, niin ovat taaperon seurana pihalla. 2-vee siis takapihalle ja vauva turvakaukaloon. Ite muuten valmiina, mutta laitan kengiksi kumparit ja lähden siivoamaan takapihaa. Kohta pitäis päästä lähteen. Laitan vauvan jo autoon ja parkkikiekonkin valmiiksi paikoilleen. Retkeilijät ja mies tulevat melkein perätysten pihaan ja minä peruutan saman tien pois. Ennätän sopivan ajoissa ta:lle. Ovet kun menee kiinni 10 min ennen neljää ja vessassakin täytyy ehtiä käydä. 

Kotona mies jatkaa töitä koneella ja tytöt leikkii ulkona.
Kun tulen kotiin, otan taaperon samalla sisälle. Syön ja hörppään kahvit. Yksi nukahtaa pöydän ääreen ruokailun päätteeksi. Voi rassukkaa, tarvitsikin tänään päikkärit. Nostetaan sohvalle. Vauva vaatii päästä kunnon unille, joten ei kun pukemaan. Heilutan vaunuja ja vedän lenkkivaatetta päälle '(miksi en osaa pyytää apua tässä kohdassa!). Menoksi taas. Mies lopettelee töitään: ”Meinaakko tosiaan lähteä? Yksinkö? Määki oisin kyllä halunnu mukaan.” ”No nyt ei taida kukaan ennättää mukaan, oon vain sen aikaa että tää nukahtaa.” Pikainen kävelylenkki. Tulee kuuma. Liikaa vaatetta. Pitäis osata jo siirtyä kevyempään varustukseen. Pyörähdän sisällä, mutta suuntaan saman tien takaisin ulos pihahommia katselemaan. Vauva nukkuu vielä huonosti, joten ei tarvitse kuvitellakaan että voisi jo jotain hommaa tälle illalle aloitella. Lähden sisälle syöttämään vauvan uudelleen ja pukemaan lapsia pihalle. Mies on siirtynyt pihatöihin. Juttukaveri kuulostaa olevan taas handsfreen päässä. Vauvaa syöttäessä ”käväisen jälleen työpaikalla”: opiskelijalta on tullut sähköposti. Saan vastattua. Sitten takaisin pukemaan. Nyt vauvakin taisi nukahtaa kunnolla. 

Yksi ei meinaa herätä enää millään tähän päivään, pukeminen kestää. Saan tenavan kuitenkin piristymään ja ilman kiukkukohtausta vessan kautta pihamaalle. Sitten hommiin. Huomaan että jos joudun seisoskella kuunteluoppilaana, alkaa nukuttaa. Pihatöissä vierähtää yli kahdeksaan. Kaikilla kulkee, vaikka lopuksi jo sataa vettä. Esikoinen käy välillä informoimassa kuinka ihanaa vesisade on! Iltapalat ja yövaatteet. Vitkutellaan vielä yläkerrassa vähän aikaa ja ihmetellään porukalla vauvelia. Porakone hurisee taustalla. Kuntopiiriin ois ollu vielä virtaa, mutta vauva oli eri mieltä. Sitten muut nukkumaan ja me vauvan kanssa alakertaan. Meillä taitaa olla pikkuinen VALVOJA tälle illalle – RAKENNUSVALVOJA. 

Iltapalat pöytään ja pihasuunnitelmakuvia esiin. Mies keskittyy tietokoneeseen ja uutisiin. Monenmoista oisin vielä tehny, leikkimökkisuunnitelmia, jumppaa, pihapiirroksia ja muistilappuja, mutta pikku-ukkeli vaatii huomiota – hyvä niin! Miesväki meillä on ennenkin huolehtinu siitä, ettei naisten hommat pääse liiaksi rönsyilemään. Hyvin kuopus 2kk hoiti tuon homman viime viikollakin kun mies oli reissussa. Nukkumaan. Uni tulee melkein ennen kuin pää edes ehtii tyynylle.