maanantai 24. joulukuuta 2012

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

JOULU 2012 PAKETISSA



Opettajien pikkupaketit ja kummilapsille menevät toimitettiin pitkin viikkoa. Oman sakin paketit olivat osa loppuviikon fiilistelyä.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulunäpertelyt kootusti





Jossain vaiheessa joulukuuta pohdin taas että että voisiko oikeasti olla "itsetehty tai kierrätetty" -joulu. Monella varmasti onkin. Mutta omasta yrityksestä puuttuu aina päättäväisyys ja rajaus myöskin. Suunnittelen tekeväni kaiken "tänä vuonna ajoissa", "mahdollisimman paljon itse" ja tottakai välttäväni jouluruuhkat keräämällä lahjoja varastoon pitkin vuotta jne. Hyvin tavallista. Mutta miten sitten käykään. Aloitan -yhtä sun toista. Kyllästyn - tähän ja tuohon. Kun loppukiri häämöttää, olen käyttänyt rutkasti aikaa kaikenlaiseen viritykseen, mutta juurikaan mitään niistä en lopulta kehtaa laittaa pakettiin asti. Tai jos olenkin paketoinut jo hyvissä ajoin jotain, niin alkaa tuntua siltä että täytyy sittenkin hankkia jotain kunnollista. Vuoden aikana varastoon kerätyistä lahjoista juuri mitään en lopulta kelpuutakaan pukinkonttiin. Ja monien muiden tapaan löydän itseni keskustan jouluvilinästä. Olen jo ymmärtänyt että asioiden tekeminen ajoissa ei tarjoa tälle tekijälle riittävää viritystilaa - elämystä. Joululahjojen paketoiminen marraskuussa ei yksinkertaisesti tunnu miltään. Mutta en vain uskalla jättää kaikkea (miesten tavoin?) viimeiseen iltaan. Olisikohan sekin joskus mahdollista. Tai sitten ihan oikeasti tilaisin kaiken sieltä netistä ja joulusuklaat nappaisin kyytiin ruokaostosten lomassa. Tänä jouluna tuli kokeiltua ainakin seuraavia vaihtoehtoja:
  • syötävät itsetehdyt lahjat
  • nopeasti valmistuvat käsityölahjat (Virkattu patalappu. Lahjaksi meni valkoisia.)
  • netistä tilatut suunnitellut hankinnat, jotka saapuivat kotiovelle ja sujahtivat pakettiin (olipa helppoa)
  • lahjavarastojen penkomista
  • pienikin lahja kääräistiin (omasta mielestä) näyttävään pakettiin
  • suunnitellut hankinnat lapsille hyvissä ajoin ennen jouluruuhkia kun valikoimaakin vielä oli
Vaikka systeemi oli monimutkainen niin rahaa ei mennyt paljoa. Jokaiselle jotakin. Nyt on tullut kokeiltua niin monenlaista että voi jo suunnitella paremmin ja tietää mikä onnistuu ja mikä ei. Mies pitäytyy edelleen tuossa "viime hetken kauppareissu" -systeemissä. Voisin kokeilla itsekin joku vuosi. (Kenties tulossa on nekin vuodet kun koko joulua ei ennätää ajatella ennen kuin viime metreillä.) Takavuosina värkättiin joulukonvehteja yms. itse. Tämä ei toiminut, liikaa aikaa, rahaa ja tarvikkeiden maistelua =) Onneksi tästä on menty eteenpäin =) Joululeipä ja cookies-linja(sto) toimii paremmin. Varastossa on nyt myös yksi uusi idea juustotarjottimelle. Toivottavasti muistan sen ensi kerralla. Myös ystävän toteuttama kierrätyslahjaidea oli kiva. Voisi kokeilla itsekin tulevina vuosina. Pitäisiköhän asiasta informoida etukäteen.. "meiltä tulee tänä jouluna vain kierrätyslahjoja" =D

torstai 20. joulukuuta 2012

Uuu, ihanaa, vauva on unessa. Vihdoinkin. Mies ei ole vielä palannut töistä ja isommat hiljeni jostain syystä vasta klo 22 tienoilla. Nyt katsaus vielä huusholliin ja sitten nukkumaan.

"Tunti tehokasta, 6 tuntia taukoa.."

Olihan se päivä taas. Voisin raportoida samaa kun yhden raksapäivän kohdalla: Tunti tehokasta, 6 tuntia "taukoa". Vauveli on nukkunut tällä viikolla päikkäreitä yhteensä alle tunnin per päivä. Siinä ajassa ei paljoa ennätä. Ei voi kun todeta että onneksi jälleen kerran on noita isompia jo vauvalla seurana. Työhommat laitoin kyllä nyt tauolle. Ei enää riitä käsiä eikä aivosoluja. Puhelimeen muistutukset että muistaa ensi vuonna jatkaa siitä mihin jäi. Taas monta juttua on ollut mielenpäällä, esittelytekstit mm. mutta aikaa ei tahdo riittää taukoihin. Tänään oli onneksi aamukahvilla vieras, niin tuli istahdettua ainakin ekalle kupilliselle =)  

Valokuvaus on kyllä haastavaa ainakin pikkukameralla, kun päivät on niin pimeitä. Tosi sumeita kuvia tulee. Tänään sain uusia säätökokeiluja tehtyä, mutta niitä kuvia ei ole vielä tässä. Punainen emalinen kirppislöytö pääsi joulukortteja varten pois takan päältä.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Jäähtynyt toinen kuppi

Kahvi. Se toinen kuppi. Jäähtyneenä kupissa tottakai. Mutta onpahan taas tauko ja hiljaista. Yksi lähti tädille yökylään ja melkoista kaupunkihumputtelu- ja nautiskelupäivää viettämään. Suloista. Yksi huitelee kavereiden kanssa. Yksi nukkuu vaunuissa ja yläkerrassa juuri hiljeni petsien porinat ja muut leikkimisen äänet kokonaan. Täytynee kipaista vilkaisemaan tuliko uni pienelle kerholaiselle. Taas on saanut paahtaa hikihatussa aamuseiskasta. Nyt on pakko ottaa lista käteen ja katsoa missä mennään. Tämä on niitä päiviä, kun kaikki työasiat on liikaa tässä sopassa. Keskittyisin niin mieluusti joulupuuhasteluun, kortteja uupuu, yhtään mitään ei ole vielä paketoitu, postiinkin pitäisi ennättää jne. jne. Ja oishan se kiva kerrankin saada pikajärkkäyssiivous tehtyä ENNEN pimeää, että sitten voi koko loppuiallan istuskella kynttilänvalossa ja olla tekemättä mitään. Ilmoittelen sitten kun tämä visio joskus (joku vuosi?) toteutuu. 

...Mutta siis sitten ne tärkeät minuutit meneekin siihen että sähköpostia puskee yhdeltä jos toiselta. Tilannekatsaus aamupäivältä: 
Klo 11:00 Kääks! Tuohon ja tuohon viestiin pitäisi vastata, tehtäviä tarkistaa ja laittaa niistä suoritukset eteenpäin. Tämä työasioiden hoito menee nyt täysin harrastuksen puolelle. Yhtä hyvin voisin laittaa sähköpostiin jonkun automaatti-ilmoituksen "olen lomalla", "olen kiireinen" olen "synnyttämässä".. enpä hoksannut tuota viime keväänä. MUTTA olen päättänyt että tämä kaikki on sen arvoista, joten jupinat sikseen. Sitten onkin heti kohta mappi levällään ja laskutuslomaketta ja suoritusilmoitusta kaivellaan esiin. Vieläkö löytyis kirjekuoria. Kelpaisko joulupostimerkki.. ei varmaankaan.. ei nyt löydy muuta.. öö. Vauva jo heräilee. Sille pitäis olla ruokaa ja oikeastaan pitäis jo olla pukemassa jos meinaa olla ajoissa: Yh-viikko ilman autoa ja asioille pitäis päästä. Tässä on siis se sauma: Täti on tulossa hakemaan kerholaisen ja on vastassa eskarilaista. Minä kipaisisin linkalla kauppaan (kirjastoon, postiin?) sillä välin ja syöksyn takaisin kotiin nakaten piparipullat uuniin samalla kun laitan kahvit tippumaan vieraalle. Ok. Hyvä suunnitelma, mutta tuleekohan tässä vähän kiire. Kaksi sakkolappukirjastonkirjaa pitäis löytää, että voi palauttaa ne samalla reissulla. Kauppalista, mitä tästä listasta nyt puuttuikaan, se just oli mielen vieressä.. kauppakassi, lompakko! Ruoka valmiiksi kerholaiselle. Vauvan ruokinta. Voi ei, oli se yks paketti vietävänä... Ei ehdi sitä enää. Jälleen mahdolliset ja mahdottomat ADHD-piirteet nostavat päätään (linkissä niin osuvaa tarinointia tähänkin arkeen). Ajattele, ajattele, mitä ainakin on pakko hoitaa NYT ja mitä voi siirtää myöhemmäksi. Jotenkin kaikki asiat tuppaavat nousemaan yhtä tärkeiksi. Se ei ole hyvä - silloin jos aika ei mitenkäänpäin riitä kaikken hoitamiseen. Vielä kaks lusikallista keittoa omaan suuhun ja sitten juoksuksi. Lopullisen päätöksen lähtemisestä teen vasta siinä vaiheesa kun linkan pitäisi jo lähestyä pysäkkiä. Mutta jospa se ois jonku minuutin myöhässä, kai nyt on ruuhkaa, kun on tää joulu ja kaikkee.

Ehdittiin. Ja kaikesta tuosta muutenkin selvittiin - piparipullineen. Työasiat oli pakko kuitenkin jättää kesken. Se paketti olis kyllä pitäny saada postiin ehdottomasti, jos sen ajatteli ylipäätään laittaa, mutta täytyy nyt keksiä jotain muuta.

Ja nyt kun tämä kaikki on kirjattu ylös, aivoissa tuntuu selkeämmältä ja on ehkä helpompi taas jatkaa. Vielä kun käyn läpi kalenterin muistiinpanot, teen joitain lisäyksiä ja viivaan jotain yli, niin kykenen ehkä keskittymään vaikka tuohon pyykkisavottaan. Aivan hiljaista edelleen. Kuvassa muuten, kuten näkyy, ei ole nyt piparipullia, vaan torttu viime viikolta (on syöty joo). Eskarilainen tahtoi välttämättä itse leikata ja taitella tortun. Olin vähän kiireinen ja tuttuun tapaan epäilevä: "se on kyllä aika vaikeeta, eikä äiti nyt ehi auttaa.. nää pitäis vaan saada uuniin äkkiä.." Mutta itseluottamus on jollakin kohillaan, joten neiti vain alkoi hommiin selittelyistä piittaamatta. Tortusta tuli niin hieno, että seuraavan taittelin itsekin saman tyyliin. 

Ja tästä tuli aivan luvattoman pitkä sepustus näihin aikaresursseihin nähden =) Rattoisaa joulunodotusta!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Lakisääteinen


Tauko. Se lakisääteinen. Ettei sitten vaan olisi ihan viimeinen lajiaan tälle viikolle!?! Vähän siltä ainakin tuntuu kun työ- ja muistilistaa katselee. Ja isännästäkään ei ole apua ennen viikonloppua. Alku ainakin on ollut hyvä. Koneet pyörii, leivottuna on kolmen sorttista leipää, kaksi keksi taikinaa (kolmanteen ainekset odottelee vielä pöydällä) ja yksi suolainen piirakka (perunamuusin ja sienikastikkeen jämät piti hukuttaa jollain ilveellä jonnekin.) Olipa taas rönsy poikineen tuossa leipomishommassa. Onneksi siis pikkuinen päätti tänään nukkua kunnon päikkärit (tutti suuhun ja rattaiden lulausta vähän väliin taikina käsillä) Pysyypähän tahti yllä keittiössä, kun teitä että aika voi loppua millä hetkellä hyvänsä.

Päivän MUST DO (se mistä aloitetaan): Leipomiset osa 1. 
Päivän PROJEKTI (venyvä ja vanuva hommahomma iltapäivän puolella): Lahjonen väkerrystä kerhotädeille ja opettajille, kera lapsukaisten ja keksitaikinoiden.
Päivän RÄTIN HEILUTUS: Roskis ja lattiat

Kauppareissu ja luistelu ois taas hyvä sulloa johonkin väliin. Mutta jos isäntä kotiutuu vasta iltayöstä niin eipä onnistu nuo.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Pikapika muodonmuutos olohuoneeseen

Ontelomatonkuteesta virkattu patalappu
Olohuoneen joulupäivitys-muodonmuutos

Eipäs mennyt kuin tovi että sain eilen muutosta aikaiseksi tässä rakkaassa toimintakontekstissani. Jarruttelu johtui suurelta osin siitä, että epäilin suuresti, voiko vanhat joulutektiilit mitenkään istua olskarin nykyiseen olemukseen ja löytyykö joulukrääsäkaapista mitään käyttökelpoista... Keltaisen vaihtaminen punaiseen kävikin aika kivuttomasti ja muutamassa minuutissa. Siitä olikin sitten helppo intoutua siivoilemaan ja järkkäilemään koko loppupäiväksi. Siivouksen piti jatkua tänään, mutta reipas aamu ei useinkaan meinaa reipasta loppupäivää. Jos kasin jälkeen on jo yksi koneellinen pyykkiä kuivumassa ja aamutoimet hoidettu ja puoli huushollia imuroitu, niin on mahdollista että aivan sama tahti ei jatku kovin pitkään ja 6 tuntia myöhemmin on todettava että juurikaan mitään muuta ei sitten ole tapahtunutkaan. Lapsosilla oli vähän tilanteita.. ja nyt näyttää siltä että loppuviikko vietetään tiiviisti talviurheilun parissa. Sattuneesta syystä nyt on vähän niinkuin pakko. Mut ei kerrota sitä jälkikasvulle (siis että on pakko). Hiihdon ja luistelun lomassa saavat sitten leipoa pipareita ja askarrella lisää valkoisia paperikoristeita olohuoneeseen. Äitiliinin jouluvalmistelut saa tässä huushollissa jatkua vasta ensi viikolla (onneksi spurttasin eilen). Sen verran aikaa nimittäin voipi nyt mennä näiden aktiviteettien järkkäämiseen ja jälkipyykkiin.

Ai niin tehtailin mustan ontelomatonkuteen jämistä pitkään aikomani patalapun tai oikeastaan kaksi. Malli ja ohje on täällä (Eilen tein -blogi). Tuo linkin kuva on aivan ihana. Oma tekeleeni ei nyt ole kyllä sinnepäinkään tyylikäs, mutta toimittaa virkaansa ja olen niin onnellinen kun onnistuin lukemaan ihan ohjettakin ja opin taas jotain uutta. Ja voin kertoa että oli hirmu näppärää vaikka omat käsitytaidot ei olekaan kummoiset. Periaatteessa en osaa edes pitää virkkukoukkua kädessä. Lisäksi tämä onnistui myös toteuttaa yhdellä istumalla kaikkien lasten ollessa hereilä ja pyöriessä ympärillä. Sama aika meni esikoisella yhden leivän syömiseen. Lisää tämmöisiä yhdellä istumalla tehtäviä käsitöitä!

torstai 13. joulukuuta 2012



 
Täällä ei ole yhtään jouluista vieläkään... Liian vähän hommaa kait.. ja sitä myötä liian vähän positiivista ressiä. Alkaiskohan taas arki luistaa jos riisuis olohuoneesta musta-keltaisen sisustuksen pois ja hakis inspiraatiota vaikka viime joulun kuvista. Sillon värkkäsin vaikka ja mitä: 6 mekkoa, kasapäin tekstiilejä, kangasservettejä yms. Kuuseen piparikoristeita ja virkattuja palloja, VAIKKA olin töissä ja ison mahan kanssa tuskainen ja liikuntakyvytön. Eiköhän se ole kohta loppukirin aika kun joulukuu on näin pitkällä, loppukirissä on tunnelmaa. Hommiin siis =) Kenties nettitaukokin ois paikallaan =)

Sairastelujen jälkeen tehtiin suursiivous työhuoneessa (se piristää vieläkin) ja kodin valaistusasiatkin ovat ottaneet edistysaskelia. Mutta se joulu. Itselle ei oikein joulu tule jos ei saa tehdä jotain sen eteen... Lähdetäänpä sakin kanssa hakemaan vauhtia joulun laittamiseen seuraavaksi lumitöistä.

Mistä lisää virtaa kun puhti on pois? Käynnistääkö joku tietty kotityö? Käytännössähän fiilispohjaltakin toimiva tyyppi joutuu pakottamaan itsensä päivänmittaan monen moisiin juttuhin, jos on perhe, työ ja koti hoidettavana. Osa tilanteista soljuu eteenpäin automaattisesti, mutta välillä on pakko myös tietoisesti yrittää? Tarkkailin joskus että kuinka pitkään pitää jotain hommaa tehdä kunnes jonkinasteinen flow käynnistyy. Suomeksi: Kuinka pitkään täytyy sinnillä yrittää, kunnes alkaa sujua itsestään. Odotin jotain 5 minuutin vastausta, mutta jouduin toteamaan että toisinaan minkään näköistä flowta ei näy eikä kuulu, vaikka kuinka yrittää jatkaa ja jatkaa. Juuri nuo päivät ovat niitä kun pitäisi varmaan päättää pakollisimmat hommat kiireesti, unohtaa ne vähemmän pakolliset ja olla vaan ja varmaan myös sulkea kaikki energiasyöpöt ruudut! 

No mitä sitten teet kun lepo ja rentoutuminen on paikallaan?

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Dead Line

This is the day kun kaikki tän viikon deadlinehommahommat PITÄÄ saada pulkkaan ja pakettiin ja matkaan. Yövieraat ja talonväki on kaikki lähteneet tahoilleen, vain emäntä ja pienet kotona. Vielä saa nauttia eilisen pikajärkkäyspuunauksen tuloksista (jahka on ekkana saanu tiskipöydän hallintaan ja koneet pyörimään). Siivoilin eilen siis aamupäivällä tunteroisen ja koko loppu päivän oli jotenkin niin ihana ja erilainen olo - jotenkin juhlavaa, vaikka unohdin sytytellä aikomani kynttilät! Voi kun siitä sais jotenkin pidettyä kiinni. Mutta ei tarvita kun yksi lähtö- ja tulotilanne niin kaikki on taas yhtä kaaosta. Ja joka kerta siivouksen jälkeen ajattelen vieläkin ettämuttakyllä minä nyt saan pidettyä yllä tätä kivaa tunnelmaa ja järjestystä. Mut jotakin elämyksestä jäisi puuttumaan jos ei saisi niitä "ennen ja jälkeen kaaoksen" - kokemuksia. Ehkä siis jatkan tuttuun tyyliin ja hyväksyn jatkuvat kaaokset. Jos tänään jää aikaa niin katson KOTIPALAPELIssä käydyt kaaos-keskustelut ja kirjoitan asian "psykologisen analyysin" muistiin tuonne ohjaamon puolelle. Jos ja jos.. ja jos semmoinen sinne ilmaantuu, niin voipi kaikki asiasta kiinnostuneet lukea ja hyödyntä omassa arjessaan aivan vapaasti. (Ja postaukseen meni kokonaisuudessaan aikaa 11 min, nyt muihin hommiin.) (Lisäys: Ja kirjoitusvirheidenmäärä oli kyllä sen mukainen..)

tiistai 11. joulukuuta 2012

Tukiopetusta


Kiitokset A:lle eilisestä vierailusta ja blogi-tukiopetuksesta!! Vielä on kaikki niin rempallaan täällä ja sopivan ajan löytäminen hakusessa, mutta kyllä se tästä. Jos en nimittäin nyt laita kuva- ja muistiinpanojuttuja järkkään, niin seuraavaa tilaisuutta saa odotella. Yritänpä aktivoitua myös blogi-kylästelyn osalta, jahka tässä sopiva tilaisuus siihenkin ilmaantuu. Täytyy kyllä varata kalenterista aika ja suunnitella paremmin!! Meneillään juuri viikon paras hetki. Napero viety kerhoon, vauveli nukahtanu vaunuihin ja NYT pakkopikasiivousjärkkäily (niiiin lempparihommaa!), koska harvinaisia yövieraita on tulossa iltapäivällä ja olin luvannut että heti kun kaikki lapsukaiset vapautuu kerhoista ja kouluista klo 12 nurkilla, niin tämä katras suuntaa luistelemaan. Kiirettä pitää siis, vaikka olikin tuossa jo aika tuottelias tunti tuo edellinen. Vielä kierros yläkertaan ja sitten voikin alkaa pakata luistimia ja miettiä eväspuolta poppoolle. Naperon kerhosta on kohta puolet takana. Kellonaika-asetukset mulla vielä päinseiniä. Muutosta tähänkin luvassa =)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä

Ihana pieni auringon pilkistys puiden takaa. Ja ekat piparit. Kyllä. Nyt vasta. Vähän puolikuntoista sakkia, joten omalla porukalla vietetiin leppoista itsenäisyyspäivää. Kaikki sai leipoa, paitsi vauveli. 

Viimeisin projekti

Pieni projekti silloin tällöin piristää kummasti arkea. Joidenkin projektien tietynlainen piristävä vaikutus kestää jopa vuoden tai useamman! Kait se on sitten niin harvinaista, että täällä jotain pysyvää tai valmista saa emäntä aikaan. Isäntä kyllä senki eestä. Oman mielenterveyden kannalta on vain pakko ottaa joku hetki silloin tällöin ja tehdä jotain mitä ei seuraavana päivänä tarvitse tehdä uudestaan (todennäköisesti).  Tiskit ja pyykit ehkä kasaantuu sillä välin, mutta alkaa olla jo aika hyvä luottamus siihen että kyllä se kaaos  selätetään hetisen kuluttua. On aika ihanaa tarttua kotitöihinkin kun se joku mielessä kaihertanut tai poltellut juttu on viimein hoidettu - oli se sitten työasia tai kotiprojekti. Perheellisen pitäisi tietty osata suunnitella ja jaksottaa tekemisensä tarpeeksi pieniksi palasiksi. Koska pitkää hetkeä ei kuitenkaan saa keskittymisrauhaa ;) Tätä projektien pilkkomista en osaa oikein vieläkään, kaikki menee liikaa fiilispohjalta. 

Töihin liittyen jouduin kuunnella muutaman illan luentoja kotosalla. Varasin niille illoille käsillätekemistä, jotta pystyisin keskittyä paremmin koko neljän tunnin luennon. Suunnitellut leipomiset ja tiskit ei oikein onnistuneet, mutta se kelpas vauvelillekin että istahdin lattialle ja aloin leikellä ja sovitella kankaita vanhaan vihreään tuoliin. Näistä illoista jäi kiva muisto. Kerrankin oli myös aikaa tehdä ensimäiset vaiheet huolella, kun ei voinut poistua ompelukoneelle viimeistelemän hommaa liian nopeasti. Eka itse verhoiltu tuoli! Huh, kannatti yrittää. Tällä kertaa tuli valmista.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Sairastelujen jälkeen





Vähän on ollut nettitaukoa sekä töiden että harrasteiden osalta. Kotikin on vielä ottamatta haltuun potilaiden hoidon ja omien sairastelujen jäljiltä. Het kun saan tässä tuon pikkuisen vain unille, niin on aika tehdä rempallaan oleville asioille jotain. Tänään on ollukin pikkuapulaisia, kun kerhoista ja kouluista on vapaata.  Se ei valitettavastai yleensä kuitenkaan meinaa sitä, että jossain tulisi valmista, mutta sitä se kyllä meinaa että vauvalla on hauskempaa kun touhutaan porukalla. Aamupäivä tehtailtiin joulukortteja yöpaidoissa ja tonttulakeissa.

Nyt pitäisi ottaa kaikki irti tästä pimeästä ajanjaksosta - ajatella että työaikaa on vain päivän valoisa hetki. (Hetki todella!) Hopsan nopsaa siis päivän hommat pulkkaan, sitten kynttilöitä sisälle, lyhtyjä ulos ja rauhallisia fiilistelypuuhastelua ja lapsiin keskittymistä. Kiva ajatus, mutta vielä on jäänyt haaveeksi. Mutta onhan tässä näitä pimeitä päiviä vielä jokunen jäljellä ;) Kuva on loppukesältä. Yläkerran pesutiloista näkyy auringonlasku. Tällä hetkellä aurinko ennättää vain pikkuisen pilkistää puiden takaa, mutta ei nouse kunnolla näkyviin ollenkaan.

torstai 29. marraskuuta 2012

Uutta päivää putkeen

Tämän päivän agenda näyttäisi olevan kutakuinkin sama kuin eilen. Mikään ei ole merkittävästi edennyt. Hommaa ja keskeytyksiä on mielinmäärin ja yöllä vain yksi perheestä nukkuu ehjän yön. Tulipa päiväkahvilla kuitenkin listattua monta tärkeää asiaa, joita sitten ehtiessä tännekin "päivitellä". Lukupöydälle myöskin ennätti tutkimusraportti Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma. Mielenkiintoiselta vaikutti. Siitä täytynee ehdottomasti raportoida tuonne ohjaamon puolelle - jossain vaiheessa.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Työasiat kuntoon

Tänään olis vuorossa kotityöpäivä (vaikka otsikosta voisi jotain muuta päätellä kenties). Tänään myös eka kunnollinen pakkaspäivä. Ihanaa kun ei tarvitse mihinkään lähteä. Sitä suuremmallakin syyllä kotihommien kimppuun siis. Heti vauvelin nukahdettua laitoin tosin pystyyn paikan työasioiden koontia varten. En tiedä vielä tarkemmin millaiseksi se muotoutuu, ajatuksia ja materiaalia on niin paljon. Olisi kuitenkin erittäin tervetullutta, että kaikki ammatilliset pohdinnat ja poiminnat eivät olisi hajallaan lappuina ja tiedostoina. Moneen arkiseen juttuun (tässä "päiväkirjassa") myös saattaa liittyä syvempi näkökulma jota on järkeävää pureskella toisessa kontekstissa. Klinikalle (ohjaamoon) tääsee täältä.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Voihan Aikapula

On niin paljon kaikkea mitä haluais tehdä, mutta taas se on todettava että ei riitä tunnit vuorokaudessa. Meillä mennään kaiken lisäksi aikaisin nukkumaan. Joten ne iltayön rauhalliset tunnit, kun voisi olla omaa aikaa, tai vain aikaa saattaa loppuun kaikki päivän aikana aloitetut askareet, niin meillähän nukutaan. Vähemmällä unimäärällä pärjääviä yksilöitä meidän perheessä on tasan yksi. Valitettavasti se on juurikin se nuorimmainen (8 kk) =/ Vähintään joka toinen päivä muistelen siskon lausahdusta, että "myöhemmin elämässä on niin paljon helpompaa, jos on vähäuninen" (ko. perheessä vähäunisia taitaakin olla kaikki).

maanantai 26. marraskuuta 2012

BETONISEINÄÄ

 Kodin parhaita paloja. Ja kyllä, jonku kerran kuultiin kysymys "Mitä meinaatte näille kohdille tehdä?" Ei onneksi enää viimevuosina =D Oma silmä ei ole kyllästynyt vieläkään...




sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Talvi viipyy

Optimisti kaivaa myönteiset näkökulmat esiin asiasta kuin asiasta. (Yleensä myös silloin kun niitä oikeasti ei edes ole). Talven ja lumipeitteen viipymisen hyviä puolia ei nyt tarvitse paljoa edes miettiä. Suuri henkinen merkitys täällä kun ei tarvitse aamulla arpoa millä kulkupelillä koululainen taittaa matkansa - pyöräilykausi jatkuu ja jatkuu. Litanian toisessa päässä on tällaisia mukavia arjen sulostuttajia, kuten tämä ihana ystäviltä saatu syysistutuskori - ei ole peittynyt lumeen eikä ole tarvinnut ylleensäkään nostella sivuun lumitöiden tieltä.

 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Isänpäivä. Croisantit, pekonit ja munakokkelit jäi tänä aamuna paistamatta. Joskus on kiva miettiä, että meidän perheellä on jo oikeita ikiomia tapoja - joista on myös kiva poiketa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Ihanaa. Tänään on jotain päiväkahville. Pakastimesta löytyi vielä synttäritarjoilujen rippeitä. Pikkuinenkin nukkuu, joten rauhallinen kahvihetki näyttää toteutuvan.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

maanantai 22. lokakuuta 2012

VIHREÄ JATKOAJALLA


Vihreä on saanut edelleen jatkoaikaa oranssin ripauksen voimalla.

torstai 11. lokakuuta 2012

VIHREÄÄ ja SINISTÄ



Kovasti kaipais jo jotain vaihtelua, mutta olen päättänyt sietää vihreää värimaailmaa niin kauan, kuin tuo maiseman vihreys on hallitseva. 

Viikko täynnä menoja, ihan kiva olla liikenteessä, nähdä ihmisiä ja saada asioita hoidettua. Ensi viikolla alkaa työt, siihen orientoitumista pikkuhiljaa. Tästä se taas alkaa vuoden pahin suma ja kestää tuonne marraskuun loppuun. Voipi olla hiljaisempaa muilla arjen sektoriella.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tulipas tänään pohdittua että miksi sitä on alkanut ottaa kuvia lounaistaan?!? Niin no se on tietty taas se visuaalisten elämysten metsästäminen, jaksaapahan sitten taistella tiskivuorien kanssa, kun on hetken katsonut jotain muuta. Mutta mutta hetken pohdittuani huomasin myös, että ruokakuvia on tullut otettua eniten niinä ajanjaksoina, kun rauhallista ruokailua ei ole juurikaan ollut mahdollista järjestää... 

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Sakki menossa ja kaaosta kotona


Tämäkin päivä alkoi pissapedin siivouksella (nyt on tullu taaperolla ekat vahingot). Pyykit pyörii siis. Yläkerrassa tein kierrosta, mutta keittiössä hommat odottais ja puhtaita pyykkejä on kaikkialla. Kuitenkin pitäis keskittyä asioille lähtemiseen ja päiväkirjan kirjoittaminenkin tuntuu tärkeältä just nyt. (Haluan muistaa näistä jotain.) Vauvalla on neuvola. Joka päivälle siis on riittänyt tk-reissu tällä viikolla. Pakettia postiin, kirjaston asiat jne. No jos ei ois hommaa niin vois tulla aika reporanka päivä, koska eilen lennettiin melkoisesti.

11:00
Huutava lähtö. Vauveli on kiukkuinen kun juuri on herännyt ja köytetään kaukaloon. 6-vee viihdyttää taaperoa hippaleikillä takan ympäri ja kaikki ohjeet menee kuuroille korville. Yritän ajatella (tarttis Pelttorit, en jaksa enää komentaa). Moni juttu vaatii keskittymistä: Postipaketti, kelan kirje, kirjaston lainat ja yhden cd:n metsästys. Kun auto lähtee, vauva rauhoittuu. Postiin täytyy ottaa kaikki mukaan. Nyt ei ole kellään semmoinen vireystila että autoon jääminen onnistuisi. Sitten neuvolaan. Ollaan sentään hyvissä ajoin. Meidän yleensä niin aurinkoisella 6-vuotiaalla ei kulje nyt ollenkaan. Sakki nahistelee, tönii ja möksöttää alusta loppuun. Ovat vähällä survaista neuvolantädin hoitopöydän ja tuolin väliin, mutta ennätän väliin ajoissa. Kolmasosan neuvola-ajasta 6-vee rimpuilee, kun yritän pitää sitä aloillaan ja lopettaa pienemmän tönimisen. Huh ja näiden kanssa pitäis vielä selvitä kirjastosta ja kauppareissusta. Kumpaakaan ei voi siirtää myöhemmäksi, kun ruuhkat vain pahenee huomisen pyhän vuoksi. Että ei se auta. Ulkona on helle. 6-vee tuumaa että ois kyllä ollu aika hyvä jäätelöpäivä. Minä tuumaan takaisin että no niinpä oiskin OLLU, harmi että tais se mahis kyllä nyt mennä noilla tempuilla. Kirjastossa pyörähdys menee kivasti, lukuun ottamatta sitä, että joudun mennen tullen ärähtää tyttöjen parkout-yrityksistä lasinsirujen keskellä. 

Kiiruhdetaan kauppaan. Karsin mielessä kauppalistaa minimiin. 6-vee on tehnyt ryhtiliikkeen. Taitaa ajatella niitä jäätelöitä kuitenkin. Bataatit on tarjouksessa – päivän eka kiva juttu. 6-vee änkeää 2-veen viereen yksipaikkaiseen autokärryyn ja 2-vee tunkee päänsä ulos ”etuikkunasta” ja alkaa laulaa ” VEELÄ TILAA ON, VEELÄ TILAA ON..” Kukaan ei kiukuttele, vaikka on ahdasta. Kärryissä alkaa olla jotain muutakin kuin perunat, maito ja leipä. Mikä näiden kanssa taas pääsee autolle asti! Vauva hereillä – edelleen! Mieleen hiipii ajatus rauhallisesta kahvihetkestä, sehän näyttääkin nyt erittäin mahdolliselta (JEE JEE). Ei se voi kauaa enää valvoa. Jätskit vielä mukaan (äiti ainakin saa tänään jätskin ku on ollu niin reipas!).  Juostaan kassoja kohti. Vauva availee jo ääntä, että voi aloittaa konsertin kassajonossa. Ostoksia hihnalle. Ja nyt se alkaa! Onneksi vain yksi huutaa.

Huh kaikki autossa ja matkalla kotiin. Hiljaista. Kaikilla lapsukaisilla silmät sulkeutuu. Tämähän vaikuttaa hyvältä!! Saan kuin saankin sen rauhallisen kahvihetken palkkioksi tästä reippailusta ja sakin psyykkauksesta – siltä ainakin näyttää.

10 minuuttia myöhemmin. 
Vauva jatkaa konserttia eteisessä. Kannan ostoksia sisään. Pyykkiteline on vastassa eteisessä, mutta koululaista ei näy missään. 6-vee kyselee, vauva itkee ja 2-vee täytyy hakea autosta potalle, kun muistan että se on viimeksi aamulla käynyt. Unet ei sillä jatku enää sohvalla. Yksi huutava lisää. Vauva onneksi hiljenee kuuntelemaan mekkalaa silmät pyöreinä. Hirmuinen itkurääkyraivari jatkuu ja jatkuu. Mukissa on väärä juoma. Ei halua leipää. Haluaa leipää. Koululaiselle soitetaan, ovat jo metsäretkellä (oletan, vaikken oikeasti kyllä kuule mitään huudon keskellä). 6-veelle eväsleivät mukaan ja menoksi. "Jos et löydä paikkaa niin tuu takasi! Älä eksy!" Kiireisimmät ostokset kylmään. Katse osuu puurolautasiin ja lounasastioihin. Voih. Antaapa olla.

Tunti kotiutumisen jälkeen:

Ostokset kaapeissa, muut kamppeet vielä levällään. Taapero on rauhoittunut, syönyt leipänsä ja innostuu ajatuksesta että saa tehdä oman eväsretken jälleen työhuoneen pöydän alle. Tehdään maja ja eväät. Vauveli valvoo edelleen, mutta laitan silti kahvin tippumaan. Onhan se jo AIKA suuri todennäköisyys että kohta nukahtaa. Kuinka vähillä unilla 2 kk:n ikäinen paketti voi muka pärjätä!?!? Istun koneelle, otan kahvin, nukutan ja syötän vauvelia vuorotellen. Yksi opiskelija pyytää ohjeita ja linkkejä ja liitetiedostoja, jotta pääsee eteenpäin. Nyt ei kyllä pysty. Saa odottaa. Onneksi on suklaata kaapissa. Nyt sitä tarvitaan, vaikkei tämä ole kyllä se haaveiltu rauhallinen kahvihetki! Pikku-prinsessa sentään viihtyy. Kuiskii välillä majasta ”Telve äiti” ja laulaa ”ISÄT JA POJAT JA PY-HÄN HEN-KEN NIIIMEEEN! AAMEEEEN!”

Muistan märät pyykit koneessa. Valitettavasti nyt ei tuu mitään tästä hommasta! Poika ei nuku. Rokotteesta voi kuulemma tulla mahaitkuja, mutta ei kait näin nopeesti. Eikun pukemaan ja vauva vaunuihin. Ihana hiljaisuus laskeutuu kun vaunut lähtee liikkeelle. Ihana lämpö. Hetken kuluttua hiki. Palataan takaisin kävelyltä. Matkalla muistan iltaruuan! Kello on vaikka ja mitä ja kohta pitäis olla perheelle ruoka pöydässä.

16:58

Lohi sujahti uuniin kokonaisena. 2-vee pääsi alkuun takapihan leikeissään. Nyt ois se hetki kun vois tarttua tähän kaaokseen, mutta olo on aika puhkinainen. Edelleen kokoajan varuillaan: kohta joku itkee. Voisin aloittaa niistä märistä pyykeistä siellä koneessa, mutta se ei vielä näkyis missään.


3 min myöhemmin
Ja enpäs ehtinyt kuin hetken miettiä mistä päästä aloittaisin. Tuolla yhdellä on nyt jo tylsää ulkona. Jee. Täytyy keksiä jotain.

Viimein tartun tiskeihin. Isäntä on näemmä kotiutunu - pihalle. Jutteleekohan se taaperolle, vai jollekin handsfreen välityksellä. Alan metsästää kevyempää vaatetta neideille. Jälleen takaisin tiskeihin. Mies tulee ja sujauttaa hetkessä puhtaat astiat kaappiin ja likaiset koneeseen samalla kun ”vaihtaa” kuulumisia. Minä en ole oikein juttutuulella.

Kiva kun tuli apua tiskeihin ja pyykkeihin ja ruokahommaan! Kestää tämä päivästä palautuminen silti. 


Päivän paras hetki taitaa olla kun lapset leikkii hetken naapurin hiekkalaatikolla, vauva nukkuu vaunuissa keittiön ikkunan alla ja saan kalan jämät perattua kylmään. Taas iso merkitys sillä, että tiskit onkin joku käyny laittamassa. Muuten ei pääsis alkua pidemmälle vieläkään. Lasten ulkoilu oli kokonaisuudessaan melko sähellystä ja jouduin hypätä sisälle ja ulos, kun liikennettä ja tapahtumia oli vähän liikaa. Jos ois joku sauma ollu, niin oisin mieluusti kirjoittanu jollekin kaikesta tästä tai edes jostakin. Tai vaihtanut muutaman sanan jonku kanssa, mutta joka päivä se ei ole mahdollista. 

Tämän raportin sai mies sähköpostiin päivän päätteeksi =)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Mammalounas, nla-reissu ja "rakennusvalvoja"


Seiskalta ylös. Aamutoimet tohinalla. Isojen kanssa siirrettiin sohvat paikoilleen vielä ennen kouluun lähtöä. Pyykit kuivumaan ja sitten tavaroiden järkkäystä eli eestaas kävelyä (miten siinä voikin mennä aina niin paljon aikaa, vaikka ois perussiistiä). Vauva nukahti itsekseen rahin päälle ja taapero heräs aamupuurolle vasta ennen ysiä, kun vauva jo nukkui ekoja päikkäreitä. Sänky märkä ja tyttö suihkuun. Huoh. Lapsilla lähti heti puuron jälkeen leikit sujumaan, joten sain jatkaa touhuja. 

Olin kyllä ajatellut ettei tässä muuta ole ku vähä roskia lattialta ja keittoruoka, mutta kun oli hyvä tilanne ja hyvä vire niin kannattaa kyllä hyödyntää! (Ja yleensä ennen vieraiden tuloa on, harvoin jätän tuota tilaisuutta käyttämättä.) Alakerta järkkään, yläkerta järkkään. (Jälkimmäinen tosin meni monessa erässä, ja edestakaisin ramppausta tuli turhan paljon, vaikkei juuri mitään hommaa edes ollut ja pyykkikasaa ja muuta rompetta jäi silti esille.) Tyttöjen huoneet sai jäädä levälleen.

Alakerran imurointi. Ruuan valmistelu. Vessojen pesu. Uusi koneellinen pyykkiä ajastimella iltapäivälle. Omat hiukset ja vaatteet. Kanakeitto porisemaan. Sämpylät uuniin. Mustikkapiirakka. Tiskit koneeseen ja pöydät siistiksi. Vauva heräs, söi ja viihtyi sylissä kunnes vieraat tuli. 

Klo 11-14 olikin sitten ruokailua, päiväkahvit ja mukavaa jutustelua lasten leikkiessä ja ujostellessa. Päiväkahvin aikoihin esikoinen tuli koulusta ja tehtiin kolmelle tytölle retkieväät. Sitten serkku tuli hakemaan isoja ja taaperon houkuttelin jäämään kotiin (omat eväät ja työhuoneeseen maja). Isot lähtivät samaan syssyyn vieraiden kanssa. Vauva oli nukkunu taas pitkän pätkän ja heräili samalla. "Menin työpaikalle" imetyksen ajaksi ja huomasin että eilen illalla oli jo tullut yksi viesti: ”voisitko tarkistaa”. Aloin sitä sitten jälleen pienten kanssa katsomaan. Samalla huomasin että jälkitarkastukseen pitäisi lähteä TUNNIN PÄÄSTÄ, hups. Valmistautumista on siihenkin lähtöön. Pitäis saada ittensä suihkuun ja valmiiksi ja 2-vee ois hyvä saada ulos ja vauva valvoo... No pakko oli pakertaa ensin se opiskelijan tehtävä kuitenkin. Taas oli kyllä semmoinen keskittymisharjoitus että!
Kaikki valmiina, hyvin aikaa vielä. Soitan miehelle ja se lähtee tulemaan töistä. Soitan myös isoille että tulevat kotiin metsäretkeltään, jos vaikka menee vahdinvaihto tiukille, niin ovat taaperon seurana pihalla. 2-vee siis takapihalle ja vauva turvakaukaloon. Ite muuten valmiina, mutta laitan kengiksi kumparit ja lähden siivoamaan takapihaa. Kohta pitäis päästä lähteen. Laitan vauvan jo autoon ja parkkikiekonkin valmiiksi paikoilleen. Retkeilijät ja mies tulevat melkein perätysten pihaan ja minä peruutan saman tien pois. Ennätän sopivan ajoissa ta:lle. Ovet kun menee kiinni 10 min ennen neljää ja vessassakin täytyy ehtiä käydä. 

Kotona mies jatkaa töitä koneella ja tytöt leikkii ulkona.
Kun tulen kotiin, otan taaperon samalla sisälle. Syön ja hörppään kahvit. Yksi nukahtaa pöydän ääreen ruokailun päätteeksi. Voi rassukkaa, tarvitsikin tänään päikkärit. Nostetaan sohvalle. Vauva vaatii päästä kunnon unille, joten ei kun pukemaan. Heilutan vaunuja ja vedän lenkkivaatetta päälle '(miksi en osaa pyytää apua tässä kohdassa!). Menoksi taas. Mies lopettelee töitään: ”Meinaakko tosiaan lähteä? Yksinkö? Määki oisin kyllä halunnu mukaan.” ”No nyt ei taida kukaan ennättää mukaan, oon vain sen aikaa että tää nukahtaa.” Pikainen kävelylenkki. Tulee kuuma. Liikaa vaatetta. Pitäis osata jo siirtyä kevyempään varustukseen. Pyörähdän sisällä, mutta suuntaan saman tien takaisin ulos pihahommia katselemaan. Vauva nukkuu vielä huonosti, joten ei tarvitse kuvitellakaan että voisi jo jotain hommaa tälle illalle aloitella. Lähden sisälle syöttämään vauvan uudelleen ja pukemaan lapsia pihalle. Mies on siirtynyt pihatöihin. Juttukaveri kuulostaa olevan taas handsfreen päässä. Vauvaa syöttäessä ”käväisen jälleen työpaikalla”: opiskelijalta on tullut sähköposti. Saan vastattua. Sitten takaisin pukemaan. Nyt vauvakin taisi nukahtaa kunnolla. 

Yksi ei meinaa herätä enää millään tähän päivään, pukeminen kestää. Saan tenavan kuitenkin piristymään ja ilman kiukkukohtausta vessan kautta pihamaalle. Sitten hommiin. Huomaan että jos joudun seisoskella kuunteluoppilaana, alkaa nukuttaa. Pihatöissä vierähtää yli kahdeksaan. Kaikilla kulkee, vaikka lopuksi jo sataa vettä. Esikoinen käy välillä informoimassa kuinka ihanaa vesisade on! Iltapalat ja yövaatteet. Vitkutellaan vielä yläkerrassa vähän aikaa ja ihmetellään porukalla vauvelia. Porakone hurisee taustalla. Kuntopiiriin ois ollu vielä virtaa, mutta vauva oli eri mieltä. Sitten muut nukkumaan ja me vauvan kanssa alakertaan. Meillä taitaa olla pikkuinen VALVOJA tälle illalle – RAKENNUSVALVOJA. 

Iltapalat pöytään ja pihasuunnitelmakuvia esiin. Mies keskittyy tietokoneeseen ja uutisiin. Monenmoista oisin vielä tehny, leikkimökkisuunnitelmia, jumppaa, pihapiirroksia ja muistilappuja, mutta pikku-ukkeli vaatii huomiota – hyvä niin! Miesväki meillä on ennenkin huolehtinu siitä, ettei naisten hommat pääse liiaksi rönsyilemään. Hyvin kuopus 2kk hoiti tuon homman viime viikollakin kun mies oli reissussa. Nukkumaan. Uni tulee melkein ennen kuin pää edes ehtii tyynylle.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lähtömietteitä

Hullua. Toissa yönä olin lähdössä synnyttämään ja nyt sitä ollaankin mökillä. Saaressa. Joka toinen hetki mietin vain miten lähteminen milläkin hetkellä onnistuu ja kuka tulee lasten kanssa vai otetaanko ne mukaan.