sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Sohva-ajatuksia


Meillä ei ole koskaan ollut oikeaa sohvaa. Ja sitä sohvaa odotellessa ja etsiskellessä, vaatimukset vain kasvavat. Pääosin olen sitä mieltä, etten edes halua meille sohvaa. Tyyny- ja patjakasat ovat niin muunneltavia ja monikäyttöisiä. Kun on pieniä lapsia talossa, niin on myös jotenkin luontevaa itse olla näin "lattianrajassa". Vieraille, varsinkin vanhemmalle väelle ja kaikille masuasukin kasvattajille, tällaiset patjaviritykset eivät kyllä ole kovin houkuttelevia istumapaikkoja. Silloin tällöin hermoja raastaa se, että pikkuväki pomppii "sohvan" sekaisin mennen tullen. Kuitenkin on olohuoneen muunneltavuutta hyödynnetty moneen otteeseen: Raivattu tuon tuostakin kamat sivuun ja levitetty lattia täyteen suojapahveja ja maalattavia lautoja, myös temppuratoja ja majoja on rakenneltu sopivissa väleissä. Neliöt hyötykäyttöön siis. Välillä kyllä haikailen takaisin sitä aikaisempaa olohuoneen luukkia, kun oli vain muutama tyyny valkoisella ja (silloin vielä) kiiltävällä lattialla.

Niin ja vielä yksi lisäys. Olen usein miettinyt, että kuka sohvalla ennättää istumaan.. meillä ei välttämättä kukaan. Tää arki on vähän niinkuin ikean kuvaston mainoslauseista. Mutta ehkä joskus..