perjantai 17. joulukuuta 2010

Joulu kaapissa (2010)



Kodinhoitohuone tulee, oletko valmis..
Sauna ja pesuhuone sitten ens vuonna. Täähän alkaa ihan jo muistuttaa oikeaa omakotitaloa (ei ehkä noin niinku päältäpäin.. mutta toiminnoiltaan!) 
Isännän kommentti rakentamisen aikataulusta: "Jouluksi saunaan. Mut ei kyllä vielä täksi jouluksi - ei ainakaan meidän saunaan..."

Myöhemmin:
Noh niin, hommat saatiin koko perheen voimin hyvään alkuun, KUNNES huomattiin että lähetyksestä puuttuu kaappien JALAT!!! Yhtään kaappia ei siis saada paikoilleen. Jippijee me ollaankin sitten näiden kaappien keskellä joulu!?! Koko alakerta täynnä kaappeja, kulkuväyliä vain väleissä. Keskimmäinen neiti meinas että huippu juttu. Esikoinen taas oli huolissaan että minne joulukuusi mahtuu ja pikkuinen kömpi jo sisälle yhteen kaappiin... joulukuusi ja joulusauna saattaakin olla mummolassa, jos näin käy.. mut ei luovuteta vielä. 
  ...Kellähän on siellä tehtaalla välähtäny laittaa yhdelle perheelle jouluksi huusholli täyteen kaappeja, onneksi ei oo tilattu paikalle asennusporukkaa...

Tässä nyt ei auta muu kuin odotella. Takaisin saunaosaston kimppuun siis. Kunhan saan tän vauvelin tästä nukkuun niin alan käsitteleen saunan paneleita.. jahka löydän vapaata lattiapinta-alaa tästä kortteerista. Ja isäntä lähti asioille... 

Mutta siis ei ole luovutettu vielä. Ja ihan hyvä mieli kaikilla, tähän on jo niin tottunu, välillä sujuu ja välillä tulee takaiskuja. Onneksi mulla ei oo minkäänasteista jouluressiä. Jeesus tulee vaikka khh ei tuliskaan. 

Ihana sekamelska ja armoton kurkkukipu. Teen sitten illalla sen ystävän tempun, että sammutan valot, sytytän kynttilän pöydälle ja "leikin että on siivottu" Sunnuntaiaamun epätoivoa voi sitten paeta kirkkoon..

maanantai 4. tammikuuta 2010

Raksalla tunnelmointia

On kylmä ja on paljon hommaa. Mutta on paljon kyllä myös valmista. Huh huh. Välillä täytyy vain pysähtyä katselemaan. Näin pitkälle on jo tultu. Seinät, puhtaat seinät. Nyt on sitten sitä betonia kaikkialla...(Kuva marraskuulta)

Tässä on nyt ollut taas mukava loppukirifiilis - ei kylläkään varsinaisesti talon suhteen, vaan tämän vauvamahan kanssa. LA saa aikaan sen että kaikkea on hieman järkättävä ja stailattava vaikka ollaankin väliaikaisessa korteerissa. 

Lupasin isommille, että joka päivä lähdetään luistelemaan siihen asti että vauva syntyy. Kannattaa luvata, niin lähtemisestä ei sitten tarvitsekaan huolehtia sen enempää. Eikä sen kummemmin myöskään tarvi odotella oikeaa fiilistä tai muuta mukavaa. Hädin tuskin saan aamukahvin kuppiin, kun tyttöset on jo valmiina ovella menossa. Itselle on piristävää kun kykenee siirtämään kaikki omat pitäis- ja täytyisajatukset sivuun ja keskittymään siihen mikä nyt on oikeasti tärkeää. Näinä päivinä todella nauttii hetkestä. Vaikka joka hetki onkin kivuliasta ja vaikeaa olla enkä aina tiedä miten päin itseni saisin puettua ja rahdattua paikasta A paikkaan B, niinkuin nyt tuonne viereisen kentän laidalle. Mutta jos en koskaan aiemmin, niin NYT teen kaiken rauhallisesti ja ajatuksella. Se on pakkokin - ison mahan kanssa. Polvistun (toppahousut kiristää), sidon naperoiden luistimia. Konttaan hankeen ja sieltä tukea ottaen kampean itseni ylös (enkä suinkaan sen vuoksi että olisi liukasta tai itselläni olisi luistimet jalassa!). Levitän taljan penkkaan istuakseni hetkeksi. Ja sitten olen vain onnellinen siitä, että kukaan ei ollut näkemässä.

Kun lähdemme kotia kohti, ensimmäinen koululaisryhmä tulee vastaan luistimineen.