torstai 7. heinäkuuta 2016

Eksy Instagramiin



Hei! 
Tämän blogin päivitys on ollut jo pitkään tauolla syystä että iPhone ja Blogger eivät ole oikein paras mahdollinen yhdistelmä. Monta juttua on suunnitelmissa (ollut jopa vuosia), mutta postauksen toteutukseen ei tunnu löytyvän aikaa. Pitäisi ihan hakeutua tietokoneelle ja siirtää kuvatkin kännykästä :D Tuoreempia kuvia löydät kuitenkin jatkuvasti Instagramista: seepramaria ja #seeprankoti



Blogityölistalla:

  • Tanskan Road trip -raportti
  • Kurkkuriippuvuudesta ja makeanhimosta jotain sekä
  • Säilytysratkaisut -kollaasi

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Tyhjä tila ja puhekiire





Eilisen tutkimuspäivän löytö. Niin tuttua arjessa:
 

"Tuntuu kuin puhe nykyään olisi yhä kauempana siitä, mitä aikanaan sanottiin kokemukseksi... Kiire ja kuuntelu eivät ymmärrä toisiaan. Ymmärtämättömyys generoi kiirettä entisestään. Puhe erkaantuu yhä enemmän kokemuksesta, ja se muuttuu pahimmillaan puhehötöksi, jota lopulta kukaan tilanteen osapuoli ei käsitä. Päälle tunkeva puhe ja loputon selittämisvimma, puheen taukoamattomuus, ovat ajan tuhovoimia, jotka vähitellen valtaavat kaiken ajan ja täyttävät viimeisetkin merkitykselliset tyhjät tilat. Tyhjän tilan taju ja siinä olemisen taito kuihtuvat.
  
Kuuntelu on ajassamme katoava luonnonvara. Kuuntelun puuttuessa puhe pirstaloituu. Puhuja hätääntyy ja kadottaa sanomansa, kuulija hölmistyy ja vaikenee. Vastavuoroinen käsittämättömyys leviää ja absurdi näytelmä alkaa. Puhe irtoaa kokemuksesta omille teilleen. Ymmärrämme kuuntelun helposti itsestään selvänä reaktiona puheeseen ja sanottuun. Emme tule ajatelleeksi, että vaikutusketju kulkeekin toisinpäin. Kuuntelu ja kuunteleva tila vasta alkavat kutsua puhetta ja tekevät sen mahdolliseksi. Puhe ei aina luo kuuntelua, mutta keskittynyt kuuntelu luo ja kirvoittaa puhetta ja antaa sille esiintulon mahdollisuuden. Kuuntelu syventää puhetta, saa puhujan ilmaisemaan tuntojaan ja ajatteluaan ja tavoittaa sanotusta sen ytimen." (Hyyppä 2016)

Hyyppä, H. (2016). Puheen paikka - puhekiireen aika. Psykoterapia 35 (1), 70-71.
 
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyyppa116.pdf 

torstai 22. lokakuuta 2015

Vielä yksi kokonainen kotipäivä


Kotiarki tuntuu siltä kuin olisi äitiyslomalla taas. Vielä tämä päivä. Huominen on jo vähän puolikas. Sitten se paahtaminen taas alkaa. Huoh. En olisi millään malttanut jäädä töistä lomalle, mutta jostain syystä - tai ehkä juuri kaikista etätyövuosista johtuen - töiden ajatteleminen kotona taas ei nappaa enää ihan yhtään. Valitettevasti koneelle on joutunut hakeutua kerran jos toisenkin. Että ei mennyt tämä loma ihan niinkuin kuvittelin. Vähän harmitus, mutta yritän vielä unohtaa kun on kerran mahdollista. 

Ruokapöydän kääntäminen taas jotenkin eripäin on ollut kyllä jälleen piristävää. Ihme vaikutus aina. Kaikki tuntuu niin erilaiselta. Ja jaksaa taas kulkea tiskipöydän ja ruokapöydän väliä. Kolmelle vanhimmalle tehtiin kotityölista ilmoitustaululle. Katsotaan toimiiko. Vaatekaappien järkkäys on jatkunut. Leipomista ja ruuanlaittoa olen yrittänyt hillitä, siinä kun meinaa aina kaikki vapaat saumat hurahtaa. Nyt pikku-ukko nukkumaan ja khh:n kaapien kimppuun.






maanantai 19. lokakuuta 2015

Syyslomalla

Me ollaan lomalla - minä ja lapset. 

Monta vuotta, myös äitiyslomilla, syyslomaviikon maanantai on ollut yksi vuoden kiireisimmistä työpäivistä. Pyöritettävänä on sattunut olemaan verkkokursseja ja niiden opiskelijoina opettajia. Ja näillä tietysti juurikin syyslomaviikon alku on ollut se "tämän syksyn opiskelusauma". Työmäärä ei sinänsä ollenkaan paha, mutta kun sen yhdistää kotona pyöriviin pikkuisiin ja lomanaloitusturhautumista poteviin koululaisiin, niin yhdistelmä on ollut aina aivan mielenkiintoinen. No nyt tämän kaiken olen delegoinut jo hyvissä ajoin eteenpäin. Välillä on hyvä muuttaa asioita. Ja nyt me siis ollaan ihan vaan lomalla ja kotona. Rauhallisen aamun jälkeen aloitin klo 9 omien vaatteiden konmarituksella. Siinä meni 1,5 tuntia. En ollut siinä kovin hyvä. Kaapit on ehkä nyt siistit, mutta en osannut kovin paljosta luopua. 

Lapsilla leikit kulkivat jälleen. Unohdin perinteisesti aamupäiväulkoilun, mutta ruokailuun sen sijaan olin jo varautunut edellisenä päivänä. 

Pieni varovainen kurkistus työsähköpostiin pakotti vääntäytymään läppärille ja sieltä yritän nyt saada kammettua itseni takaisin kotiarkeen tämän blogipostauksen avulla. Nämä ovatkin käyneet kovin harvinaisiksi. 

Tässäpä joitakin lokakuun instakuvia kootusti. Ihania syksyisiä päiviä kaikille!

maanantai 10. elokuuta 2015

Konmari -method


Pictures from Copenhagen. Norhing to do with this topic :D



1
Tidy in one shot as quickly and completely as possible 

Sort by category not by location

3
Selection criterion: "Does it spark joy?"

Marie Kondo's book The Life-Changing Magic of Tidying Up


Vähän vastapainoa Fly lady -stepseille siis. Jos fly ladyssa idea oli tehdä vähän kerrallaan joka päivä. Perusylläpitosiivousta tietyssä järjetyksessä ja perusteellisempaa kappien tai huoneiden järjestystä 15 minuuttia päivässä - järjestelmällisesti ja säännöllisesti, tässä siivotaan koti kertarysäyksellä. Otetaan aikaraja ja suunnitellaan etenemisjärjestys: Helpoista, vähemmän tunteita herättävistä, kategorioista haastavampia kohti. 

Samaa kaavaa noudattaa suomalainenkin opus ja koulutuspaketti: Kaaoksen kesyttäjä. Ja näin myös toimivat ammattijärjestäjät joita omaan kotiin voi kutsua -meillä ja maailmalla.

Radikaalia tässä on se, että tavaroiden kohdalla ei mietitäkään "tarvitsenko tätä" vaan ainoastaan "tuottaako se iloa". Tunnustellaan tunteita siis. Emootiot vaikuttavat paljon ihmisen käyttäytymiseen ja olotilaan tietysti myös. Se uusi ja liian kallis juttu, joka ei koskaan toiminut, voikin saada lähtöpassit. Väärästä ostoksesta voi ottaa opiksi ja laittaa tuotteen eteenpäin. Olo kevenee. Niin kauan kun hautoo virheostosta kaapissa, se myös on siellä muistuttamassa...
Vastaavasti voi yllättyä siitä mitkä ovatkaan niitä positiivisia juttuja.

Erilaista on myös se, että kotia ei käydäkään läpi huone kerrallaan vaan kasataan eteen kaikki saman kategorian edustajat, esim. kaikki tekstiilit kerralla. Ajatus on, että myös itse samalla näkee kuinka paljon todella omistaa ja sitten myös sen eron, kuinka paljon on turhaa.

Metodin ajatus on, että kun ymärillä on vähemmän tavaraa ja vain iloa tuottavia esineitä, koti alkaa pysyä siistinä. Jatkuvaa raivaussiivousta, saati uusien säilytysratkaisujen miettimistä ja hankintaa, ei enää tarvita.

Lähipiirissä on jo enemmän tästä kokemusta. Täytynee opiskella vielä lisää ja kokeilla myös itse systemaattisemmin. Puolisolle olen jo luvannutkin, että joku päivä käyn läpi omat vaatteeni, kankaat ja kodin tekstiilit. Sateinen kesä olisi oivallista aikaa, mutta pihatyöt on ollut pakko priorisoida edelle.

Voin kertoa kokemuksia, jos saan jossain vaiheessa toteutettua enemmänkin kuin mitä kokeilut ovat olleet tähän asti. Toistaiseksi olen vain oppinut, että aika vähän on kodissa osa-alueita, joita voin aivan omin päin mennä tässä mielessä fiilistelemään. 

Ystävän hyvä idea oli ulottaa tämä metodi myös lasten käyttöön. Lapset siis arvioimaan omista tavaroistaan, mitkä heille tuottavat iloa. Ja loput sitten pois. Olenkin kaavaillut, että kun lasten huoneet seuraavan kerran käydään läpi (syksyllä), levautetaan esim. kaikki kotileikkitavarat lattialle, putsataan niiden säilytyslaatikot ja jokainen saa kerätä itselleen mieluisat talteen laatikoihin. Sama sitten kirjahyllyn ja muiden lelujen kanssa. Voisikohan toimia. Täytynee ottaa myös aikaa, jotta homma ei liikaa rönsyile.

----
No niin. Kangasvarastoista aloitettu. Muut jäi vielä odottamaan. Kesäloma hupeni, rakentaminen jatkuu. Ehkä ensi kerralla lisää..


Lähiaikoina voisi jo olla luvassa laajempi kuvapläjäys kesän projekteista. Styleroominkin pihakuvakansio on parisen vuotta jäljessä (Linkki sivun vasemmassa ylälaidassa internet-veriossa). 

Mukavaa viikkoa! Ja mukavaa arkea! 

perjantai 22. toukokuuta 2015

Mies, normi-ilta ja näkemysero



Tulen kotiin ja alan pikapikaa valmistella ruokaa. Puolessa tunnissa pitäisi olla menossa 5-vuotiaan kanssa viulutunnille. Mies onneksi tulee jatkamaan muonituksen loppuun. Iltakahvi odottaa palatessa ja pieni ylläri yläkerrassa. Mies on sillä välin järjestänyt ja siivonnut esikoisen huoneen ja vaihtanut kaikkien huonekalujen paikkaa. Esikoinen oli moittinut ettei ole mitään tekemistä. Nyt tyttö järjesteli tyytyväisenä lehtipinojaan valmiissa huoneessa. Hörpin kahvit ja suuntaan seuraavaksi kuopuksen kanssa kauppaan. Näpyttelen jumppavarauksen käynnykällä. Taas kotipaussi 30 min. Puoliso lähtee pikkuviulistin kanssa seuravaksi 7 km juoksulenkille. Tyttö pyöräilee mukana hymy korvissa alusta loppuun. 

Ennätän kotiin ensimmäisenä ja saan purettua ostokset kaappeihin ja vaihdettua jumppavaatteet. Enkä sitten kyllä mitään muuta! Pitää hypätä autoon taas. Mies tulee lenkiltä suoraan lasten iltatoimia hoitamaan. Palasin kotiin lähellä puolta kymmentä. Lapset nukkuu ja mies on ollut kääntämässä pientä peltotilkkua ja tekemässä muita lapiohommia. Suihkuun mennessä purkaa pukuhuoneen tukkeutuneen lavuaarin putket atomeiksi ja meillä on hetki jos toinenkin ei niin joka päiväisiä siivoushommia. Viimein iltapalla yhdentoista kieppeillä. Sillä aikaa kun minä saan teeveden lämpenemään, mies sulattaa yhden pakastimen. Puoli kaksitoista kaatuisin sänkyyn, mutta vielä pitää suunnitella piharemontin kriittisiä käänteitä makuuhuoneen ikkunasta.

Olo on jotenkin lentävä, en saanut mistään kotona oikein mitään otetta illan aikana. Puhtaan pyykin kasa on taas aivan luvattoman suuri. Ja elämä on näitä valintoja, jumpassa käynnin aikana olisin ehkä saanut pyykkikasan ainakin voitonpuolelle, jos en ihan selätettyä. Tai sitten olisin itsekin päätynyt lapioimaan ulos (ehtii jutella ja suunnitella sitä pihaa ja siinäpä se liikuntakin tulisi samalla). Mutta en kyllä ole huolissani, tällä kertaa tuli käytyä jumpassa ja kaupassa. Joskus on tällaisia iltoja, joskus taas niitä, että on kiinni niissä pyykeissä, lasten läksyissä, ruokahommissa tai lapiossa ja kottikärryissä, eikä irtoa minnekään muualle.

Mutta sitten se näkemysero! Minä puhallan, että huh huh kun oli aika säpäkkää, kun piti kokoajan täysiä tehdä ja täysiä lähteä ja tulla ja mennä. Huomaan, että aika kierroksilla on kokoajan. Tuntuu, että pitäis istahtaa ja juoda vettä jatkuvasti ja jotenkin rauhoittua. Puolison mielestä tämä taas oli (the) lepoilta (of the week): Ei tehty mitään! Oli yksi ilta taukoa kotiprojekteista eikä kumpikaan tehny töitäkään. Levon ulkopuolella oli kuulemma vain se viemärin putsaus.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Arkea kohti

Onneksi töihin pääsy polttelee sen verran, että lomapäivien loppuminen ei harmita yhtään. Näin monta pyhää on kyllä erityistä: ehtii nähdä väsyneempää ja virkeämpää naamaa, mut aikaan ei saada yhtään mitään. Joskus tarpeen tämäkin.